.
Lueskelin yhtä johtamistaidon kirjaa. Paljon samoja perustaitoja kysytään johtajalta, opettajalta, terapeutilta ja kasvattajalta. Jokaisella maallikollakin on käsitys siitä millainen on hyvä johtaja ja huono johtaja. Huonoja johtajia, huonoja opettajia, terapeutteja ja kasvattajia on kaikkialla, kuten hyviä ja keskinkertaisiakin.
Voi olla että kuhunkin noista hommista osuu ihminen joka on siihen syntynyt. Voi olla. Samaten voi olla niinkin että työ tekijäänsä opettaa. Ihan hyvin voi olla. Ainakin jossain määrin. Mutta kyllä koulutus parantaa suoritusta ratkaisevasti.
Kun noissa kaikissa on kyse ihmisten ohjaamisesta ja vuorovaikutuksesta, asioiden hoitamisen ohessa, ja ihmisillä on oma tahto, käsitykset, arvot, tunteet ja niin edelleen, mikään ylhäältä päin saneleminen ei onnistu, vaikka voi näennäisesti toimia.
Ehkä tärkein taito johtajalla, opettajalla, terapeutilla ja kasvattajalla on kuunteleminen. Sitä taitoa pitäisi yrittää opetella ja harjoittaa joka päivä lisää. On se vaan kumma että vaikka ihmisellä on kaksi korvaa ja yksi suu, vaikuttaa ennemminkin siltä että jokaisella on kaksi suuta ja korkeintaan yksi korva, joka sekään ei toimi kuten pitäisi.
.
Kummaa on kuitenkin, että eräisiin tehtäviin hakeutuvat taatusti niihin täysin sopimattomat ihmiset - kuin tahallaan ,> Eräs tuttu lääkäri ei tule toimeen potilaiden kanssa, ei sitten ollenkaan eikä varsinkaan lasten kanssa. Mutta hän olisi varmasti elementissään esim. tutkijalääkärinä... Miten sitten lie jämähtänytkin arvauskeskuksen puolelle. Käy sääliksi sekä häntä että potilaita!
ReplyDeleteNiin ja hyvähän sitä on omata itsenäiset aivotkin!
ReplyDeletePolgara
ReplyDeleteLääkäri - sepä hyvä esimerkki! Siinä jos missä ammatissa olisi tarpeen osata olla ihmisien kanssa. Minulla on jo valmiina pelko ja kauhu vastaanotolle mennessä :D Siellä voi traumatisoitua lisää!
Ciclista
Hih. Muistan lukion psykan tunneilta miten meille teroitettiin mieleen että emme suinkaan kuuntele vain korvilla, vaan ensisijaisesti aivoilla :) Eli osuit ihan oikeaan.
Mina en ole vielakaan oppinut pitamaan suuni kiinni, ja siita saa sitten kuulla muiden suista.
ReplyDeleteEn taida muuten olla ainoa oppimaton.
Kysymys on milloin pitaa suunsa kiinni, mutta vastausta siihen minulla ei ole.
Pitaisiko kuunnella toisten reaktiota ennen puhumista?
Ei varmaan tulisi sanottua juuri mitaan.
Kiitos HPY,
ReplyDeleteSain idean ja inspiraation kirjata asiaa keskustelemisesta kun luin kommenttisi. Tosin sillä ei ole suoraan tekemistä sen kanssa mitä sanoit, joten tota öh, en tainnut kovin hyvin kuunnella :D
Minua rupesi tässä männä vuosina ottamaan aivoon kun olin aina äänessä. Päätin, että nyt hiljennän itseni. Ei se toki aina onnistu ja kun avaan puhehanan niin se ei sulkeudu ihan noin vaan. Mutta jotenkin olen "koulutuksesta" ilmeisesti selvinnyt sillä kuulin tässä syksyllä, että olen hiljainen ja rauhallinen. Täytyy tunnustaa nyt, (ettehän te kuitenkaan minua tunne) että joskus käy niin, että unohdun omiin ajatuksiini ja varmaan toiset luulee, että kuuntelen hyvinkin tarkkaan.
ReplyDeleteHih Pikkuliina
ReplyDeleteTiedän kurssitettavistani tuon ilmiön kun joku näyttää kuuntelevan mutta kohta käy ilmi että ajattelikin muita asioita. Nimiä mainitsematta eräs Seppo, ja lisäksi eräs Ismo :D