Monday, July 13, 2009

Tunnista ja väistä narsisti



Blogiini tullaan edelleenkin hyvin usein hakusanalla narsismi,. Siitä kirjoittelin helmi-maaliskuussa. Narsisteja on keskuudessamme sankoin joukoin joten siitä persoonallisuuden häiriöstä on hyvä olla tietoinen. Ennusteiden mukaan määrä on nousussa.

Sain jokin aika sitten seuraavan, erittäin tervetulleen kommentin jonka julkaisen tässä:

"Kiitos kirjoituksestasi!!!

Olen ollut kahden narsistin uhri: vanhempani ja ex-kumppanini. Uskomatonta, miten myöhään vasta huomasikaan mistä on kyse.

Kun aikaa kuluu asiat pystyy käsittelemään selkeämmin. Itse tilanteessa mieleni oli niin sekasin, että pelkäsin sekoavani. Pääsin onneksi eroon näistä henkilöistä ja tunnistan nyt narsistin. Moni tietää, se on yhtä helvettiä.

Kiitän kovasti kirjoittamastasi tekstistä. Minun täytyykin lukea suosittelemasi kirjat.

Koen pahaa oloa, että jouduin siihen helvettiin. Koen vihaa, että nämä tuntemani henkilöt loukkasivat minua henkisesti. Mutta onneksi kaikki on ohi.

En näe järkeä anteeksi antoon, narsisti hyötyy vain siitä, eikä itse koe tehneensä mitään väärin. En edes muista näistä kahdesta, että he olisivat koskaan pyytäneet anteeksi.

Tahdon unohtaa, jopa heidän olemassa olon. Ehkä asioiden läpi käyminen auttaa.

Kiitos sinulle!! "

Tässä eräs narsistisen persoonallisuustyypin kuvaus:

Pysyvä käyttäytymismalli ylisuuruutta (mielikuvissa tai käyttäytymisessä), tarve olla ihaltu, sekä empatian puuttuminen, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi viisi tai useampaa seuraavaa:

(1) Suurisuuntainen tunne omasta tärkeydestä (esim., liioittelee saavutuksiaan ja kykyjään, odottaa tulevansa tunnistetuksi ylempiarvoisena ilman oikeaa suhdetta saavutuksiin)
(2) On syventynyt haaveisiinsa rajoittamattomasta menestyksestä, vallasta, loistosta, kauneudesta tai ihanteellisesta rakkaudesta
(3) Uskoo olevansa 'tärkeä' ja ainutlaatuinen eikä häntä voi ymmärtää, tai olla tekemisissä muut kuin toiset tärkeät tai korkea-arvoiset henkilöt (tai laitokset)
(4) Vaatii kohtuuttomasti ihailua
(5) Kokee olevansa etuoikeutettu, esim., kohtuuttomat odotukset saada erikoiskohtelua tai automaattista mukautumista hänen odotuksiinsa
(6) Käyttää ihmissuhteissaan toisia hyväkseen, esim., käyttää muita hyväkseen saavuttaakseen omat päämääränsä
(7) Empatian puuttuminen: on haluton tunnistamaan tai samaistumaan toisten tunteisiin ja tarpeisiin
(8) On usein kateellinen toisille tai uskoo toisten kadehtivan itseään
(9) Näyttää röyhkeältä, ylimielinen käytös tai asenne

Enpä tiedä miten narsisti tulee toimeen toisen narsistin kanssa, mutta normaalin persoonan on kammottavaa yrittää olla narsistin seurassa jos tämä on hänet ottanut kynsiinsä. Asiantuntijatahot varoittavat kanssakäymistä edes yrittämästä.

