Ihan karmeaa dokumenttia tuli telkkarista. Omistushaluinen mies oli pakkomielteisesti kytännyt vaimoaan 11 vuotta. Hän kirjoitti Dr Phil Show'hun viimeisenä keinonaan saada pysyä avioliitossaan. Vaimo tuli kuitenkin asioita selviteltäessä siihen tulokseen että halusi ulos avioliitosta.
Hirveää katsoa millaisen vainon ja ahdistuksen kohteena nainen oli suostunut elämään kolmen lapsensa kanssa. Vapaassa USA:ssa. Länsimaissa. Ja hirveää katsoa miestä joka oli oman pakkomielteensä uhri. Päähän ei mahtunut mitään muuta kuin omat tarpeet. Oma pakkomielle. Oma kontrollintarve. Yhdessä vaiheessa hän oli joksikin aikaa sulkenut naisen kellariin. Miksi nainen suostui tuollaiseen? Miksi kukaan vapaiden maiden nainen suostuu siihen että mies hallitsee, syyttelee, solvaa, kyttää tekstiviestit, meilit, kaiken? Heidän kodissaan oli kameroita ja mikrofoneja kaikkialla. Ihan kaikkea nainen ei edes tiennyt. Hänen autossaan oli kuuntelulaitteet jotta mies sai selville mitä hän puhui ystävien kanssa.
Luin lehtiuutisen Afganistanin oloista. Naisten ihmisoikeudet ovat sen perusteella siellä samaa luokkaa kuin tuolla amerikkalaisella aviovaimolla ja samaa luokkaa kuin narsistien uhreilla joista olen muutaman viikon lukenut. Siellä laki on antanut miehille mahdollisuuden alistaa vaimojaan.
Sitten kun lait muutetaan ja ihmisoikeudet annetaan naisillekin Afganistanissa, heillä on ainakin teoriassa mahdollisuus olla vapaita.
Mutta joka tapauksessa taitaa olla niin että aina on ihmisiä, miehiä tai joissakin tapauksissa naisia, jotka pyrkivät sortamaan ja alistamaan, loisimaan, elämään toisen ihmisen kautta, ottamaan itselleen persoonan tai itsetunnon itsensä ulkopuolelta, varastamaan sen toiselta ihmiseltä. Käsittämätöntä että se toinen alistuu.
Mitä pitemmälle sen päästää, sitä vaikeampi on päästä vankeudesta. Klassinen kuvio on se että hallitseva osapuoli eristää alistamansa ihmisen muista ihmiskontakteista. Lopuksi ei enää ole mitään turvaverkkoakaan jäljellä ja uhrin voimat kuluvat pelkäämiseen ja ahdistukseen.
Tuossa telkkarissa näytetyssä tapauksessa Dr Philin henkilökunta ja asianajaja ja terapeutti auttoivat naista, mutta kauhea itku ja hammastenkiristely jatkui kauan.
just eilen juteltiin miehen kanssa miksi nainen jaa kun tuollaista tapahtuu...
ReplyDeleteyksi syy on varmaan hapea.
toinen voi olla tuttava/ystava/sukulais/kaveripiirin menetys - ei ole ketaan. yksin ei taloudellisesti kerta kaikkiaan parjaisi. tai olisi toinen yhta iso arkinen paha. ja jos ei miehen kayttaytyminen kuolemaksi ole...autch!
kun tuollaisessa suhteessa elaa, tulee ajan myota varmaan ainakin osittain sokeaksi ja kuuroksi omalle tilanteelleen. ei vaan tajua missa mennaan.
sita mita ei ole ei osaa kaivata.
on se valtava tarve tuo hallitsemisen tarve, joka hierarkian tasolla.
ja taalla vallitsee oikein varsinainen kaarmeenpesa. joskus kun kuuntelen juttuja oikein fyysisesti sattuu. ei haluaisi uskoa etta tana paivana ja aika lahella eurooppaa voi olla niin julmaa, raadollista pelia kuin taalla...
lapsia kuritetaan fyysisesti, molemmat vanhemmat...
kirkuvat lapset kauppareissulla pitaa korvat puhtaina vaikusta (kirkuvat kun kukaan ei kommunikoi, ei sano mitaan, ei katso silmiin, ei sano sanaa kun lapsi istuu ostoskarryissa ja hanella olisi paljon asiaa)
lapset leikkii leikkiaseilla - karmeeta! varsinkin yleisella paikalla, saa kylman vareet niskaan...
niin me eri tavalla naiset kasvatamme lapsiamme joista tulee naisia ja miehia...
jotkut naiset jaavat kiinni lapsiinsa, eivat paasta irti vaikka ovat aikuisia...nainen on hukassa itsensa kanssa kun ei enaa olekaan kaiken keskipiste...
