Tutkimukset osoittavat että jo vauvoilla ja pikkulapsilla on perusvalmius empatiaan eli myötäelämiseen. Eräässä kokeessa perheenjäseniä pyydettiin näyttelemään tuskan ja vastenmielisyyden tunteita runsaan vuoden ikäisille lapsille. Nämä osasivat eläytyä toisen ihmisen kärsimykseen ja lohduttivat taputtelemalla ja halaamalla.
Eläintutkijat tietävät että on eläimiä jotka suojelevat toisia ryhmän jäseniä. Valaat ja delfiinit kokoontuvat vammautuneen yksilön ympärille ja suojelevat sitä.
Mihin tuo muista välittämisen kyky kaikkoaa matkan varrella osalta ihmisiä? Miten ne kyynikot, narsistit ja luonnehäiriöiset julmat, kylmät ja jopa sadistiset ihmiset pääsevät kehittymään?
Jos empatia kerran on synnynnäistä niin sen puuttumisen nuoressa tai aikuisessa täytyy johtua KASVATUKSESTA. Voitteko väittää vastaan?
Kaikkein epäoikeudenmukaisinta on jos myötäelämisen kyky puuttuu isältä, äidiltä, opettajalta tai muulta kasvattajalta, eikä sen puute lääkärissäkään tai pomossa hauskaa ole, eikä työtoverissa.
.
Aivan, kasvatuksella on pilattu moni hyvä ihminen. Tietenkin muutenki maailma voi potkia päähän liian kovasti. Mutta eivätkö myös aivojen synnynnäiset vauriot voi aiheuttaa tällaista?
ReplyDeleteKyllä myös kasvuympäristöllä ja muillakin ihmisillä kuin omilla kasvattajilla on oma osuutensa mahdollisesta lapsen kieroon kasvamisesta. Aina ei toisaalta löydy mitään erityistä seikkaa joka olisi siirtänyt pienen mielen väärään asentoon. Uskoisin myös aivokemialla olevan suuren osan ihmisen persoonan synnyssä. Ihan näin kotikutoisesti mietiskelen tätä aihettasi. Hyvä aihe ja hyvä postaus!
ReplyDeleteMe tarvitsemme erilaisia käyttäytymismalleja, sopeutaksemme erilaisiin olosuhteisiin ja tehdäksemme erilaisia tehtäviä yhteisöissämme.
ReplyDeleteIhan hiljan oli uutinen, siitä miten alaluokkalaisten väkivalta on raaistunut viime vuosien aikana.
Minä luulen että osatekijä on siinä se, että lasten kyttääminen on lisääntynyt.
Ihmiseksi kasvamiseen kuuluu ihmiseksi oppiminen. Tähän kuuluu myös se, että samaa ikäluokkaa olevat koettelavat rajojaan väkivallssa. Ihminen on väkivaltainen lihansyöjä ja se kuuluu meihin.
Kun päiväkodista koulupihalle kytätään ja puututaan väkivaltaiseen käytökseen liian herkästi, väkivallata tulee vierasta.
Mutta se että väkivalta on vierasta, ei tarkoita että sitä ei olisi, vaan se muuttuu vierana hallitsemattomaksi.
Jos lapset voivat keskenään opetella sitä ja etsiä rajojaan, hän oppii myös hallitsemaan sitä ja samaistumaan toiseen ihmiseen väkivalta tilanteessa.
Hyvä ja vaikea aihe. Tunnen yhden jotakuinkin empatiakyvytömän ihmisen ja näin miten se vaikutti hänen lapsiinsa. Erityisesti hänen luonaan asuvaan, jonka elämä luisui pois raiteiltaan.
ReplyDeleteSen luonteisen ihmisen kanssa on vaikea elää. Kun ei saa koskaan myötätuntoista vastakaikua eikä lapsena voi tuntea turvallisuutta, että joku on puolesta vaikka maailma kääntyisi radallaan.
Ilkeimmät ja toisia kohtaan häijyimmät tuntemani ihmiset ovat omasta mielestään (ja monien muidenkin mielestä) erittäin herkkiä eli empaattisia. Kun heitä jatkuvasti normaali elämänmeno ja inhimillinen kanssakäyminen niin kovasti satuttaa, niin ovat vissiin katsoneet oikeudekseen "antaa takaisin" samalla mitalla. Mikäs siinä, kun muut ovat selvästi niin kovapintaisia, että heihin ei samalla tavalla edes satu. Äärimmäisestä empaattisuudesta siis seuraa kylmyytä uhkuva tunnevamma?
ReplyDeletePeikko on anarkisti.
ReplyDelete... tosi empaattinen anarkisti.
ReplyDeleteTervehdys Sally ja Alka - eikun Ally ja Salka, "Jäpsy", Pikkuliina, Perhos-Heidi ja Peikkoveikko!
ReplyDeleteKäväisin teidän kaikkien blogeissa mutta kommentoimiseen ei tänään ole aikaa eikä energiaa. Varsinainen vuori töitä ja muita velvollisuuksia mutta kyllä se kasa siitä vielä pienenee.
Hirmu hyvät kommentit teiltä taas! Suurkiitos :) Palajamme astiaan.
Epäempaattinen ihminen ei kykene satuttamaan toista luuhun asti.
ReplyDeleteKun kykenee asettumaan toisen asemaan, kykenee havoinnoimaan toiusta, mikä tätä oikeasti satuttaa.
Ja sitten.
Jos toinen ihminen haluaa vain sinun parastasi, hänellä ei ole mitään syytä neuvotella kanssasi.
Petja
ReplyDeleteKiinnostava kuvakulma, mutta olen käsittänyt että empatia tuo mukanaan hyväntahtoisuuden toista kohtaan. Jos vahingoittaa, se ei ole empatiaa.
Petjalle pitää sanoman vielä, että vaikka Suomessa on tapana lailla säätää pakolliseksi kaikki vähänkin hyödyllinen ja lailla kieltää kaikki vähänkin haitallinen, niin se ei silti ole oikein.
ReplyDeleteViittaan tuohon väitteeseen neuvottelujen tarpeettomuudesta. Sen perusteella voisi pakolla estää toista tupakoimasta tai syömästä läskiä tai juomasta viinaa tai vissyvettä. Se ei olisi oikein.
Sitäpaitsi, vaikka kuinka haluaisi toisen parasta, sitä ei aina saa...
Empatia on kyky asettua toisen asemaan. Se miten tätä käyttää on taas kokonaan toinen juttu.
ReplyDelete