Teollisessa yhteiskunnassa työn kuormitus oli kehossa.
Teknologisen yhteiskunnan oravanpyörässä ihmiset aivot kuormittuvat.
Aivot ovat niin tärkeä keskusyksikkö että jos ollaan viimeisen toimivan aivosolun varassa, kohta brakaa koko systeemi.
Parasta ajatella sitä etukäteen eikä jälkikäteen.
Jos osaa olla viisas ennen loppuunpalamista ei tarvitse odotella jälkiviisauden liekkiä. Sen syttyminen ja sytyttäminen voi kestää kauan.
Ei pitäisi polttaa kynttilää molemmista päistä. Ne yritykset joutuu maksamaan kalliisti.
Tyypillinen kaksoiskynttilä on esimerkiksi naisella joka yrittää antaa kaikkensa sekä uralle että perheelle. Siinä palaa ennen pitkää loppuun.
Ennen loppua palaa proput moneen kertaan.
Terve itsekritiikki peliin ennen kuin järjen valo alkaa himmetä.
Tiedätkös, Ritakops. Peikko luulee ettei tuplapalamista edes huomaa ennenkuin liekit kohtaavat. Siihen saakka iloitaan siitä että omassa maailmassa on enemmän valoa kuin toisen. Siksi kaikki varoituksetkin kaikuvat aina kuuroille korville (hiano fraasi).
ReplyDeleteUupuminen taitaa olla asia, joka on koettava omakohtaisesti ennenkuin oikeasti uskoo sen olemassaoloon. Onneksi jotkut toipuvat uupumuksesta, löytävät vielä uuden kynttilän jostakin.
ISOPEIKKO: Sekä Iso että Peikko taitavat puhua kokemuksesta, kuten Rita ja Kopskin :) (Kop-skin; Kopsin nahka?)
ReplyDeleteJos burn-out tulee siinä on kaikessa kauheudessaan mahdollisuus ja kipinä loistavaan tulevaisuuteen. Kun nöyrtyy sen kokemuksen edessä ja tutkii syntyjä syviä, voi saavuttaa rauhan, josta poikii viisautta ja uutta energiaa. Kommentissasi on sellaista viisautta, samaten kuin tarinoissasi. Aina kiva lukea. Molempia.
Pitäisikö ihmisellä olla sulake?
ReplyDelete(Ja ehkä meillä on, mutta ne tulee kierrettyä pois käytöstä ja ohitettua....)
Kun paassa on hirvea kaaos luulisi tulevan tarve pysahtya ja tehda vaikka lista paperille kaikista niista miljoonasta tehtavasta jotka siella paassa pyorii sekoittamassa keskittymista yhteen asiaan kerralla tai miettimassa jo tulevaa...
ReplyDeleteSaisi yhdella kertaa
aikaa pysahtya ja selkeyttaa ajatuksia kirjoittamalla ne ulos
seka
aikaa olla, paperin ja kynan kanssa...
Ehka tehtavalista nayttaisi toisenlaiselta kun sen on tehnyt nakyvaksi.
Voisiko jotain vetaa yli? Voinko sanoa tuolle tehtavalle ei? Voisinko tehda tuon viimeisena?
Eli jarjestaa kaaosta...juuri tuo kaaos aiheuttaa tuskaa...
Aivokapasiteettia meilla sen sijaan riittaisi vaikka kuinka!
Kukaan muu ei pida huolta ihmisesta kuin ihminen itse! Sita itsea tulisi vain kuunnella ja hieman useammin kun pukkaa kaaos kolkuttelemaan kops kops! :)
MA-RIIKKA: Aivan :) Ja robottiinkin voimme välillä samaistua.
ReplyDeleteBLOGitse: Isossa stressissä varmaan tulee jotenkin niin hölmöksi että ei saa pistettyä hommaan järjestystä. Monta hyvää kikkaa löytyisi kaaoksen selvittämiseen jos ensin rauhoittuisi.
Kapasiteettiä on. Siinä sanoit hyvin,
Kaikki eivät osaa pysähtyä kuuntelemaan itseään, ja jotkut eivät uskalla.
On ollut minullakin vaiheita, jolloin en itse ole voinut valita työmäärääni. Nyt, muutaman vuoden mittaisen elämänremontin jälkeen jokainen päivä on hyvä päivä. Jos en ennätä jotain tehdä niin teen sen myöhemmin tai sen tekee joku toinen. En ota stressiä. Kukaan ei pysty enempään kuin pystyy.
ReplyDeleteT: Kaija
KAIJA: Huippuhyvä sana tuo "elämänremontti" :)
ReplyDeleteKommenttiasi lukiessa minulle tulee mieleen että paljon on itsestä kiinni miten asennoituu, Olisipa meillä kaikilla joku henkinen valmentaja tai filosofi apuna ajatuksia ja asenteita muokkaamassa.