AITO KILTTEYS

.
Lueskelin kiltteyttä käsittelevää kirjaa.

"Aito kiltteys on halu tehdä hyvää ja kanavoida tämä halu toiminnaksi." Kiltti ihminen on hyvä lähimmäinen.

Ajattele hyvän lähimmäisen ja kiltin ihmisen käsitettä arjessa. Älä lähde miettimään mitään ylevää ja juhlallista. Eikö olekin niin että kiltteyttä ja avuliaisuutta on ympärillämme? Joku nostaa kadulle pudonneen hansikkaan aidalle jotta sitä etsimään palannut näkee sen helpommin. Ihmiset neuvovat hyvin mielellään jos heiltä kysyy tietä.

Kiltteys ei aina pääse näkymään koska ihmisessä on enemmän tai vähemmän voimakas torjutuksi tulemisen pelko. Ei tohdi auttaa jos autettava ei vaikka haluakaan tai jopa suuttuu. Huonon kokemuksen jälkeen ei halua ottaa uutta riskiä. Auttamishalu vähenee silloinkin jos on saanut osakseen kiittämättömyyttä jonkun taholta, tai jos huomaa jonkun kerran tulleensa hyväksi käytetyksi. Väitän että kiltteys asuu silti meidän sisällämme, valmiina puhkeamaan kukkaan jos tilaisuus on otollinen. Jokaisen on helppo todeta asia omalta kohdaltaan vastaamalla kysymykseen:

Etkö autakin pulaan joutunutta lasta, aikuista, eläintä, eksynyttä, tavaransa hukannutta, tietämätöntä mielelläsi jos tiedät että apusi on tervetullutta, vaikka siitä ei sinulle olisikaan muuta hyötyä kuin hyvä mieli? Eikö olekin niin että auttamisesta tulee hyvä mieli, jos tietää että apu meni tarpeeseen ja otettiin kiitollisina vastaan?

Eikö aito kiltteys asukin meidän jokaisen sisässä? Aikamoinen haaste yrittää pitää tästä uskosta kiinni kun näkee niin paljon itsekästä ja ilkeää käyttäytymistä. Se on uskon asia, koska ei toisen ihmisen sisälle näe.

Tulin ajatelleeksi tänä aamuna yhtä ihmistä jota vältän kaikin keinoin, koska hänen seurassaan tulee huono olo. Henkilö on negatiivinen, halveksiva, uhoava ja paasaava. Tuo käytös on niin hallitseva osa hänen persoonaansa että pelkkä hänen ajattelemisensa saa minut uupumaan ja voimaan pahoin. Joka kerralla kun tapaamme löydän aina lopulta hänen herkän sisuksensa. Vahva kyynisyys on sen suojana, niin vahva että en millään jaksa sietää sitä raskasta puolta tuntia jonka joudun maksamaan hänen seurassaan ennen kuin suojamuurit ohenevat.

Jopa muutaman perhehirmunarsistin sisään olen päässyt kurkkaamaan ja uskon synnynnäistä kiltteyttä havainneeni.

Väitteeni on siis että kiltteys on kaikkien sisässä. Voitteko todistaa päinvastaiseksi?
.