ARJEN SEIKKAILUJA

.

Tavallinen suomalainen lähikauppa Malmille menevän Kirkonkyläntien varressa. Tarjouksia ja plussapisteitä. Hiljaiseloa. Ja silleen. "Mitäs sulle kuuluu?" kysyy suomalainen toiselta ja saa vastaukseksi "Sitä samaa. Ei mitään ihmeempiä."

Ei päde Arkiterapeutti Kopsiin. Hänelle kaupassa käyntikin on seikkailu. Muistatteko ikivanhaa mustalaislaulua "Miksi ovet ei aukene meille?" ajoilta jolloin romanit olivat mustalaisia. Laulu muistui mieleen koska kerran nuo K-kaupan automaattiovet eivät auenneet Kopsille. Ei aavistustakaan miksi. Kun eivät auenneet Kops jatkoi sillä kertaa matkaansa.

Eilen ovet aukenivat ja Kops astui sisään. Sulki ipodin musiikin, veti kärryn muiden lomasta ja työnteli sen hedelmäosastoa kohti. Kaupoissa on yleensä rehupuoli ensin jotta asiakkaalle tulisi alitajuisesti tuoretorin tuntu mieleen. Psykologiaa hyödynnetään mainonta- ja myyntihommissa. Kiireettömälle ihmiselle ruokakaupassa asiointi on aika kiva kokemus. Ehtii ihailla pakkauksia, tarkastella tarjouksia, naureskella leikkelepinoille...

Kops löysi hyvän tarjouksen parista erikoisesta tuoremehusta ja glögistä. Punnitsi hetken jaksaako kantaa kotiin asti. Lähikauppa on melko kaukana. Tavallisesti tulee käytyä kaukokaupassa autolla. Sen verran on käynyt lähikaupassa että kassarouva tunnisti ja ilahtui tutusta juttuseurasta. Kassalla seistessä Kops katseli kassan takana oleilevaa oudosti käyttäytyvää lyhyttä tummaa miestä. Kassarouvakin käänsi päätään sinne suuntaan. Mies näytti romanilta. Tummansiniset housut ja pusakka. Kassa kilahteli kun Kopsin ostokset siirtyivät hihnaa pitkin kohti seuraavaa määränpäätään.

Huomaamatta romanin näköisen miehen viereen ilmestyi pitkä hoikka kauppa-apulainen, joka oli siihen asti ollut täyttämässä hyllyjä. Ihmeissään Kops katseli kun kauppa-apulainen alkoi poimia paristopakkauksia romanin povitaskusta. Niitä kertyikin kunnioitusta herättävä keko hänen käteensä. Kassarouva ja Kops vaihtoivat katseita kohotetuin kulmakarvoin.

Romani saateltiin ovelle. Kops näki hänet ikkunan läpi ja muisti ne himskatin monet kerrat kun oli päässyt eroon jostain takiaisesta, mutta kohta kiusankappale olikin kääntynyt kannoillaan ja tullut takaisin. Tosin nyt kerrankin Kops sai pysyä sivustakatsojana.

Ovet aukenivat ja romani tuli takaisin. "Minä haen vain pizzan", hän sanoi, tempaisi touhukkaasti pusakkansa pois, jätti sen kassahihnalle ja toimitti mennessään: "Riisun vaikka takkini jos se siitä on kiinni!" T-paita ja henskelit vilahtivat hyllyjen väliin. Kops poistui siinä vaiheessa maisemaan. Katsoi pari kertaa taakseen, mutta tie pysyi tyhjänä. Hyvä niin.
.