10 comments:

  1. Seurustelen juuri ilmeisesti siis narsistin kanssa. Kaikki puheeni eivät mene läpi ja syytän häntä megalomaniasta. Hän suostuu jo joskus hoitosuhteisiinkin ja on ihan Ok välillä. Silloin hän ei morkkaa toisia ihmisiä vaan haluaa olla vain pieni ihminen. Hän on kyllä viisas mies toisaalta, jos vain joskus kuuntelisi toistakin. Alan kyllästyä jo yksinpuheluun. Suhteemme on jo väljähtynyt, lienee "kesäkissani enää". Narsistienkin kanssa tulee toimeen, jos todella palvoo heitä tai sitten oma itsetunto on kypsällä pohjalla. Suhteeseen tarvitaan aina kaksi -

    ReplyDelete
  2. MARJAISA: Ou nou, jos noin on, taitaa olla piinaa edessä. Narsun viehättävän puolen lisäksi on se "pirupuoli" eikä yhtä saa ilman toista. Ne jotka naimisiin päätyvät, huomaavat usein kohtalaisen pian että se hyvä puoli ei juuri enää näyttäydykään ja sitä odotellessa vuodet kuluvat ja tuskat ja kärsimykset kasvavat.

    Haepa netistä teos "Sata tapaa tappaa sielu", jonka blogikaveri Jamidon (Blogi: Masentava maailma) suosituksesta luin joku kuukausi sitten. Siinä on hyvin havainnollista kertomaa aiheesta ja paljon keissejä.

    "Suhteeseen tarvitaan aina kaksi" - sanot. Se ei taida kovin paljon painaa jos vain toinen on persoonaltaan normaali. Minulla on hyvä itsetunto, mutta ystävyys narsistin kanssa ei ole onnistunut yrityksistäni huolimatta.

    Aika monen kanssa olen yrittänyt aikanaan. Silloin en vielä tiennyt minkä kanssa oli tekemisissä. Nyt tiedän, ja jos tunnistan lähimmäisen narsistiksi, poistun vastakkaiseen suuntaan. Ei tarvitse ihan sairaudeksi asti olla. Jos huomaan että lähimmäisellä on joitakin narsistisia piirteitä, itsekkyyttä, omahyväisyyttä, ailahtelevaisuutta, riitelynhalua, alistamishaluja jne, siirryn muualle.

    Olen semmoisesta saanut tarpeeksi, ja tuskaisia tarinoita kuullut tuttavilta joilla on ollut luonnehäiriöinen puoliso. He kaikki sanovat että olisi pitänyt heti alussa hankkiutua eroon. Myöhemmin oli paljon vaikeampaa.

    ReplyDelete
  3. Minua on mietityttänyt, miksi kirjoitat niin paljon narsismista. Onhan paljon muitakin psyykkisiä ongelmia ja persoonallisuushäiriöitä. Minusta narsismin ylikorostaminen on johtanut siihen, että yhä useampia ihmisiä "tuomitaan" narsisteiksi, vaikka he eivät sitä välttämättä ole. Esim. puolisoa on helppo syyttää narsistiksi, jos parisuhde ei toimi. Narsistisia piirteitä löytyy monesta, varsinkin, jos joutuu vastoinkäymisiin toisen ihmisen kanssa.

    Narsisti kyllä kykenee empatiaan, toisin kuin psykopaatti ja tämä onkin narsismin ja psykopatian tärkein ero käsittääkseni: psykopaatilta puuttuvat tunteet, narsistilta ei.

    ReplyDelete
  4. ANNIE: Miksikö kirjoitan narsismista enkä muista persoonallisuushäiriöistä tai psyykkisistä ongelmista?

    Miksi kirjoittaisin asioista joita en tunne ja jotka eivät sivua elämääni ja läheisteni elämää? Omassa blogissahan enimmäkseen kirjoitetaan oman elämän asioista eikä tuntemattomista jutuista.

    Narsismi/luonnehäiriöisyys on aihe jota haluan selvitellä perusteellisesti. Itse asiassa ostin juuri eilen neljännen kirjan joka tulee sitä minulle valottamaan. Tarpeen myös monille ystävilleni.

    Empatia-eroa jonka mainitset olen ajatellut aika paljon. Ihmisten tunteethan eivät varsinaisesti näy päällepäin. Joudumme päättelemään toisten tunne-elämää heidän tekojensa ja puheittensa pohjalta. Jos huomaat olevasi tekemisissä ihmisen kanssa jonka tunne-elämässä on jotain niin häiritsevää että sinulle tulee paha olo, kai se on loppujen lopuksi mitätön detalji minkä "tuomion" hänelle mielessäsi langetat, kunhan hankkiudut pois hänen seurastaan.

