Erinomaisia ajatuksia sisältää kirja, jota halusin suositella tässä elämäntaitoblogissani, mutta tulin erehdyksessä suositelleeksi
OPETTAJAN BLOGISSANI.
Ajattelemisen arvoinen ajatus kirjasta:
Paljonko pistät rahaa pään ulkopuolisiin, toisille ihmisille näkyviin kohteisiin, ja paljonko pään sisäisiin? Luetko elämänviisautta sisältävää kirjallisuutta, osallistutko koskaan seminaariin jossa opetetaan itsetuntemusta, vai panostatko ainoastaan ulkonäköön, hiukset, korut, vaatteet, viiksivaha?
.
Mikä on viisautta? Miten se määritellään? Entä elämänviisaus?
ReplyDeleteOnko onnellisuus etukäteen määritelty? Tiedätkö miten asioiden pitää olla, jotta olisit onnellinen? Tiedätkö, että se on ainoa tie onnellisuuteen? Oletko varma siitä, että onnellisuutesi huippu ei ole vain pikku kukkula jonkin suuren onnellisuusvuoren kupeessa?
Kirjoista luettu elämänviisaus voi parhaimmillaankin olla vain jonkun toisen näkemys siihen miten hän itse kuvittelee tulevansa onnelliseksi. Ja niitä viisauksia on saman verran kuin ihmisiä. Tai ainakin saman verran kuin uskontoja.
a. Olen onnellinen, lähes koko ajan, ja tajuan miksi, yhä selvemmin kun luen kirjoja joissa kerrotaan onnellisuustutkimuksista.
ReplyDeleteb. En ota tarjottimella huuhaa-konsteja toisten kirjoittamista kirjoista, riemusta kiljahdellen.
c. Saan elämäntaitokirjallisuudesta aineksia punnita omia näkemyksiäni ja kehittää omia ajatuksiani. Samalla saan tutustua toisenlaisiin ajatuksiin kuin omani ja verrata niitä.
d. Ei kirjan lukeminen sitä tarkoita että siitä vaan suoraan uskotaan ja otetaan mitä siinä lukee.
e. Wiisaudesta meillä jokaisella on yksi tai useampia OMIA käsityksiä.
f. Kannattaa lukea sekä avoimella että kriittisellä mielellä ja antaa omien ajatusten liitää.
...jos minulta kysyit.
Onpa vieläpä niin että tuo pään sisäisiin asioihin panostaminen näkyy tietysti myös ulospäin.
ReplyDelete-gs
Kyllä! Oppimisen ja oivaltamisen ilo paistavat koko olemuksesta, yhden esimerkin mainitakseni :)
ReplyDeleteOletkin hyvä lukemaan. Tiedän monta, jotka soveltavat suoraan kirjan antamaa neuvoa tai toisten konsteja. Se on pelottavaa. Ainakin vähän.
ReplyDeletePeikko
ReplyDeleteOlen useinkin soveltanut suoraan kirjasta saamaani ideaa, ja samaten olen keittokirjasta joskus ottanut reseptin enkä omasta päästä :D
Tarkoittanet kai tapauksia jolloin joku käsittää väärin ja pyrkii soveltamaan jotain josta seuraa katastrofi, vai mitä...?
Ihmisyyteen kuuluu sekin että kokeillaan kaikenlaista, edetään yrityksen ja erehdyksen menetelmällä. Viisas ottaa virheistä opikseen. Ilman virheitä ei voi viisastua, voisimme arvella.
Sitten voi olla sellaisia ihmisiä, joilla on sisäinen tieto vielä hukassa, he etsivät itseään.
ReplyDeleteHe ovat riemussaan lukiessaan kirjasta jotain hienoa ja ajattelevat vihdoin löytäneensä totuuden elämästä. Mutta sitten pikkuhiljaa alkaa taas ahdistaa ja tympäistä... olo on tyhjä. Täytyy löytää uusi kirja tai uusi guru. Ja taas iloitaan, kun löytyy se totuus.
Noin kuljetaan niin kauan kuin ollaan täysin tyhjän päällä. Löytyy se totuus sisältä.
Sen jälkeen kirjoja voi lukea kevyemmin, eikä heilu tuulessa kuin heinänkorsi.
Nimim. Kokemusta on. ;)
Hyvä kommentti heidiltä! Kannettu vesi ei tosiaan kaivossa pysy ja turhaa on työ kun se ikuinen lähde löytyy ihan läheltä.
ReplyDelete-gs
Heidi ja Gnothi
ReplyDelete"Etsivä löytää" voi hyvinkin toteutua, kun on tarpeeksi etsinyt, tai kun lakkaa etsimästä :)
Minä olen aina tykännyt etsiä uusia puolia samoista rakastamistani asioista, en niinkään lähteä hakemaan jotain eksoottisia elämyksiä Tiibetin guruilta ja maailman turuilta.
"Ikuinen lähde" on osuvasti sanottu, Gnothi,
Ilmaus "sisäinen tieto" miellyttää minua, Heidi.