Hare Krishna - liikkeestä lukiessa ihmetyttää oudoksuttaa ja suoraan sanoen ottaa aivoon järjettömiltä tuntuvat säännöt ja määräykset mitä lahko pistää jäsenilleen pakoksi, siitä hierarkiasta puhumattakaan jossa itseä ylennetään ja toisia (lue naisia) alennetaan.
Seija Vilénin teoksesta kerrottuani sain Ötöpesän jengiltä vinkin Pekka Virkamäen tarinasta Arka ja ahdas ismi. Uskonlahkoon liittyminen, siitä eroon pyristely ja kirjoittajan pohdinnat siitä miksi ihmiset hakeutuvat moisiin lahkoihin. Vaikuttaa hyödylliseltä lukemiselta. Jotain mitä kannattaa tietää ehdottomasti ENNEN kuin liittyy, eli "joinaa" kuten Vilén asian ilmaisee. Voi olla että luettuaan ei sitten joinaakaan, vaan jättää väliin rukouspussit ja chantaamisen.
Hmm, taisin joskus lukaista tuon Virkamäen kirjan... Muistaakseni ihan terveellistä luettavaa kaikille kutsumustaan kuumeisesti etsiville – tuo joinaantuminen kun ei nimittäin krishnalaisillekaan ole ihan ruusuilla tanssimista (ruusunvarsilla ehken kyllä)...
ReplyDeleteOlïver: Juu, parempi lukea mitä niitten houkuttavien ruusujen takana oikeasti piilee. Voipi olla että joinaantuminen on kuin kuherruskuukausi mutta sitten (ruusun)piikit ja ikeet otetaan esiin :(
ReplyDeleteKävin kerran krishnalaisten kommuunissa, kun kaverini oli jäsen, ja johtaja oli kyllä aika autoritäärinen, vaikka tv:ssä vaikuttikin pyhimykseltä. En muutenkaan ymmärrä palvontaa, ryhmäkuria ym. Ne ovat ihmisten alistamista ja aivopesua.
ReplyDeleteHELENA: Vautsi, olet nähnyt sitä touhua!
ReplyDeleteOlisi totisesti kiinnostavaa lukea tuo Pekka Virkamäen kirja jossa hän esittää omia arvelujaan siitä mikä ihmisiä sinne vetää. Hän oli johtajakin siellä (luulisin että loppuaikoinaan).
Olen lukenut Virkamäen kirjan ja seurannut muutenkin keskustelua. Jotenkin tuntuu, että ei tuollaisiin ryhmiin kuka tahansa johkaannu. Täytyy haluta hakea onnea ja elämän tarkoitusta itsensä ulkopuolelta.
ReplyDeleteAhdas usko on ahdasta, oli se sitten ateismia tai khrisnalaisuutta tai kotoista luterilaista kudosta. Kyllä niitä ihmisiä riittää, jotka puolestamme ovat valmiita valitsemaan niin arvot kuin elämäntavankin ja joilla on mielestään totuus hallussaan.
Kaikissa lahkoissa vähän sama juttu, karismaattinen johtaja joka osaa puhua. Näistä on täälläkin kokemusta 90-luvulla,eri uskonto, sama periaate. Oikein joukkoaivopesutilaisuuksia, uskomatonta miten kokonainen stadiollinenkin ihmisiä saadaan nostettua valtavaan kiihkoon. Massapsykologiaahan se, ja erittäin vaarallista.
ReplyDeleteMA-RIIKKA: Niinhän se näyttää maailmassa olevan että on lampaita ja paimenia. On myös huonolla itsetunnolla varustettuja ja päällepäsmäreitä. On sitä, ja on tätä. Symbioosia, loisia, rinnakkaiseloa.
ReplyDeleteSiinä aamun mietelmät :)
SIROKKO: Karismaattiset johtajat - Hitlerkin putkahtaa mieleen. Luonnehäiriöisten pääpiru. Hurja voima tuo massapsykologia. Puistattaa :(
ReplyDeleteNykyään puhutaan erilaisesta johtamisesta: Viittaan aikaisempaan postaukseeni Hyvejohtamisesta.
Tosi mukavaa, että bongasit Pekan kirjan! Se on hieno ja jouhevasti kirjoitettu teos, suosittelen. :)
ReplyDeleteSEIJA: No jos sinäkin sitä suosittelet niin pistän sen lukulistalle! :)
ReplyDeleteUskontopsykologia tuntee ns. "retkahdustyyppisen" persoonan. Tällainen tyyppi etsii yleensä auktoriteettia ja ehdottoman varmoja ratkaisuja aivan kaikkiin elämänkysymyksiinsä. Usein myös suggestioherkkiä ja heikko epävarmuuden sietokyky.
ReplyDeleteRetkahtajat tuntevat vetoa ja löytävät usein tiensä mm. jehovantodistajiin, skientologeihin, helluntailaisiin ja vastaaviin, islamiin, krishnoihin, sahaja yogaan jne..nämä kun tarjoavat varmoja ratkaisuja ja auktoriteetin turvaa.
Tässä on aika hyvä 16 kohdan lista:
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/ahdistava-uskonto/lahkon-vaarallisuus
Kaikki tietävät toisia paremmin mikä on näille hyväksi :)
ReplyDeleteMonet kiitokset, Ötöpesä
ReplyDeleteOtin linkin talteen ja luen tarkkaan kunhan ehdin!
ISOPEIKKO: Taidatkos sen paremmin sanoa!
ReplyDelete