Miehenpuolikkaat, Two And A Half Men. Hurraahuuto Anttilan DVD-osastolle missä riemastuttava suosikkisarjamme osui käteen aiemmin keväällä. Säästettiin kesälomalla katsottavaksi.
Kekseliäille vuorosanoille ja hauskoille tilanteille nauraessa voi samalla ajatella amerikkalaista yhteiskuntaa, kasvatusta, sosiaalistamista, perhesuhteita.
Kuvassa vasemmalla juuri eronnut isä Alan, keskellä hänen 10-vuotias poikansa Jake ja oikealla isän vekkuli veli Charlie. Jälkimmäisellä outoa kylläkin pitkäpunttiset jalassa. TV-sarjassa hänellä on aina shortsit, kuvastamassa henkistä kypsymättömyyttä, kun taas kunnollisempi Alan käyttää kauluspaitoja ja ruutupaitoja.
Charlien elämään kuuluu talo meren rannassa, Jaguaari, naisseikkailuja, ryyppäämistä. Hän ottaa Alanin asumaan luokseen ja tutustuu Jakeen. Charlie ja hänen veljenpoikansa ystävystyvät ja Alanilla on täysi työ yrittää luoda pojalleen terveellinen asuinympäristö viikonloppuvierailuja varten. Mahdoton tehtävä; naapuritalon omituinen Rose on Charlien stalker, joka saattaa putkahtaa paikalle milloin tahansa terassin kautta, kiipeämällä kaiteen yli. Yhdessä jaksossa hän käy liimaamassa keittiön kaappien ovet kiinni.
Taloudenhoitaja Berta on melkoinen hirmu, jonka jutut eivät ole ruusunlehtiin kääärittyjä. Siihen soppaan kun vielä lisätään Alanin ja Charlien epäsovinnainen, ei lainkaan äitimäinen äiti, niin tulee kertakaikkiaan selväksi että ympäristö ei ole otollinen Jaken tasapainoiseen kehitykseen. Sarjan huumori nousee paljolti niistä tilanteista joissa Alan yrittää selitellä ja peitellä aikuisten juttuja joita Jake joutuu näkemään ja kuulemaan. Milloin tapaamme pojan sikarinsavun keskellä pokeriporukan joukossa, milloin juttelemassa aamiaispöydässä setänsä vähäpukeisen yövieraan kanssa. Näitä kaikkia pyritään salaamaan Jaken äidiltä kun tämä tulee hakemaan poikaansa sunnuntai-iltana. Ja tottakai pahamaineisesta Uncle Charliesta tulee pojan ihanne.
Aloitettiin katsoa DVD:tä ja siinähän naurettiin ja katsottiin jakso toisensa perään... "Katsotaan vielä yksi. - Ehkä vielä yksi... Äää, kohta ne loppuvat..."
No comments:
Post a Comment