.
Klikkaa isommaksi.
Nytpä tuli plottovoitto pieneen blogiini - anteeksi blogiimme - onhan tämä teidänkin. Kopsin suuresti arvostama kirjoittaja toi oman panoksensa OIKEAN JA VÄÄRÄN KILTTEYDEN pohdintoihimme.
MINH
Lainaan Minhin ajatuksia suoraan tähän:
“Heippa, lueskelin pitkälle alaspäin postauksiasi ja kommenteja mm. kiltteydestä ja hyvyydestä, sekä positiivisuudesta.Hyviä ajatuksia ja kiinnostavia pointteja,varsinkin tuo,missä sanoit kiltteyden olevan kaikkien sisässä ja turhan usein auttamishalujen ja kiltteyden hautautuneen kyynisyyden tai pettymysten alle.
Minulla on toisenlaisia kokemuksia suomalaisista ihmisistä. Tarkoitan työelämää ja kaikenlaista sosiaalista kanssakäymistä. Minusta näyttää, että kiltteyteen sairastuneita on hirveästi. Olen vasta viimeaikoina oppinut tunnistamaan sen, koska olen itsekin ollut "sairas kiltti ihminen", kärjistetysti sanottuna. Siis juuri sitä, että suostutaan kaikkeen, ei aseteta rajoja, huolehdita reviiristään, uhraudutaan ja tehdään palveluksia loputtomasti. Pinnan alla kytee katkeruus ja kauna, suorastaan viha(hyvin usein), kun ei osata sanoa EI.
Ihminen, joka aina suostuu kaikkeen ja uhrautuu, leimautuu kiltiksi ja siirtyy siitä nopeasti heittopussiksi, syntipukiksi, kynnysmatoksi jne, you name it.
Kirjoitit, että sinusta oikeasti kiltillä hyvällä ihmisellä on viisautta, arviointikykyä jne auttamishalun ja positiivisuuden lisäksi.
Ihminen voi olla oikeasti kiltti ja hyvä ihminen, vaikka hänellä olisikin huono arviointikyky, heikko itsetunto, ailahteleva mieli tai mitä vain. Minä en yhdistäisi kiltteyttä ja hyvyyttä viisauteen ja harkintakykyyn niin suoraan, mutta e ehkä ihan käsittänyt sitä "tyyppiä", josta puhuit..kuullostaa joltain Buddhan reinkarnaatiolta!
Uskon, että ihminen voi olla hyvä ja kiltti, vaikka hän tekisikin tyhmiä asioita ja päätöksiä. Hyvän tarkoittaminen ja siihen pyrkiminen ovat minusta avainasioita, ei välttämättä edes lopputulos.”
JUURI TUO LOPPULAUSE ON MINUNKIN FILOSOFIAANI. OPETTELEN KAIKEN AIKAA HYVÄÄ ELÄMÄÄ JA HYVÄKSI IHMISEKSI TULEMISTA. MINULLE RIITTÄÄ ETTÄ KULJEN USKOMAANI PÄÄMÄÄRÄÄN. SUUNNASTA JOUTUU POIKKEAMAAN ESTEIDEN KOHDALLA, MUTTA PÄÄMÄÄRÄ NÄKYY VUOSI VUODELTA SELVEMMIN.
AIDOSTI KILTTI IHMINEN ON PÄÄMÄÄRÄ, IHANNE, STANDARDI JOHON MITTAAN ITSEÄNI. EN TARKOITA ETTÄ OLEN SELLAINEN VAAN ETTÄ HALUAN TULLA SELLAISEKSI. EN EHDOTTOMASTI HALUA OLLA LIIAN KILTTI NAHJUS TAI PASSIIVIS-AGRESSIIVINEN KILTIN NAAMIOTA KANTAVA RÄJÄHDYSALTIS YMPÄRISTÖLLEEN VAARALLINEN IHMINEN. NE OVAT VÄÄRÄÄ KILTTEYTTÄ EDUSTAVIA MALLEJA.
JA MISTÄKÖ MINÄ TIEDÄN MIKÄ ON JUURI SITÄ OIKEAA KILTTEYTTÄ? NIIN, KUKA MEISTÄ SEN TIETÄÄ? SUOSITTELEN NOITA KAHTA KIRJAA. NIIHIN ON HYVÄ PEILATA OMAA AJATUSMAAILMAA.
