Muisto eläintarhasta: Apinoille oli heitetty häkin lattialle salaattia. Katselimme kun ne valikoivat parempia rapeampia paloja ja söivät niitä. Homma sujui. Miten paljon hitaampaa olisikaan ollut käydä läpi ja hylätä kaikki kelpaamattomat palat ja eliminoimisen kautta jättää jäljelle vain kelpuutettavat salaatinkappaleet.
Negatiivisuusperiaate vie tavattomasti aikaa ja tekee elämän raskaaksi. Olen tuntenut joitakin niin perinjuurin miinustavia ihmisiä että oma ryhti alkaa lysyyntyä heidän seurassaan. Yhden sellaisen tyttärelle lupasin kerran ostaa lahjaksi neulepuseron. Taisi tunti kulua Pierre Cavallo - liikkeessä kun tyttö nosteli kaukaloista neuleen toisensa jälkeen ja kertoi mitä vikaa niissä oli: Tämä on liian leveä, väri ei sovi minulle, katso nyt tätäkin, hoh mikä malli, tuo on lepsu... Lopulta hän valitsi sen minkä minun silmiini oli osunut kun kävelimme liikkeeseen. Kaunis, raikas, juuri hänelle sopiva väri. Hänellä meni tunti siihen mihin positiivisuuteen kasvaneelta olisi kulunut 5 - 10 minuuttia.
Oppilaitten kanssa sama juttu. Englannintunti alkaa. Jotkut aloittavat listaamalla kaiken mikä heidän mielestään ei ole hyvin. "Taas on varmaan kaikki unohtunut (puuskahdus)." "Onko mulla kynääkään?" "Ei tästä taas tuu mitään." "Älä sitten odota että osaan."
Ajanpuutteen vuoksi en nyt jatka tuota listaa. Se on joillakin nimittäin loputon. He edistyvät opinnoissa hitaasti ja hidastavat muitakin, ellei heitä siitä estetä. Estäminenkin on raskasta.
Negatiivisuuteen kuluu TUHOTTOMASTI AIKAA! Muulla tavalla olisimme jo perillä. Apinatkin sen tietävät.
Tuosta kauppareissusta tulee mukavasti mieleen siskontyttöni, tosin kylläkin hyvin myönteisessä mielessä. En tiedä, mistä on saanut positiivisen valinnan lahjan, kun turhia karsimisia ei juuri tarvitse suoritella: hän tietää, mitä haluaa ja myös löytää sen ilman sen kummempia negaatioita. Aikaa se säästää, kyllä! :)
ReplyDeleteToivottavasti muissakin elämän asioissa sama automaattinen valinnan kyky toimisi.
Aika rasittavaa tuo negatiivius on. Mielenkiinnolla olen lukenut näitä sinun kirjoituksia ja myös kommentointeja.
ReplyDeleteLisää vaan juttuja, arvoisa Kops. Vai oliko ne kopautuksia?
Joo, estäminen on tosi raskasta. Tunnen tuon tunteen - tänäänkin luokassa. Kuin vastavirtaan uisi.
ReplyDeleteYritän kääntää aktivoimalla opiskelijoiden energian suuntautumaan oppimiseen. Tällöin voisin luin ohjailla tukkeja virrassa. Vielä en ole viisasten kiveä löytänyt.
Myönteisyyden kautta löytäminen ja selvitymiskeinojen hakeminen on antoisampaa ja loppupeleissä helpompaa kuin negatiivisuuden kautta työstäminen. Negatiivisuus syö energiaa ruokkiessaan itseään niin, että lopulta ensimmäisenä kaikesta silmille pomppaa se, mikä on kurjaa ja huonosti. Lopulta negatiivisuuden löytää myös sieltä missä sitä ei ole.
ReplyDeleteMyönteisyys on uskomaton voimavara. Sen kautta katsellessaan oppii ymmärtämään, että me kaikki olemme selviytyjiä. Sen, että asenne ratkaisee aivan oikeasti. Ja että positiivisuuden voima on todellista voimaa, joka kasvattaa energiaa ja auttaa näkemään selvemmin. Sekin ruokkii itseään ja kasvattaa voimakehää, joka säteilee valoa sitä laajemmalle, mitä vahvemmaksi se muodostuu.