nainen huolehtii ja huolehtii...
aivan turhia!
huolehtikoon sitten kun oikea tarve ja toimikoon sen mukaan...
voisi sen huolehtimisenergian kayttaa paremminkin, vaikka positiivisten ajatusten virittamiseen...
etta ei me naisetkaan ihan puhtain paperein olla liikkeella. osaamme pelata kaikenlaisia peleja miesta hyvaksikayttaen, huijaten, saaden taloudellista hyotya jne.
naiset osaavat pelata toisia naisia pahoihin tilanteisiin, naisen kieli voi olla terava ja pitka...
tahan maailmaan mahtuu PALJON sellaista mita ei voi kasittaa eika ymmartaa...
sekoavathan ihan tavalliset ihmiset rahapeleihin, uskontoihin, addiktoituvat seksiin, urheiluun tai materiaan...mies alistaa, nainen suostuu (on syy mika tahansa), nainen alistaa lapsia ja keha on valmis! lapset saavat kotoa mallin ja jos eivat aikuisena osaa hakea apua tai tajua ettei ole oikein toista ihmisista kohtaan toimia ko. tavalla, taas on uhri seuraavalla sukupolvella...
(meni vahan puurot ja vellit sekaisin mutta kai tasta nyt jotain tolkkua saa...)
Tämä kuulostaa kyllä todella hurjalta. Mutta tottahan se on, suurin osa alistamisesta ja väkivallasta (erityisesti seksuaalisesta) tapahtuu kotona, yksityisessä tilassa. Ei kadulla, ulkona, julkisessa tilassa, jonne ihmiset eivät uskalla väkivallan pelossa mennä.
ReplyDeleteBLOGitse: Kiitän pitkästä hyvästä kommenttikirjoituksestasi, jonka olen nyt lukenut pariin kertaan. Luen myöhemmin taas uudelleen. Erittäin varteenotettavia näkökohtia.
ReplyDeleteAina tulee mieleen että kuka auttaisi lapsia? Ja miksi alistettu osapuoli ei auta itseään, eikä suojele lapsiaan?
ANNI: Hyvin puhuttu. Neljän seinän sisällä näytellään kamalia draamoja. Pahimmillaan tilanteet päättyvät tappoon. Kodin pitäisi olla ihmisen turvapaikka.
Paljon on tekemistä ennen kuin Suomi paranee, Afganistanista puhumattakaan. Meistä jokainen tehköön mitä suinkin voi. Valistus ja koulutus pelastavat paljon. Ennaltaehkäisy on tehokkaampaa kuin suunnilleen mikään muu.
Usein alistaminen, väkivalta, pakottaminen jne alkaa pienestä pienestä asiasta, jota ei hirveästi noteeraa. Pieni askelin kiristyy silmukka, huomaamisen hetkellä on liian myöhäistä. On myös niitä naisia ja miehiä, joilla se elämän ensimmäinen rakkaus- rakkaus vanhempaan- on ollut täynnä tuskaa ja kärsimystä. Kuvitellaan, että niin kuuluu olla, myös aikuisena, puolisona, läheisenä. Ja siirretään perintö lapsille.
ReplyDeleteOmien lasteni ollessa pieniä seurailin (esim) kerran uimarannalla äidin ja lasten kommunikointia: ei ainuttakaan kehuvaa sanaa, ei ainuttakaan kehotusta, kannustavaa lausetta, vain kieltoja ja uhkailuja, joita lapsoset eivät millään voi ymmärtää. Väkivaltaa se on ja alistamista. Ei meidän tarvitse mennä Afganistaniin saakka, kotosuomessa riittää näitä "meidän akka ei häpäse meidän suvun nimeä"- tyyppejä ja äitejä ja isiä, jotka eivät näe tarpeeksi lähelle - peiliin.
Hei
ReplyDeleteYksi syy väkivaltaiseen ja rajoitettuun elämään jäämiseen on siinä, että asiat etenevät hissukseen vähä kerrallaan. Kun on kerran loukkuun jäänyt niin uhrin sisimmässä kalvava pelko estää tuomasta asiaa julki. Aivan sama tunne joka estäää työpaikalla tai koulussa kiusatuksi tulleen ilmiantamasta kiusaajiaan ja vaatimasta oikeutta itselleen.
En tarkoita nyt sellaista pelkoa, että mitä ihmisetkin sanotvat tai miten tulen taloudellisesti toimeen. Tarkoitan ihan pelkoa pahoinpitelystä tai jopa kuolemasta; joko itseen tai läheiseen kohdituvana.
Siis yksi syy on tämmöinen. muitakin varmaan on.
