KUUSIEN MUISTELUA

.
Aloin muistella niitä paria vaatimatonta kuusenkarahkaa jotka opiskeluaikana puolison kanssa hankin ekoiksi yhteisiksi jouluiksemme. Lapsuuskodista saadut kuusenkynttilät eivät olleet sähkösellaisia vaan oikeita. Joulun jälkeen kuusi alkaa aina tottakai kuivua, ja traditioksi uhkasi muodostua sen syttyminen palamaan. Kahtena jouluna yksi oksa syttyi ja heitimme vesilasin sisällön päälle. Sitten saimme vanhemmiltani lahjaksi sähkökynttilät. Heidän vanhat koristepallonsakin kelpasivat meille vuosikaudet. Itse asiassa lahjoitimme ne Pelastusarmeijalle vasta vuosi sitten. Ne olivat meillä tässä välivuosina hiukan lommoisina, mutta kauniina ulkokoristeina. Hopeanvärisiä, sinisiä ja punaisia.

Kuivahtaneista kuusista kopsahtelee palloja omia aikojaan lattialle. Yhtä vaan ihmettelen. Miksi yleensä yöllä?

Hauskan kuusimuiston sain peruskoululaiselta kaveriltani Villeltä pari vuotta sitten. Hän oli ehtinyt sen unohtaa mutta kerroin sen hänelle tänä jouluna sopivasti värittäen. Heillä oli koulussa kuusijuhla. Juhlasaliin oli koristeltu kuusi esiintyjäkorokkeen viereen, ja pari pimeän vuodenajan väsyttämää koulupoikaa kompastui ohikulkiessaan ja kaatoi koko komeuden. En usko että tapaus herätti hilpeyttä paikan päällä, mutta minun huumorintajuni se ainakin herätti, ja sain Villen äidinkin nauramaan kertoessani sen eteenpäin.

Meillä on nykyään muovikuusi jo ainakin viidettä vuotta, mutta kaksi vuotta sitten sain mielihalun hommata elävä kuusi. Lähdimme puutarhamyymälään missä sai valita kuusen ja käydä kassalla maksamassa. Bongasimme oikein erityisen kauniin yksilön, joka hävisi sillä aikaa kun jonotimme. Rauhallisen luontoinen mieheni kiihtyi ärtymään: "On se nyt kummallista kun kuusi viedään blaa blaa blaa..." Minä kuljin hänen perässään ja yritin kovasti selittää että joku on varmaan siirtänyt sen blaa, blaa blaa... Mutta hävinnyt se oli. Hirveän jonon uuvuttama kassa ei valitukseemme osannut muuta sanoa kuin että hakisimme toisen kuusen tilalle.

Niin me teimmekin mutta ei samanlaista valioyksilöä enää löytynyt. Varas sai hienon kuusen. Veimme omamme kotiin missä totesimme että sen runko oli niin paksu että ei mahtunut kuusenjalkaamme. Jouduimme ostamaan isomman jalan. Joulujuhlista jaloin. Muista juhlista kontaten.

Joka kuuseen kurkottaa, sitä tikulla silmään.
.