Hykertelen, suorastaan kihertelen ja kuhertelen pitäessäni käsissäni tuoretta teosta joka sisältää lisää viisasta, syvällistä maailmoja syleilevää ajattelua, kahden suurenmoisen älyn ja kokemuksen kohdatessa. Aikaisemman osan olen jo lukenut.
Kaksi maailmankatsomusta. Piispa uskoo jumalaan. Tähtitieteen professori ihmiseen.
"Tiedän uskovani. Uskon tietäväni."
Kirjan nimi on oikea helmi. Onko Valtaoja keksinyt sen? Kuulostaa hänen ajatukseltaan.
Juuri tätä julkinen keskustelu kaipaa: rauhallista ajatusten vaihtoa erilaisten näkemysten välillä. Ei sitä vihaisten repliikkien tulvaa joka tukahduttaa ja tyrehdyttää netin keskustelupalstat ennen kuin mitään siltoja ehditään alkaa rakentaa eri osapuolien välille.
Jos kaikki meistä osaisivat ja suostuisivat Valtaojan ja Pihkalan tavoin kuuntelemaan muittenkin näkökulmia kuin omiaan ja astuisivat askeleen taaksepäin sen sijaan että nyrkit pystyssä hyökkäävät toisinajattelevia vastaan, maailmanrauha olisi jo täällä.
Tämän kirjan kansien väliin nyt sukellan. Suihkis.
Katsoin heidän haastattelunsa ja alkoi minuakin kiinnostaa tuo kirja. Todella hienoa, että he avaavat tämän keskustelun.
ReplyDeleteHELENA: Toivotaan että innostavat ihmisiä hyvän esimerkkinsä avulla räyhäämättömään maltilliseen keskusteluun ja rauhanomaiseen rinnakkaiseloon.
ReplyDeleteTuttu kirja, jota en vielä ole lukenut, mutta katsoin kirjoittajien haastattelun aiheesta aikoinaan.
ReplyDeleteHienosti esittelet kirjan ja aiheen, Rita!
Peikostakin se on hyvä nimi. Katso vaikka.
ReplyDeletePINKKI: Noita heppuja kannattaakin haastatella. Ja lukea:)
ReplyDeletePEIKKO: Ohhoh :)
Kiinnostava kirja, kivoja kommentteja!
ReplyDeleteTiedän uskovani moniin asioihin, joita en usko tietäväni. Uskon tietäväni paljon sellaista, mitä en halua uskoa. Voi miten inspiroivia pieniä sanoja...
MA-RIIKKA: Tänään sain taas luetuksi pätkän eteenpäin. Käytät sopivaa sanaa kun mainitset inspiroivuuden!
ReplyDeleteJoka sivu sisältää inspiroivia sanoja. Omat ajatukset saavat siivet.