Moni äiti saa voimia eroon siitä kun lapset ovat vaarassa. Moni ei tosin tule ajatelleeksi että jo uhkaava ja jännittynyt ilmapiiri kotona vanhempien kesken on epäterve kasvuympäristö lapselle.
T: Kaija
Miksi nainen alistuu tuollaiseen? Jopas napsahti omalle kohdalle. No meillä ei niitä mikkejä ja kameroita ollut (kai), eikä minua lukkojen taakse laitettu, mutta mies luki postini työsähköposteja myöten ja kyttäämistä, haukkumista vahtimista ja muuta oli. Miksi sitten?
ReplyDeleteBLOGitse sanoo pohtineensa asiaa. Itseä ei lähteminen pelottanut, ystäviä ja sukulaisiakin oli, jotka enemmän kuin mielellään olisivat minut pelastaneet, vaikka välillä mietin olenko eristäytynyt heistä liikaa (KYLLÄ erisTYTYNYT, elikkä, itse sen tehnyt - oli vain paljon helpompaa välttää yhteyden pitoa kuin selitellä miehelle). Hävettämään suhde alkoi vasta eron jälkeen.
Se on kuitenkin totta, että tilanteelle tulee sokeaksi. Jotenkin kaikki huonot asiat jäävät aina niiden satunnaisten hyvien hetkien varjoon. Tilannetta alkaa pitämään normaalina. Viikonloppu on ollut hyvä, kun ei ole saanut turpiinsa...
Omassa blogissa olen sitä MIKSI kysymystä pyöritellyt. Minulla kyseessä taisi olla myös jonkinlainen vääristynyt vastuuntunto. Ajattelin, että tätä miestä olin luvannut rakastaa niin hyvinä, kuin huonoina päivinä ja hän vannoi rakastavansa minua... teot vain puhuivat toista, mutta sanoja minä kuuntelin en tekoja.
Saa nauraa, mutta minä ajattelin oikeasti jotenkin hyvittäväni kaiken hänen kokemansa pahan... ja auttavan hänet alkoholismista... TIEDÄN ja TIESIN ettei toista voi "pelastaa", mutta ei se estä yrittämästä.
No nyt sitä vain miettii, että miksi MINULLE kävi näin. Huono tuuri, että kohtasin sellaisen ihmisen, joka onnistui käyttämään juuri minulle ominaisia heikkouksia hyväkseen. Onneksi se nyt kuitenkin on ohi.
Minua suh
GENOVEEVA: Uskon että nuo mainitsemasi syyt ovat monesti tapahtumien ja kierteen taustalla.
ReplyDeleteIhan samaa olen surullisena pannut merkille: Harvat seurustelevat lastensa kanssa vapautuneen rennosti ja mielihalulla, jotkut eivät näytä paljon välittävän, jotkut ovat kriittisiä, negatiivisia, käskeviä... ei hyvää sanaa, ei ystävällistä ilmettä. -kele, kun harmittaa lasten puolesta!
KAIJA: Just noin se on. Pelko, häpeä, kielteiset tunteet saavat uhrin valtaansa. Kiusaava diktaattori yltyy entisestäänkin pullistemaan ja mahtailemaan. Siinä olisi ystävän apu paikallaan - mutta kuten seuraava kommentoija kertoo, ikävä kyllä uhri ei usein ota tarjottua apua vastaan. Hemmetin hyvä kirjoitus tuo minkä Pimeyden vaimo meille pisti tänne!
ReplyDeletePIMEYDEN VAIMO: Kiitos tuosta kirjoituksestasi! Olen ehtinyt lukea sen vasta kahteen kertaan. Tulen lukemaan uudestaan, samoin blogipostauksiasi - kunhan ennätän pääsiäsitouhuilta :)
ReplyDeleteKIVAA PÄÄSIÄISTÄ, tai "KIVAA PÄÄNSISÄISTÄ", kuten yksi kommentoija melkein kirjoitti vahingossa toiseen blogiini. Sopii hyvin tänne terapiablogiini :D
Pimeyden vaimon kirjoituksessa oli sitä todellisuutta.
ReplyDeleteYstävien apu on todella tarpeen. Sitähän "vartijat" juuri pelkäävätkin ja "uhri" eristetään kontakteista mahdollisimman tarkkaan.
Joten ystäviin tukeutuminen on todella vaikeaa kuten koko tilanne.
Joskus olen pohtinut sitä, että mikä ihme ihmisessä saa aikaan sen, että toista ihmistä pitää ruveta omistamaan ja sairaalloisesti kontrolloimaan.
Onko se virhe vai johtuuko jostain vaiheesta ihmisen kehityksessä. Semmoinen jolla on joskus ollut positiivinen seuraus mutta nykyelämässä aiheuttaa väärää käyttäytymistä.
T: Kaija