Tänä aamuna minulla oli aikaa lukea lisää tuhoisissa liitoissa asuvista naisista ja heidän luonnehäiriöisistä puolisoistaan. Usein ihmetellään miksi uhrit eivät hae apua vaan jäävät karmeaan elämäntilanteeseensa.
Luin tapauksista joissa naiset yrittivät pyytää apua mutta heitä ei kuunneltu eikä heitä uskottu. Usein psykopaateilla, persoonallisuushäiriöisillä, narsisteilla on niin loistavat sosiaaliset taidot, ulkoinen viehätysvoima, vakuuttava esiintyminen ja kyky sälyttää ongelmat uhrin niskaan että avunhakemisen tultua ajankohtaiseksi, ystävät, sukulaiset ja jopa psykologi uskovat ongelmien olevan uhrin mielikuvituksen tuotetta ja hänen syytään.
Entä se strategia että uhri itse yrittää vaikuttaa häiriöiseen kumppaniin keskustelemalla ja järkeilemällä? Taitaa olla niin että hänen kannattaisi mieluummin luopua yrityksestä ja pelastaa oman nahkansa poistumalla suhteesta, sillä häiriöiseen osapuoleen vetoaminen tuskin onnistuu. Lainaan kirjasta:
"... Vaikka persoonallisuushäiriöt usein rajoittavat elämää ja aiheuttavat paljon kärsimystä, niistä kärsivät ihmiset ovat harvoin sitä mieltä että heidän pitäisi muuttua. He eivät nimittäin juurikaan ymmärrä oman käytöksensä poikkeavuutta ja ovat hyvin joustamattomia. He eivät useinkaan hae apua ennenkuin joutuvat umpikujaan työssään tai ihmissuhteissaan."
Miten uhri sitten pääsee ulos?
Jotkut ovat siinä onnistuneet. Viitoittakoot he tietä muille.
Ennaltaehkäiseminen kaikkein paras ratkaisu. Tieto on valtaa.
Vaikea ehkä enneltaehkäistä..kun nuo narsistityypit osaavat olla niin viehättäviä alussa...
ReplyDeleteMun tielleni niitä ei ole sattunut , siis miessuhteissani...
mutta nyt kun odottelen haaveissani sitä sielunystävää, täytyypä olla tarkkana...=)
HANNE: Vaikeaa, mutta ei mahdotonta. Eka vihje voi tulla vasta sitten kun viehättävyys yhtäkkiä karisee ja kumppani alkaa sättiä, hakata ja huoritella. Jos tapahtumien siinä vaiheessa muistaa lukeneensa pers. häiriöisistä ja tajuaa epäillä että se on kyseessä, ei niin helposti usko että se oli vain tilapäinen sattuma joka ei enää tule toistumaan.
ReplyDeleteEräs ystäväni joutui huiputetuksi vaikeaan liittoon. Seurusteluaikana hän julisti haluavansa miehen joka olisi raitis, sopuisa ja lapsirakas. Näitä se sulhaskandidaatti sitten esitti luontevasti kunnes päästiin naimisiin - minkä jälkeen hanat aukesivat, rähinä, juopottelu ja veitsen kanssa heiluminen alkoi... Siinä vaiheessa kun olisi pelastautunut! Mutta ei, ikävä kyllä ei :(
Ennaltaehkäisyä minäkin suosittelisin.
ReplyDeleteUlospääsy maksaa liian monelle hengenlähdön. Suurin osa ei kaipaa ulospääsyä, koska on jäänyt ihmissuhdeloukkuun.
Minulla oli parisuhdeterapiassa samanlainen kokemus: Mieheni, joka on sosiaalisesti erittäin lahjakas ja taitava miellyttämään muita ja vaikuttamaan viattomalta, sai toisen terapeuteista hetkessä puolelleen ja minua ei haluttu edes kuunnella. (Mieheni ei ole narsisti, mutta kuitenkin luontainen ihmisten miellyttäjä.) Lopetin terapian heti alkuunsa, koska koin, että minua ei ymmärretty. Onneksi selvitimme ongelmamme lopulta omin päin.
