Tuesday, November 30, 2010

Isä ja minä - teos



Terapeutti Pekka Hämäläiseltä on ilmestynyt uusi teos, Minervan kustantama Isä ja minä. Terapeutilla itsellään on ollut vaikea suhde ankariin vanhempiinsa, joten teksti ei ole pelkkää lätinää. Työstämisen kautta, ja oikeanlaisen myönteisyyden eikä minkään lallati lallati - filosofian kautta alkaa nousta konkreettisia keinoja muuttaa raskas kasvatusperintö hyväksi kasvualustaksi.

Kirjan tekijä kääntelee ja tarkastelee eri puolilta sekä suhdetta omaan isäänsä että suhdetta omiin lapsiinsa.

Yksi hyvä tavoite on keksiä millä estetään tuppisuisen raskaan kasvatusperinnön siirtymistä sukupolvelta toiselle. Isäsuhde on pitkä ja vaikuttaa ihmisessä senkin jälkeen kun isä on kuollut.

Saapa nähdä miten etenee. Olen sivulla 43. Sujuvaa ja kiinnostavaa tähän asti...

4 comments:

  1. Minulla oli ihana mutta jotenkin etäinen isäsuhde. Vanhanajan isä, joka ei osannut ottaa syliin mutta omilla teoillaan yritti kertoa välittämisestään...
    kaipaan häntä.

    ReplyDelete
  2. HANNE: Sehän siinä kaiken muun lisäksi että meidän isät on aina vanhempaa sukupolvea kuin me. Enemmän kuin luonnollista että läheisyys ei kaikilta osin ole automaattista eikä helppoa.

    Ja sulla ja mulla myös se että isä on eri sukupuolta kuin me. Terapeutti Pekka ja isänsä ovat samaa sukupuolta. Siinä on erilaisia piirteitä kuin isän ja tyttären suhteessa. Jos kohta samanlaisiakin.

    Oikein odotan että taas pääsen töiltäni jatkamaan lukuja!!

    ReplyDelete
  3. Tuo on totta, vanhempamme elävät meissä vaikka olisivat kuolleet: samat käyttäytymismallit helposti periytyvät eikä haavat parane maatumalla.

    ReplyDelete
  4. MARJAISA: Luin tänä aamuna lisää. Hämäläinen kertoi hämmästyneensä suuresti kun kun oli huomannut että samanlainen käytösmalli siirtyi isästä häneen ja hänestä poikaan... Siinä vaiheessa kun asiasta tulee tietoiseksi on mahdollista alkaa tehdä jotain asian hyväksi ja vapautua ahdistuksesta. JOS tulee tietoiseksi. Kaikkihan eivät tule.

    ReplyDelete