    Odottelen kiinnostuneena teoksia joita "valaistuneet" narsistit kirjoittavat itsestään. Onkohan sellaisia?

    Hassusti sanottu että psykopaatilta puuttuvat tunteet, mutta luulen että tiedän mitä tarkoitat :)

    ReplyDelete
  5. Tässä on tarkennus:

    "Psykopaatille on luonteenomaista kylmyys, tunteettomuus ja täydellinen välinpitämättömyys toisista ihmisistä. Ihmisellä, joka kärsii lievemmästä narsistisesta luonnehäiriöstä, on ihmissuhteita, mutta niiden tarkoitus on peilata hänen suuruuttansa, mahtavuuttansa ja kaikkivoipaisuuttansa. Psykopaatin tuntomerkeiksi on usein esitetty ahdistuksen ja masennuksen tunteiden puuttuminen. Psykopaatti kuitenkin ahdistuu ja masentuu helpostikin, mutta ei kohdatessaan surua ja vastoinkäymisiä, vaan joutuessaan sellaisten tosiasioiden eteen, joita hän ei manipuloimalla voi muuttaa toisenlaisiksi."

    Narsismin astetta on käsittääkseni monenlaista eivätkä kaikki narsistit ole empatiaa vailla. Valitettavan paljon tulee kyllä vastaan sellaisia ihmisiä, joiden tunne-elämä on jotenkin häiriintynyt, ja jotka sen vuoksi manipuloivat toisia (lähipiirissä on ollut tällaisia ihmisiä ja heistä on tosiaan pakko pysyä etäällä, vaikka osa on sukulaisiakin), mutta tuskin he kaikki ovat narsisteja.

    Minullakin on paljon kirjallisuutta etenkin psykopatiasta, koska se on mielenkiintoinen ilmiö. :-) En ole onneksi psykopaatteihin tietääkseni törmännyt. Enkä todellakaan väitä tietäväni asiasta enemmän, olen vain kiinnostunut siitä.

    Mielestäni narsismista on tullut maallikkojen keskuudessa jonkinlainen muotidiagnoosi, vähän niin kuin paniikkihäiriöstä jokin aika sitten lääkäreiden keskuudessa. Esim. ex-puolisoa ei mielestäni pitäisi väittää narsistiksi ellei joku asiantuntija häntä sellaiseksi ole todennut. Minusta se ei ole mitätön detalji.

    Tiedän näet tapauksen, jossa ex-tyttöystävä syytti miestään julkisesti narsistiksi eron jälkeen, vaikka kyseinen mies ei taatusti ollut narsisti. Muutenkin tuntuu siltä, että epäsopivat puolisot tai epämiellyttävät henkilöt helposti leimataan riitojen jälkeen narsisteiksi. Työyhteisöissä on tullut vastaan narsisteilta vaikuttavia tyyppejä, mutta kun en ole asiantuntija, niin en tiedä. :-)

    ReplyDelete
  6. ANNIE: Monet kiitokset tuomastasi lainauksesta ja kommentistasi muutenkin. Tämä aihe tuskin lakkaa minua kiinnostamasta vielä vuosiin, jos koskaan.

    Tietoa ja tajua on tullut tipoittain noin 8 vuotta, mutta ennen tätä vuotta en ollut kunnolla käsittänyt että omassa ja läheisteni elämässä on ollut niin pitkä liuta ongelmallisia ihmissuhteita, jotka vastaavat luonnehäiriöisen kuvausta. Tosi pahoista lievempiin tapauksiin, jonkin aikaa kestäneestä piinasta kymmenien vuosien terroriin.

    Ja kyllä - olet ehdottoman oikeassa siinä että pinnallista kyökkipsykologiaa ja kaikenlaista väärää syyttelyä esiintyy kansan keskuudessa, toisinaan vahingollisessa määrin.