Olkaahan kiltisti... tai älkää sentään! Hui hirvitys. No, te tiedätte mitä tarkoitan :)
.
Hei
ReplyDeleteOlen juuri metsästämässä noita kirjoja, pahasti ylikiltti kun olen. Kirjoitan sitten, kun luen.
Siis, mistä toisesta blogista mainitsit edellä?
Huh, kiitos! On muuten jännä, miten eri bloggaajat suhtautuvat kommentteihin. Jotkut poimivat sieltä negaa ja ilkeyttä ja tulkitsevat kaiken valmiiden mielikuviensa perusteella ja sitten sinä esmes otat sieltä sen asian, vaikka se poikkeaisikin sinun näkökulmastasi ja tulkitset keskusteluksi. Tällaista asennoitumista toivoisi enemmänkin.
ReplyDeleteMinusta kritisoida saa, esittää tarkentavia kysymyksiä, sanoa jos ei ymmärtänyt jotain tai jos on eri mieltä, eikä siitä tarvitse heti vetää jotain johtopäätöksiä, "miten tuo nyt minuun suhtautuu ja minusta ajattelee".
Meirami, Kiltteydestä kipeät-kirjaa saa jollain max kympillä edullisista kirjakaupoista, minäkin aion lukea kunhan ehdin..
-minh-
Eikö oikean kiltin ihmisen pitäisi olla kiltti myös itselleen?
ReplyDeleteValitettavan usein ihminen vain unohtaa itsensä yrittäessään miellyttää kaikki muita ja oikeastaan koko elämää.
Tevehdys Meirami
ReplyDeleteIineksen blogia tarkoitin, mutta ei meitä sieltä oikeasti heitetty. Jos minulla olisi ollut aikaa olisin varmaan sanani paremmin valinnut enkä olisi tullut Iinestä loukanneeksi tahtomattani. Hirveässä kiireessä kun käy kommentoimassa tulee muotoilleeksi asiansa väärin. Minun asiani tuli erehdyksessä ulos syytöksenä, vaikka en sitä sellaiseksi tarkoittanut. Sanoin että blogissa on huono ilmapiiri. Ellei ennen ollut niin ainakin sen jälkeen oli minun aloitteestani. Olen valmis kantamaan seuraukset, jos niitä tulee. Tämä ei ole väärää kiltteyttä, eikä ehkä kiltteyttä ollenkaan, mutta vilpitöntä vastuunkantoa kylläkin. Niin ja jos tulee hyviä seurauksia niin kiitos, otan kunnian mielelläni :D
Minh
Joo, ihmisiähän me kaikki olemme. Minulle on tullut opetustyössä tavaksi yrittää kuunnella oppilasta ja hänen tarpeitaan ja jättää omaa itseä taustalle. Myötäelämisen kyky kehittyy kauheasti sillä menetelmällä ja sitten on paremmin valmis auttamaan oppilasta. Jos yrittää pitää saman periaatteen ihmissuhteissa ja pidättäytyy äkkinäisistä johtopäätöksistä eikä tyrkytä heti kättelyssä omia näkemyksiään päälle siitä kehkeytyy jotain rakentavaa. En siinä kyllä läheskään aina onnistu. Itselläni on (muka) niin hyviä katsantokantoja tarjottavana että en aina malta kuunnella toista :)
Hello Something!
ReplyDeleteSinäpä sen sanoit. Oikea hyväolo lähtee omasta itsestä ja siitä hyötyy koko ympäristö. Henkisesti pahoin voivan ihmisen koko perhe potee huonoa oloa, ja hyvin voivan ihmisen läheiset tuntevat olonsa hyväksi ja turvalliseksi hänen lähellään.
Rita eli Arkiterapeutti Kops
Feeling good :)
Täältä löytyi Meiramin kommentti, hänhän taitaa olla se Ensimmäinen avioeroni -blogin kirjoittaja? Minä jäin koukkuun ja harmikseni myös salasanan taakse, kun blogi suljettiin yleisöltä. Mahtaako sinulla olla salasanaa - tai Meiramin sähköpostiosoitetta, josta sitä voisi tiedustella?
ReplyDeletehttp://web.archive.org/web/20070322164852/meirami.vuodatus.net/blog/archive?m=11&y=2006
ReplyDelete