Onko olemassa oikeaa negatiivisuutta?
Kysymys heräsi mielessäni kun pohdin positiivisuutta. Tarkoitin oikealla negatiivisuudella hyvää, tervettä, toimivaa, hyödyllistä negatiivisuutta. Onko sellaista?
Ajattelen yleensä ottaen että negatiivisuus on pahasta, mutta olen toki valmis tarkistamaan kantaani. Vastakohtien välistä usein keksii parempia totuuksia kuin ääripäistä.
Summataan plussat ja miinukset. Saadaan saldo.
Mustaa ja valkoista. Harmaan eri sävyjä. Sateenkaaren värit.
Kiitos viimeaikaisista kommenteista itseäni suuresti kiinnostavaan aiheeseen, eli siihen mikä on hyvän elämän salaisuus. Heräsin aamulla neljältä nauttimaan vapaapäivästä ja luin mitä ovat kirjoittaneet Millan, Ipi, Ofelia, Hanne, Verna, Elegia, Tsinnia, Kivi, Arjaanneli, Yaelian, Pami, Jamido, Isopeikko. Toivottavasti kirjasin kaikki. Linkittäisin mutta se vaatisi aikaa ja niskakipua.
Kiitän näkemyksistänne. Arvostan. Tasapainoilen. Käytän hyödyksi.
Jos on HIV-negatiivinen niin se on positiivista. Sanasta positiivinen on tullut negatiivinen juuri tuon HIV-yhteyden takia. Ehkä voisikin käyttää sanoja myönteinen ja kielteinen, ne eivät ainakaan toistaiseksi linkity suoraan vastakohtiinsa.
ReplyDeleteKops: "Tarkoitin oikealla negatiivisuudella hyvää, tervettä, toimivaa, hyödyllistä negatiivisuutta. Onko sellaista?"
ReplyDeleteAivankin, näin ymmärsin kysymyksen. *Helpotuksen huokaus* :)
Onhan olemassa faktaa ja fiktiota. Väärä positiivisuus voi olla kuin fiktiota, joka ei pitäydy fysiikan löakeihin eikä muihin realitetteihin. Eikö yhtä hyvin voisi olla vastaavasti negatiivisuutta, joka pohjautuu faktoihin, eli siis tervettä, toimivaa ja hyödyllistä? Faktuaalista negatiivisuutta?
Entä lapsi, joka ei vielä käsitä, miksi häntä kielletään jostakin? Hän kokee kiellon taatusti negatiivisena ja turhana, mutta todellisuudessa se toimii hänen terveydekseen ja hyväkseen.
Eikö sama päde aikuisiinkin? Kenellä on koko todellisuus hallussaan siten, että voi käyttää sitä mielensä mukaan?
Tuli vielä mieleen niinkin syvällinen asia kuin dualismi. Elämme dualistisessa maailmassa. Emme tietäisi mitä on kuuma, jos ei olisi kylmää, mitä on huono jos ei olisi hyvää jne. Negatiiviset jutut opettavat myös erottelukykyä. Kaikkia puolia siis tarvitaan!
ReplyDeleteAinakin länsimaisella ajattelulla on taipumus jakaa maailma dikotomioihin (vastakohtiin). Kuinka "totta" ne sitten ovat, onkin jo toinen asia....mustan ja valkoisen välissä on jotakin muutakin?
ReplyDeleteTunnut pohdiskelevan kiinnostavia asioita. Taidanpa lisätä blogisi listalleni.
ReplyDeleteKeltikangas-Järvisen kirjoista on minulle jäänyt sellainen mielikuva, että lievä optimismi on parempaa kuin realistisuus. Voisikohan tätä soveltaa positiivisuuteen ja negatiivisuuteen?
Riittää jo -kirjan tekijä Naish suosittelee kohtuullista pessimismiä. Kts.
http://leppoistaminen.blogspot.com/2009/09/positiivisuus-vai-kielteisyys.html .
Eräs kiinalainen tarina on auttanut minua. Vestoinkäymiset eivät aina olekaan vastoinkäymisiä. Kts. http://leppoistaminen.blogspot.com/2009/03/kiinalainen-tarina-opettaa-etta.html