ReplyDeleteMinä jäin taistelemaan vaikeaan suhteeseen osin sen takia, että kärsin hylätyksi tulemisen pelosta, ja osin sen takia, että halusin kiihkeästi saada lapsen ja minulla oli tunne, että mieheni oli vastoinkäymisistä huolimatta se oikea. Ja jos on kokenut jo yhden vakavan parisuhdekriisin, niin tuntuu raskaammalta lähteä etsimään uutta suhdetta kuin yrittää korjata vanhaa. Ainakin minulle suhteesta lähteminen olisi ollut hirveän vaikeaa, koska olin jo kiintynyt ja kiinnittynyt mieheeni niin täydellisesti. Vaikeuksien keskellä menettää voimansa ja itsenäisyytensä toimia järkevästi ja lähteä.
Mutta meille kävi kuitenkin lopulta hyvin. Neuroosimme ilmeisesti sopivat yhteen. :-)
MEDIA: Ihmissuhdeloukku, kyllä. Tunnekoukku narsistin uhreilla.
ReplyDeleteMitä enemmän aikaa kuluu, sitä vaikeampi lähteä. Lopulta voi olla myöhäistä, tai ainakin hirveää tuhoa syntynyt siihen mennessä kun poistumispäätös tehdään.
Loukkuunjääneiden onneksi käy niinkin että narsisti jättää heidät ja siirtyy uuden uhrin kimppuun.
On hyvä miettiä omaa minäänsä ja antaa arvo itselleen. Jokaisella tulisi olla vastaus kysymyksiin: Kuinka minua saa kohdella? Missä menee raja, joka hälyyttää ja vaatii selvittämistä? Mikä on se raja, jota ei ylitetä millään selityksellä?
ReplyDeleteSen jälkeen tulee pitää päänsä ja jos se viimeinen raja ylittyy niin suhde poikki. Näin yksinkertaista se on. Käytännössä se on paljon vaikeampaa mutta kuitenkin välttämätöntä joa aikoo pysyä terveenä tai jopa hengissä jossain tapauksessa.
T: Kaija
ANNIE: (Kommenttisi oli tullut eilen tuohon väliin sen jälkeen kun lähdin koneelta joten vastaan vasta nyt)
ReplyDeleteHah, oma apu paras apu kun terapeutit eivät osaa asiaansa! Sama tapahtui eräälle tutulleni parisuhdeterapiassa. Molemmat terapeutit asettuivat hänen miehensä puolelle. Käsittämätöntä että he näyttävät suosivansa toista osapuolta. En ole asiantuntija mutta väittäisin että tuo on äärettömän epäammatillista. (Minä toimin sitten tuolle tuttavalleni epävirallisena terapeuttina ja vaikka he olivat jo eronneet, päätyivät avullani uudelleen yhteen.)
Hienosti olette kasvaneet yhdessä. Vaikeuksien kautta voittoon - sykseetarina, jatkukoon suhteenne entistä parempana!
KAIJA: Arvon mekin ansaitsemme :)
ReplyDeleteItseään kunnioittavalla ihmisellä on rajat omalle ja muiden käytökselle. Minulle esimerkiksi tulisi ihmissuhteessa raja vastaan heti jos minua lyötäisiin.
Lapsena kaltoin kohdelluilla ja itseinhoisilla ihmisillä ei ole vastaavanlaisia rajoja, ei myöskään niillä jotka pelkäävät yksinoloa ja hylätyksi tulemista enemmän kuin huonoa kohtelua.
Hyvää kohtelua tulisi vaatia, ei alistua mihin tahansa. Ihan hölmöä mitä kaikkea tapahtuu niin sanotuissa sivistysvaltioissa, mutta niinpähän vaan löytyy tuhoisia ihmissuhteita joka yhteiskuntaluokasta, väriin ja koulutukseen katsomatta.
Joskus sitä menee vuosia, ennen kuin tajuaa lähteä itse...
ReplyDeleteUNA: Tiedän omasta kokemuksesta että kestää aikansa ennen kuin älyää luopua toimimattomasta ihmissuhteesta!
ReplyDeleteMinulla on ollut erinäisiä ystäviä jotka ovat lopulta osoittautuneet pettymyksiksi itsekkyydessään tai negatiivisuudessaan tms. mutta eihän sitä heti päältä näe! Ensin on muutama vuosi yritettävä, ja kovasti itsestä syytä etsittävä...
Niin... Narsisteilla uhreja riittää.
ReplyDeleteMEDIA: Ja uhreja muutenkin maailmassa :(
ReplyDeleteTietoa ja apua kaivataan, ja talkoohenkeä :)