    Myös asiantuntijoiden kirjoituksissa ja luokituksissa eroavuuksia, mielipide-eroja, ristiriitoja. Olen lukiessani seulonut tietoja, peilannut omia kokemuksia vasten, tuumaillut... Useita vaikeita ihmisiä on seulaan jäänyt. Tutkaillessani olen vakuuttunut että ovat jonkinasteisia narsisteja tai luonnehäiriöisiä. Aste tai luokka ei itselleni niin tärkeä, kunhan pidän varani että en enää ole tekemisissä. Siitä ei seuraa kuin huonoa oloa.

    Se klassinen psykopatiakirja minulla on lukematta. En ole toistaiseksi tuntenut tarvetta... Richard Hare, muistaakseni on tekijä, nimi ehkä Vailla omaatuntoa? - Oletko lukenut?

    ReplyDelete
  7. Narsisti "diagnoosia" tosiaan heitellään nykyisin aika hepposilla perusteilla. Itse tosin en kaiken tapahtuneenkaan jälkeen ole ihan täysillä laittamassa exääni "narsisti" kategoriaan. Yhden ihan oikean psykopaatinkin olen tuntenut ja se kyllä riiti. Hänen suhteensa kyse ei ole minun mielipiteestäni, vaan vankilapsykiatrin lausunnosta.

    Mutta... toisin, kuin monet muut, niin itse en menisi julistamaan, että kyllä kerran sellaisen kohdattuaan, sen oppii tunnistamaan. Toivon tietenkin, että näin olisi, mutta kun sairaalla mielellä on niin monia naamioita.

    ReplyDelete
  8. ALISSA: Olen samaa mieltä - ja myös eri mieltä tuosta että oppii tunnistamaan. Minäkin elän toivossa että ei-narsistit oppivat tunnistamaan narsistit ja varomaan.

    Samaa mieltä väitteestä sikäli että jos on narsistin kanssa elänyt ja oppinut tunnistamaan temput ja vaiheet ja sitten alkaa sama peli jonkun muun kanssa, ja siitä seuraa itselle samanlaista pahaa oloa ja ristiriitaisuutta kuin aikaisemminkin, se on mielestäni tarpeeksi iso näyttö.

    Ja väitteestä eri mieltä siksi että vaikka narsisteilla on yhtäläisyyksiä heillä on myös eroavuuksia, ja kuten sanot, ne naamiot, ne naamiot...! Osaavat esittää rooleja.

    Eräs ystäväni jonka piinaan tuli muutos vasta kun väkivaltainen luonnehäröpuoliso kuoli, jatkuakseen henkisenä ja ruumiillisena sairautena vielä vuoden pari, kertoi että seurusteluaikana tyyppi oli muun muassa esittänyt olevansa absolutisti. Tuskin oltiin päästy naimisiin kun alkoi viinan ja veitsen kanssa heiluminen.

    Kyllä viisauden sanot kun toteat että ei kannata mennä julistamaan että narsistin tunnistaa.

    Silti väitän että tieto on valtaa eikä varuillaan olo ole pahitteeksi.

    Olipa exäsi narsisti, narsistinen henkilö tai joku muu tapaus, ehkä se on toisarvoista loppujen lopuksi. Pääasia että teet hyvät valinnat oman itsesi kannalta ja olet oman itsesi paras kaveri.

    ReplyDelete
  9. Lisäys vielä... joskus olen miettinyt, että miksi huonoista ex-suhteista puhuttaessa vähän sievistelevä "narsisti" on tullut huomattavasti tunnelatautuneemman "juoppo väkivaltainen hullu" ilmauksen tilalle, tai vaikka "uskoton sika" tms. Jälkimmäiset olisivat huomattavasti informatiivisempia :D

    ReplyDelete
  10. ALISSA: Hihihii... Ei tämä ole naurun asia, mutta... hihihiii... "uskoton sika" saattaa olla käytännössä lähestulkoon tieteellinen termi:)

    Siitä päästäänkin eläinten maailmaan missä tavataan luonnevikaisiakin yksilöitä, esimerkiksi koiria.

    Narsismin nimitys oli muutama kymmenen vuotta sitten luonnevikaisuus. Ja oikeastaan ihminenhän on eläin. Röh!

    ReplyDelete