Sunday, February 03, 2008

KIRJOISTA OPPII ELÄMÄÄ

  • En menisi suoralta kädeltä allekirjoittamaan sanontaa "Kirjoista ei opi elämää", vaikka olenkin sitä mieltä että se pitää paikkansa esimerkiksi siinä mielessä että tunteet on tunnettava itse ennen kuin tietää mitä ne ovat. 
  • Nytpä olen viikkokaupalla lukenut, ajatellut ja käytännössä testannut asioita joista Daniel Goleman kirjoittaa. Tunneäly - teoksessaan hän puhuu yksilön sisäisistä inhimillisistä taidoista ja kyvyistä harjoittaa itsehillintää, tunnistaa omia tunteita, solmia myönteisiä ihmissuhteita. 
  • Uudemmassa rinnakkaisteoksessa Sosiaalinen äly sama kirjoittaja laajentaa asian tutkimaan ihmisten välisiä tunneyhteyksiä. Hyvät ihmissuhteet edistävät hyvinvointia, huonot saava paljon pahaa aikaan. Ääritapauksina manipuloivat psykopaatit ja valehtelevat Don Juanit.
  • Jos aiheesta saataisiin kursseja ja helppolukuisia oppikirjoja, muun muassa seuraavat helpottuisivat, paranisivat ja jopa suorastaan kukoistaisivat:
  • Lasten kasvatus, parisuhteet, opettajan ja oppilaan suhde, terapeutin ja potilaan suhde, asiakaspalvelu, esimiehen ja alaisten suhteet. 
  • Yksityiselämä ja yhteiskunta. Kaikkialla hyödytään tunneälystä, itsetuntemuksesta, ihmistuntemuksesta. 
  • Kun tiedostamattomat ilmiöt, kuten myönteisten ja kielteisten tunteiden salamannopea siirtyminen yksilöstä toiseen, tiedostetaan, ja aletaan opetella omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä, päästään säätelemään kanssakäymistä toisten ihmisten kanssa. Se on taito joka huippuunsa vietynä ja laajalle levinneenä estää pienet ja isot sodat.
  • Kaikilla on kokemusta siitä miten helposti tunteet tarttuvat yksilöstä toiseen. Asiakas tiuskaisee myyjälle ja paha olo on tartutettu. Uhmaikäinen kiukuttelee ja äitikin hermostuu. Äiti hermoilee ja tiuskii, ja kohta lapsi on hermostunut. 
  • Itse asiassa tällä viikolla yhtenä päivänä ei tarvittu kuin yksi puunaamainen puhumaton asiakaspalvelija, kun hyvä tuuleni laski monta piirua eikä vähään aikaan palautunut. Lisättäköön että olen poikkeuksellisen hyväntuulinen ihminen.

7 comments:

  1. Onkos, eikös... hmm... entäs ihan kokemus? Miten sen avulla voi oppia noista mainitsemistasi asioista? Voiko ollenkaan? Vaikka nyt omien tunteiden tunnistamista ja säätelyä. Reaktiot ovat kuitenkin refleksejä, osa geeneistä, osa opittuja. Saako siihen harkintaa mukaan?

    Mistäs muuten tietää pitääkö paeta vai hyökätä?

    ReplyDelete
  2. Kokemusta ei elämässä mikään korvaa, mutta yksi ällistyttävä puoli tunneälyssä on se että jo vauvaikäisestä lapsesta voi näkyä tunnekyvykkyys. Hieno juttu on että kyseessä ovat taidot joita voi kehittää ja joita voi oppia missä lisää iässä tahansa, vaikka ei alunperin olisikaan kovin lahjakas siinä suhteessa.

    Mistäkö tietää paeta vai hyökätä? Ihmisellä on mantelitumake keskiaivoissa ja siellä sijaitsee kyselemäsi info. Et tosin antanut mitään taustaa tuohon kysymykseesi, mutta tarkoittanet uhkaavaa tilannetta joka tulee yhtäkkiä eteen ja johon ihminen reagoi pakenemalla, hyökkäämällä tai jähmettymällä. Kyseessä oleva tunne on pelko.

    ReplyDelete
  3. Anonymous8:28 pm

    niin, ihminen haluaa tehdä ihan omat erehdykset ja virheet

    ReplyDelete
  4. Hannele

    Niinhän se usein on, mutta itse olen kauan sitten todennut että runsaasti säästää aikaa ja energiaa kun oppiikin muiden virheistä. Omia erehdyksiä tulee silti tehtyä pitkin viikkoa :)

    ReplyDelete
  5. Anonymous4:16 pm

    mikä on virhe tai erehdys, vaihtelee iän mukana

    ReplyDelete
  6. Yksikin hyvä tai huono asia/sana voi laukaista hyvän tai pahan tuulen. Eikä tuulta niin vaan käännetä.

    ReplyDelete
  7. Hannele, virheitä on totisesti joka ikään :)

    Minna, tosi on, ja joissakin ihmisissä tuntuu oikein korostuvan ja moninkertaistuvan moinen tuuliviiriys.

    ReplyDelete