Vaikka lähden kotoa mihin ilmansuuntaan tahansa päivittäisillä kävelyilläni kohtaan kauniita, suorastaan elähdyttäviä näkyjä. Siksi saankin lenkeistä lisäenergiaa töihin ja muuhun elämään.
Pitääkö nuo näkymät erikseen osata nähdä? Onko kauneuden näkeminen luontaista? Pitäisikö joillekin opettaa erikseen?
Siksi kyselen kun tuon tuostakin törmään tyyppeihin jotka eivät näe kaunista vaan rumaa, ympärillään, elämässään, kanssaihmisissä, itsessään.
Kuulin lontoolaisesta tutkimuksesta jonka mukaan Suomi tuli ykköseksi kun vertailtiin 104 maata. Tutkimus otti huomioon taloudellisen vaurauden, kansalaisten onnellisuuden, terveyden ja vapauden. Olin ihmeissäni, lähinnä siksi että en itseni lisäksi tunne monia muita jotka ylistävät elämäänsä.
Kun otan puheeksi miten hyvin asiat ovat niin usein saan lähimmäiseltä kuulla mikä kaikki kuitenkin on pielessä. Onneksi en omalta puolisolta! Kodin ilmapiiri vaikuttaa koko olemiseen ja elämiseen.
Jos olisikin niin että kerrotaan epäkohdat ja esitetään parannusehdotuksia tai luetellaan mitä itse ollaan tehty tai suunniteltu olojen ja asioiden parantamiseksi. Sepä ylittäisi verrattomasti tavanomaisen suunpieksännän. Suosittelen!
Siinä on minun parannusehdotukseni ilmapiirin parantamiseksi. Huomattakoon että meistä jokainen voi vaikuttaa oman ympäristönsä ilmapiiriin myönteisesti tai kielteisesti. Ja henkinen ilmapiiri on se joka auttaa tai vaikeuttaa toimiamme, ajattelutyötämme, suunnitelmiamme.
Olet Rita oikeassa!
ReplyDeleteItsekin sorrun vatvontaan ja ihmettelyyn. Ja viela enemman ihmettelen kun olen lukenut taman http://www.tem.fi/index.phtml?s=3124
Satuin nimittain olemaan Katajanokalla 2007 samoihin aikoihin jolloin tasta samasta asiasta puhuttiin.
Nyt on taas uusi tyoryhma ja hienot kalvot ja suunnitelmat.
Yksi perusongelma on vaan ratkaisematta ennen kuin kaikki sen seitseman hyvaa suunnitelmaa voi toteutua: mm. lahihoitajien tyossa jaksaminen seka yleensa hoitohenkilokunnan selkanahasta revitty omaehtoinen ylitoihin suostuminen ilman palkkaa.
Tama on yksi todellinen ongelma monen ihmisen arjessa - on sitten hoitajana tai potilaana.
Kun tuota mediassa jauhetaan niin vahemmastakin valitus ja marmatus tarttuu > kannanotot jatkuu blogeissa jne.
Minulla ei ole osaamista eika mahdollisuutta vaikuttaa ko. tilanteen parantamiseen muuten kuin 'huutamalla blogissa' - pitamalla aanta hoitohenkilokunnan ja potilaiden puolesta.
Suomessa henkinen ilmapiiri on aina ollut latistava.
Toisen onnistumista ja menestysta kadehtitaan.
Menestyja saa siipeilijoita. Hanta suojellaan ja han saa etuja.
Kunnes.
Menestyneella nousee kusi (anteeksi!) paahan ei hanella enaa ole sellaista suosiota kuin aikaisemmin. Ihmiset odottavat hanen kaatumistaan tai romahtamistaan - etta saisi paha palkkansa.
(Yleistysta, tapahtuu muuallakin maailmassa mutta nyt kirjoitin vain Suomesta/suomalaisuudesta.)
Onneksi tunnen menestyneita (taloudellisesti tai muuten) jotka ovat ihan mukavia ihmisia saavutuksistaan huolimatta.
Eikös ole positiivista että on paljon parannettavia asioita ja paljon sanottavaa jos tykkää sanomisesta?
ReplyDeleteTäälläkin oli lehdessä tuo Suomen ykkössijajuttu ja muutenkin täällä usein otetaan Suomi esimerkiksi,kun puhutaan esim. koulutuksesta.
ReplyDeleteOlet aivan oikeassa tuolla mitä sanot.En ymmärrä miksi Suomessa niin paljon valitetaan,asiat ovat hyvin verrattuna moneen muuhun paikkaan maailmassa.Mikä siinä on sitten,että vaikka nuo tilastot tuollaista ilmoittavat,ei se näy tavallisessa elämässä.Ilmasto tosin on aika rasittava,etenkin loppusyksy ja talvi.Mutta on niin paljon muita positiivisia asioita.
Junassa kiinnitin huomiota siihen, millaisia mököttäviä tuppisuita aikuiset ovat. Jos lapset tai nuoret vähänkin pitävät ääntä ja iloitsevat, heidän käsketään olla hiljaa. Suomalaiset eivät nauti elämästä. Kaipa se sota edelleen vaikuttaa kansanluonteeseen.
ReplyDeleteJoskus joutuu itselleen muistuttamaan, että jotkut asiat ovat hyvin. Itse ainakin sorrun välillä vatvomiseen ja pohtimiseen. En näe niitä hyviä asioita vaan muistan ne asiat, jotka multa puuttuvat.
ReplyDeleteNo, paljon on elämässä nähtävää ja opeteltavaa.