Törmäsin ilokseni ystävään jota en ollut nähnyt 10 vuoteen. Pysähdyimme kävelykadulle juttelemaan ja kuulumisissa vierähti puoli tuntia. Hän raportoi yksityiskohtaisesti suvun vaiheet, lapset, lapsenlapset, muutot, hankinnat.
Minäkin olisin kertonut jotain omasta elämästäni, mutta hän ei jaksanut yhtä lausetta pidemmälle kuunnella, vaan keskeytti ja palasi itselleen tärkeämpiin asioihin.
Saldoksi jäi että kohtaaminen ei niin kovin hauska ollutkaan. Hauskaa olisi ollut kuulumisten vaihtaminen, ei yksipuolinen toisen yleisönä oleminen. Mahtoiko hän nauttia tapaamisesta?
Hei! Luulenpa, että hän jälkikäteen harmitteli, ettei ollut kuunnellut sinun kuulumisiasi. Ellei ole aivan mahdottoman itsekeskeinen, niin varmaan huomasi tapaamisen jääneen, no, vähän tyhjäksi.
ReplyDeleteMinulle kävi noin erään ystäväni kanssa, jonka treffasin (tästä on jo aikaa) taannoin. Kaipa hän nautti tapaamisesta, kun pääsi puhumaan ja olemaan äänessä. Mene ja tiedä, eipä olla tavattu sen jälkeen. Jotenkin koen loukkaavana, ettei hän koskaan muistanut edes, missä elämänvaiheissa olin, vaikka olin ne kyllä hänelle kertonut. Ehkä asiat menivät viuuh pään läpi.
ReplyDeleteTuollaiset ihmiset ovat usein myös niitä, jotka odottavat ystäviensä ja tuttujensa olevan aina heidän tukenaan, mutta jos sitten heille menee jotain sanomaan omista murheistaan, niin eivät yllättäen jaksakaan kuunnella. Eräälle ystävälleni kävi niin, että oli ollut vuosia toisen ihmisen olkapäänä ja sitten, kun hän itse joutui ikävään tilanteeseen, eikä jaksanutkaan olla koko aikaa iloinen, niin tämä olkapään tarvitsija suuttui, kuinka toinen kehtasi "aina valittaa". Se "ystävyys" loppui sitten siihen.
ReplyDeleteCHARLOTTA: Hassu sattuma, ihan juuri kävelyltä palatessani ja koneelle tullessani pohdiskelin eilistä tapaamista ja summasin mainitsemani henkilön äärettömän ITSEKESKEISEKSI. Tajusin että en todennäköisesti tule hänelle soittamaan vaikka sillä puheella erosimme. Noita aatoksia minulla oli jo vuosia sitten tapaillessamme. - Pistän sulle kohta meilin ja kerron sulle kuka se oli :)
ReplyDeleteELEGIA: Kiitos sanoistasi, tulevat tarpeeseen! Koen saavani vertaistukea:) Ei jäänyt minullekaan halua tavata uudelleen. Vahinko, koska tosissani ilahduin hänen näkemisestään ja olisin mielelläni nauttinut hänen seurastaan tasavertaisena kumppanina. Monessa suhteessa kiva tyyppi, mutta...
ALISSA: Siinäpä puhuit asiaa! Kuvaamasi kaltaisia henkilöitä on ollut minunkin elämässäni ja olen heidät lopulta tiputtanut siinä vaiheessa kun on käynyt ilmi että eivät he olekaan vuorostaan valmiita jakamaan minun murheitani. Saattavatpa jotain torjuvaa tai väheksyvää kommenttia heittää päälle.
Laitoit sanan "ystävyys" lainausmerkkeihin tosi osuvasti! Ei se ole ystävyyttä. Ei totisesti.
Itse asiassa tänään mietittyäni eilistä tapaamista totesin mielessäni että ainahan hän oikeastaan on tuollainen ollut... Turha siitä mitään muita haaveita elätellä. Eiköhän se ollut tällä selvä :)
Ja tuollaisia henkilöitä on paljon!
ReplyDeleteEhkä tuollaiset ihmiset eivät ole koskaan törmänneet toiseen samanlaiseen eivätkä siten huomaa, millaista on, kun ei kuulumisia voi VAIHTAA.
Kirjoituksesi oli hyvä muistutus siitä, että muistaisipa itsekin aina antaa puhumisvuoron toisellekin.
