Eilen oli fantastinen ilma. Aurinkoinen tammikuun päivä. Otin kuvia puiden latvoista ja maisemasta muutenkin. Huh, näyttää hiukan risuilta kun tässä valmistaudun kirjaamaan muutamia ajatuksia aiheesta RIITELY.
Tasan ei käy onnen lahjat, mutta minulle sekä puolisolleni on molemmille osunut tasainen kiltti luonne joten riitely on tarpeetonta.
Riitelyssä on omat huonot puolensa. Vihaisena ja kiihtyneenä ihminen ei ole täysissä hengen ja sielun voimissa ratkomaan ongelmia, kuuntelemaan toista osapuolta eikä tarkastelemaan asioita useilta kannoilta. Toisin sanoen riitelyllä ei realistisesti ajatellen ole mahdollista saada rakentavia tuloksia. Sanokaa jos olette eri mieltä.
Jos ihminen on harjaantunut riitelijä, sellainen joka riitelee harkitusti ja taktiikalla, ehkäpä tuloksia syntyy. Riippuu varmaan siitä millainen se toinen osapuoli on. Jos pitää lauseet minä-muodossa ja syyttelyn minimissä, voi olla että toinen osapuoli kuuntelee ja reagoi toivotulla tavalla. Syytöksien syytäminen saa yleensä toisen puolustuskannalle tai torjuvaksi.
Parien riitelyssä on usein vikana se että ei keskitytä siihen aiheeseen josta pitäisi riidellä. Aletaan huutaa ja poukkoilla aiheesta toiseen ja syytää viimevuotisetkin kaunat ulos suusta. Vuorokeskustelu on pelkkää syyttämistä, solvaamista ja joko vastahyökkäystä tai puolustautumista. Tulos: huono olo, turhautuminen, väsymys, haluttomuus uuteen yhteenottoon. Sitten kun tilanne rauhoittuu, ei oteta ongelmia uudelleen puheeksi, koska pelätään uutta kohtausta. Kuitenkin vasta rauhoittuneessa tilanteessa on kunnollinen mahdollisuus selvittää asiat.
Hirveintä on jos lapset joutuvat todistamaan vanhempien riitelyä. Millaisessa pelossa ja ahdistuksessa riitelevien vanhempien lapset joutuvatkaan elämään!
Ongelmien selvittäminen ja ratkaiseminen onnistuu rauhallisella neuvottelulla. Ongelma on esitettävä, osapuolien on kuunneltava toisiaan, on sanottava selvästi mitä toivoo ja haluaa toiselta. Varsinkin tuo viimeinen yleensä unohtuu kokonaan taistelun tiimellyksessä.
Ketä meistä sitä paitsi huvittaa kuunnella ihmistä joka kohtelee meitä epäkunnioittavasti ja huutaa niin että heidän nielurisansa pimittävät näkyvyyden? Ei minua ainakaan.
.
Manipulointi on helpompaa ja tuloksekkaampaa kuin riitely. Eikä toinen edes huomaa. Aina.
ReplyDelete...tosin se on ilkeetä eikä peikot koskaan tee niin.
ReplyDeleteRiitelyllä ei saa tuloksia aikaan. Muistan lukeneeni että oma tyyli ratkoa ristiriitoja periytyy omasta lapsuudenkodista ja tuntuu ihmisestä ainoalta oikealta ongelmanselvittelytavalta. Olen yrittänyt hillitä omaa kuumenevaa mieltäni kohta kymmenen vuotta ja olen saanut joitain tuloksia aikaiseksi. Kuitenkin se taipumus alkaa huutamaan on koko ajan olemassa, pitää vain olla malttia kiertää tilanne jotenkin, rauhoittaa itsensä ja lähestyä asiaa vasta sitten uudestaan.
ReplyDeleteLapset riitelevat usein koska ovat vasyneita, koska heidan on nalka tms. Ehka nain kay aikusillekin.
ReplyDeleteAikuiset tosiaan riitelevät - tai oikeastan ärähtelevät - kun ovat nälissään ja väsyneitä. Nämä tilanteet ovat juuri niitä, missä pitää olla niin omahyväinen, ettei suostu ottamaan itseensä toisen kiukuttelua :)
ReplyDeleteNykyisessä parisuhteessa tämä toimii, vanhoissa ei toiminut. Ihmisellä on hyvä olla paikka, jossa ahdistustaan voi purkaa ja pukea sanoiksi, mutta parisuhte ei voi olla VAIN sitä varten, että toinen kaataa moskaa toisen niskaan.
Isopeikko
ReplyDeleteMinun mielestäni on olemassa kilttiä ja ilkeää manipulaatiota. Sana on saanut huonon kaiun, tiedän, mutta sen alkuperäinen merkitys lienee "käsitellä", englanniksi manipulate eli handle. Minusta lapsia kannattaa manipuloida eli ohjailla hyvään.
Ally
Riitelyllä voi ehkä saada toisen pakotettua johonkin mutta ei se ole hyvä pitkän päälle. On totta että hyvin usein käytös tulee omilta vanhemmilta ihan tiedostamatta. Ne joita on lyöty lyövät jne. On kyllä niinkin että se jota on kohdeltu huonosti välttää kaikin keinoin tekemästä sitä omille lapsilleen.
Hih, vai olet kova hiiltymään? Siskollani on hirveän äkkipikainen temperamentti. Olen nähnyt ja kokenut sen monta kertaa eläessäni. Alkoi jo kun olimme lapsia. Huh.
HPY
Uskoisin että aikuisillekin voi käydä noin. Lapsille voi käydä jo ihan pieninä niin että rähjäävät väsyneinä.
Heidi
Suuri vahvuus on juuri siinä että tietää rähjäämisen syyn ja että se ei kohdistu minuun. Silloin voi jättää jutun omaan arvoonsa. Ikävämpi puoli ihmisessä kylläkin se että negatiivisuudella on taipumus tarttua automaattisesti, tiedostamatta. Pitää yrittää kasvattaa paksu nahka jos elää kärttypussin kanssa :)
Heh, Kops ei anna niskaansa kipata mitään moskaa vaan kopauttaa kepillä varoituksen :D
This comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteThis comment has been removed by a blog administrator.
ReplyDeleteKaikkein vaikeinta riitelyssä on olla nauramatta kumppanille päin naamaa kun se kiukuttelee kuin pikkulapsi ja vierestä näkee, että aihe jotain ihan muuta kuin se sen hetkinen virallinen selitys. Entinen kumppani arvosti naurua erityisen vähän, nykyisen kanssa voidaan nauraa joskus jopa yhdessä kesken riitelyn. Se exä nyt olikin sellaista kippaajatyyppiä jo kotikasvatukseltaankin :(
ReplyDeleteHeidi
ReplyDeleteNuo aikuisten kiukuttelut ovatkin näkemisen arvoisia, hah. Tulee yksi naapuri mieleen... Kerronpa joskus ehtiessäni :D