Hyvän parisuhteen perustan muodostaa kommunikaatio. Missä sinä olet oppinut ne taidot joita parisuhteessa tarvitaan yhteiseen neuvonpitoon, suunnitteluun, ongelmien käsittelyyn ja ratkomiseen, kuuntelemiseen, vuorovaikutukseen ja kaikkeen mitä tarvitaan onnistuvassa kukoistavassa kumppanuudessa?
Minkälaisen koulutuksen olet saanut riitelytekniikkaan?
Missä olet saanut koulutuksen väittelyyn, oman kannan perusteluun, neuvottelutaitoon, aktiivisen kuuntelemisen tekniikkaan, omien ajatusten muotoilemiseen siten että muut käsittävät?
Kuka on opettanut sinulle perusjutut ihmisen psykologiasta, esimerkiksi sen miten saat toisen ihmisen itsellesi suosiolliseksi ja kuuntelemaan sinua?
Oletko alkanut saada ihmissudetaitoja jo lapsena vanhemmiltasi kun he ohjasivat ja opettivat sinulle sosiaalisia taitoja? Mistä he olivat saaneet taitonsa? Jatkuiko sosialisaatiokurssi koulussa, vai opetetiinko siellä vain kirjoittamaan, lukemaan ja laskemaan?
Niin, vai olettivatko kaikki että jokainenhan nuo oppii käytännössä? Ne ovat loppujen lopuksi hyvin helppoja asioita. Outoa että useampi ei niitä hallitse,
Miten on; osaatko neuvotella riitelyn sijaan? Osaatko keskustella vaikeista ongelmista maltillisesti ja rakentavasti? Tiedätkö miten riidellään oikein? Onko sinulla oppeja ja vinkkejä jakaa muille?
.
Olen ensimmäinen tunnustamaan että noissa asioissa minulla on vielä paljon oppimista, etenkin parisuhteessa. Mutta koko ajan opetellaan, kantapään kautta. Se ei ole aina eniten oikeassa joka huutaa kovimmalla äänellä :)
ReplyDeleteKops, ei ole vinkkejä antaa muille. Mutta omassa avioliitossa riitelemättömyyden syy lienee siinä, että ollaan vain kumpikin leppoisia luonteita ja tykätään toistemme seurasta :)
ReplyDelete5 v. hääpäivä parin viikon päästä :)
Molemmilla takana huonot avioliitot, kuka tietää ehkä otimme emännän kanssa opiksemme niistä. Tiesimme mitä halusimme, olimme kypsässä iässä kun mentiin yhteen.
Tai sitten ollaan vain onnettaren suosikkeja :)
Parisuhteessa on tärkeää riidellä silloin tällöin. On myös todella tärkeää tajuta, MISTÄ riidellään. Joskus voidaan vain päästää sanattomasta sopimuksesta yhdessä höyryjä pihalle, kun yksi jos toinenkin pikkuasia mättää parisuhteen ulkopuolisessa maailmassa. Silloin konkreettisesti rähistään toisilleen, kun ärsytyksen todelliseen syyhyn ei ole mahdollista päästä käsiksi. Näissä rähinöissä on tärkeää olla niin omahyväinen, ettei todellakaan ota itseensä ;) Vieraiden ihmisten kanssa vängätessä voi joskus olettaa olevan kyse ihan samasta.
ReplyDeleteAlly
ReplyDeleteHermothan ne meinaa mennä lapsiperheessä, joten huutamisen ymmärtää. Paljon voittaa sillä jos päättää kertakaikkiaan lakata huutamasta. Mutta tuossa viimeisessä lauseessasi on kyllä ideaa... :D
Marko
Usein hyvän liiton opit tulevatkin aikaisemman elämän huonoista esimerkeistä. Ihminen voi vannoa itselleen että "ei ikinä sellaista liittoa kuin mun vanhemmilla oli" tai "ei ikinä sellaista riitelyä kuin ex-puolison kanssa". Sitten vaan tekee kaiken päinvastoin kuin edellisessä elämässä, heh. Siinä se.
Ihan sama juttu minulla ja puolisolla kuin teillä: ollaan leppoisia riitelemättömiä luonteita! Ja epäilemättä onnettaren suosikkeja. Ei hakata toisiamme jakoavaimella kuten Terttu Leeviä. Hui sentään :)
Heidi
Onpa sinulla upeat blogipohjat. Pitää käydä huomenna uudestaan vilkaisemassa. Kierrätysidikset ovat hienoja, ja keskustelufoorumi.
Voin kirjoittaa myöhemmin lisää riitelystä. Se on kiinnostava avioelämän ilmiö :) Monet sanovat että on tärkeää riidellä, mutta minusta on parempi homma jos ei tarvitse, vaan saa kaiken puhumalla selväksi. Jos kuitenkin riitelee, siihen on omat hyvät kikkansakin olemassa ja säännöt joita kannattaa noudattaa, kuten esimerkiksi että ei koskaan hyökkää toisen persoonaa vastaan.
Kiitos kaikille kommenteista. Kivoja.
Palaillaan. Kops!
Jatkuvaa opetteluahan tämä on. Oleellista on, että on halu oppia keskustelemaan, kuuntelemaan, rakentavan kriittisesti uudelleenarvioimaan omia käsityksiään. Jos motivaatio on kohdallaan, ihminen oppii kyllä.
ReplyDelete-gs
Tässä suhteessa kävimme alussa kovankin riitelyn kautta läpi entisten suhteiden solmukohtia. Riidanaiheethan seuraavat suhteesta toiseen jos niitä ei selvitä ennen eroa. Nykyisessä liitossani keskustelemme hyvin herkästi kaikista asioista jotka jompaa kumpaa vaivaavat. Joskus harvoin tulee äksyriita jos joku pikkukivi hankaa kengässä. Sitten kun on tussahtanut ja pyytänyt anteeksi huomaa kuitenkin ettei siinä ollut kysymyksessä edes kovinkaan paha juttu;)
ReplyDeleteMinä opin lapsuudenkodista mököttämisen jalon taidon. Siitä poisoppiminen kesti yli kymmenen vuotta. En koskaan enää nuku jos riita on selvittämättä. Uni ei tule pahaan mieleen.
Edellisestä suhteesta opin sen että tunteista pitää puhua ja että ajoissa on mentävä pariterapiaan jos asiat menevät totaalisesti solmuun. Sittemmin olen käyttänytkin kyseisten terapeuttien palveluja. Hyvällä menestyksellä;)
Katsoisin nykyisin olevani hyvä kumppani, osaan kuunnella ja myös kertoa omat pulmani tai pahat oloni. Kommunikaatiotaidot ovat hioutuneet ajan myötä, nuorena sitä oli aina itse äänessä syöttämässsä sitä omaa mielipidettään toiselle. Nykyisin maltan kuunnellakin;)
Väittely ja neuvottelutaidot opin lukion äidinkielen tunnilla, minulla oli loistava opettaja!
GS
ReplyDeleteMinusta jatkuva oppiminen kuulostaa oikealta ja mukavalta. Olemme taas kerran samoilla linjoilla, mutta toisaalta mehän olemme molemmat kouluttajia :)
Salka
Erittäin hyvin puhuttu! Olisipa tosi kiinnostavaa saada jotain raporttia siitä mitä opit koulussa äikän tunneilla.