KIRLAH: Enpä itse asiassa hämmästyisi vaikka joku noista tyypeistä päivittelisi että oli kauheaa kun ei saanut suunvuoroa, jos tapaavat jonkun vielä hallitsevamman "keskustelijan".
ReplyDeleteKuule, puhuit julki minun ajatukseni! Päätin tästä eteenpäin muistuttaa itseäni siitä että pidän huolen keskustelujen tasapuolisuudesta. Sitä ei innostuessaan aina huomaa. Plus sitten minulla on joitakin ystäviä jotka ottavat kuuntelijan osan vaikka pidän pausseja puheessani ja kysymyksiäkin esitän :)
juu, noita loytyy!
ReplyDeleteonneksi kaveripiirissa ei ole koska en kavereikseni huoli mutta tuttuja kyllakin...
ei missaan ole maaratty etta jonkun ihmisen taytyy roikkua elamassa mukana vaikkei ole enaa 'se sama'...jos on muuttunut esim. tuollaiseksi kuin sinun tapauksessasi, unohdan ja annan elaa omaa elamaansa...
Olen samaa mielta: vuorovaikutus ja vaihtaminen, puolin ja toisin, pitaa suhteen muhevana!
BLOGitse: Sinulla siis on seula ystäviä valitessasi, sanon että hyvä! Itse en ole aina heti moista huomannut, koska minussa terapeutin vikaa - alttiisti asetun toisille kuuntelijaksi. Saatan siis olla osasyyllinen tilanteen kehtittymiseen :)
ReplyDeleteAsiaa mielessäni käänneltyäni, totesin ja muistin, että tuollainenhan se ihminen itsasiassa oli jo aikaisemminkin...
Hemmetin hyvä sana tuo "muheva". Tulee komposti mieleen, kompostin kääntely jotta siitä tulee kasvualustaa hyvälle suhteelle.
Peikko luulee, että on epistä odottaa kuulumisten vaihdon olevan aina tasapainossa, keskustelu keskustelulta. Hyvät ystävät tunnetaan niin kauan että siinä ajassa kuulemis- ja kertomispunnukset asettuvat tasan. Peikot ovat tosin epäsosiaalisia eivätkä ymmärrä näistä jutuista mitään.
ReplyDeleteISOPEIKKO: Samaa mieltä. Ei tarvitse olla tasapainossa joka keskustelussa. Joskushan yhdellä ihmisellä voi olla enemmän vuodatettavaa tai ilouutisia kerrottavana
ReplyDeleteYstävyydestä ei ole kyse jos toinen joutuu aina yleisöksi eikä hänen kuulumisistaan olla koskaan kiinnostuneita. Itsekeskeisistä ihmisistä ei oikein ole ystäviksi ja semmoiset on parempi tiputtaa kelkasta. Ystävyyden pitäisi olla molemminpuolista.
Minä kohtaan tuota niin usein etten kohta enää jaksa ystävystyä tai pitää yllä ystävyyssuhteita. Sinä osaat kertoa ja kuunnella:)
ReplyDeleteMEDIA: Blääh miten kurjaa. Toisaalta siinä sitten erottuvat jyvät akanoista kun tietää keitä ei halua pitää ystävinään.
ReplyDeleteToisaalta on myös hyvä ottaa huomioon että me itse pystymme opettamaan muille miten haluamme itsejämme kohdeltavan. Esimerkiksi jo asetun toiselle kuulijaksi ja toistuvasti rohkaisen häntä kertomaan huoliaan, hän saattaa luulla että systeemin kuuluu aina mennä siten...
Olen joskus joutunut seuraavanlaiseen typeryyteen: Henkilö purki minulle huoliaan - otin osaa, lohdutin, kannustin. Yhtenä päivänä kerroin hänelle yhden oman jongelmanii ja kuinkas kävikään. Myöhemmin hän käytti sitä minua vastaan :( Enpä sen koommin hänelle uskonut asioitani.
On ihan totta, että meidän ei pidä myöskään sallia itseämme kohdeltavan huonosti.
ReplyDeleteMinä olen aloittanut tuon positiivisen itsekkyyden harjoittelun.
MEDIA: Positiivinen itsekkyys on tervettä ja pitää meidät oikealla tiellä!
ReplyDelete