Tuesday, January 25, 2011

Itsehillintä lapsuudessa



Hesarista: "Hyvä itsehillintä tietää hyvää elämää. Ihmisillä jotka hillitsevät itsensä hyvin lapsuudessa, on vähemmän sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia aikuisena. Tutkimus osoittaa että jos lapset oppivat parantamaan itsekuriaan, ongelmien riski pienenee.

(Klikkaa edeltä sanaa "Hesarista" niin pääset lukemaan artikkelin.)

10 comments:

  1. Varmaan pitkälti totta.

    Toivottavasti tätä ei kuitenkaan käytetä perusteena kasvattaa lapsista "liian" kilttejä, joista tulee aikuisia, jotka eivät lainkaan uskalla ilmaista (ystävälliselläkään tavalla) todellisia vähemmän aurinkoisia tuntemuksiaan, koska he ovat oppineet, että aina pitää hallita itsensä, aina pitää olla miellyttävä ja hyväkäytöksinen.

    ReplyDelete
  2. Kiki: Liiallisesta kiltteydestä ja sen huonoista seurauksista tiedetään nykyään niin paljon että todellakin toivoa sopii että siihen ansaan ei enää kasvatuksessa pudottaisi.

    Luin pariin kertaan tuon Hesarin artikkelin ja minusta se vaikutti kattavalta ja asialliselta. Vanhemmat, opettajat ja tutkijat olivat mukana, ja tutkimukset suoritettiin pitkällä aikavälillä. Tutkimuksen tulokset vahvistettiin vielä toisessakin tutkimuksessa.

    Huolestuneisuutesi on sikäli aiheellista että kovin usein ihmiset tulkitsevat kuulemaansa tai lukemaansa väärin - ihan hyvin voi käydä niin että tämäkin keksintö käsitetään alistuneisuuden ja lammasmaisuuden ylistykseksi...

    ReplyDelete
  3. Peikot tykkäävät hillittömyydestä. Se on ihan peikkoutta se.

    ReplyDelete
  4. Hyvä asia, johon pitäisi itsekin kiinnittää enemmmän huomiota. Isehillintä parantaa elämänlaatua kummasti joka iässä - mutta pakko sanoa, että vaikuttaa vähän nollatutkimukselta, koska tuohan on itsestäänselvää.

    Ja tosiaan, lapsella pitää olla suurempi ilmaisunvapaus kuin aikuisella, ettei tule ahdistuneita lapsia. Kultainen keskitie on tässäkin tarpeen.

    ReplyDelete
  5. Peikkojen kasvuun taitaisi hillintä vaikuttaa haitallisesti:)

    ReplyDelete
  6. Helena: Minusta tuo tutkimus on äärettömän kiinnostava. Olisi mukava saada tarkempaakin raporttia.

    Uusia lapsia syntyy koko ajan maailmaan. Hassu ajatus että jutut olisivat kaikille tuoreille vanhemmille "itsestään selvyyksiä" :)

    Terapeuttien kirjoituksista käy selvästi ilmi että lastenkasvatuksessa erehdytään jhyvin yleisesti sallimaan liikaa tai hillitsemään liikaa. Ja mikä pahinta, epäjohdonmukaisesti hyppimään noiden kahden välillä.

    Onnellisuustutkimuksista käy sama ilmi, eli se että jos opitaan oikeanlainen säätely, elämä paranee.

    Ihmisten erilaiset temperamentit tekevät asiasta monimutkaisemman kuin äkkiä ajatellen luulisi. Muun muassa arvostamani Keltikangas-Järvinen puhuu siitä kirjoissaan.

    Minulla itselläni tasainen rauhallinen temperamentti. Kyllä se helpottaa elämää. Toisaalta tunnen ihmisiä jotka väittävät että ajoittainen räjähtäminen toimii heillä ja on hyväksi... Tuo ilmiö on mukana monen narsistin elämässä kirjojen mukaan. Sääliksi käy ympärillä olevia ihmisiä...

    ReplyDelete
  7. Rita: En viitannut itsehillinnällä pelkästään temperamenttiin vaan itsehillintään kaikessa - syömisessä, liikunnassa, työnteossa - eli kohtuus kaikessa. Nollatutkimuksella tarkoitin sitä, että itsehillinnän merkitys on itsestäänselvyys kaikille ihmisille. Tutkimuksella haetaan aina vahvistusta hypoteeseille ja tässä tapauksessa tulos ei ole yllätys.

    Kuinka suuri merkitys tällä tutkimuksella sitten on lastenkasvatukseen? En usko kovinkaan monen muuttavan kasvatustyyliään tämän perusteella. Johdonmukainen lastenkasvatus on helpommin sanottu kuin tehty. Useimmat käyttävät tervettä järkeään, mutta jos sitä ei löydy, tuskin on apua tutkimuksistakaan. ;-)

    En siis missään nimessä kritisoi tutkimuksia yleensä enkä tätäkään tutkimusta. Itsekin arvostan Keltikangas-Järvistä ym., mutta tämä tutkimus vaikutti sellaiselta, jonka tulos oli ennalta selvillä. Ei tätä tarvitse ottaa henkilökohtaisesti, se oli vain toteamus. :-)

    ReplyDelete
  8. Helena: Henkilökohtaisesti? Minähän puhun tässä ammattini asioista, en yksityiselämästäni.

    Miksi tutkimuksia muka ei saisi kritisoida? Totta kai saa.

    Kerroin vain että itse arvostin tätä tutkimusta. Ei sitä(kään) tarvitse ottaa henkilökohtaisesti. :)

    Mikähän siinä on että kasvatuksesta keskustellessa niin helposti joku puolustautuu tai suuttuu... Tätä hiljattain Facebook-kaverini ihmettelivät. Jäin viisaasti sivuun - onneksi - koska siinä keskustelussa riehuttiin toden teolla :)

    ReplyDelete
  9. mieliä on yhtä monia kun on ihmisiä.. ja on aina hyvä että tehdään tutkimuksia, uusista ja vanhoista aiheista, ja kun ne herättävät keskustelua. silloin kun keskustelijat eivät sorru juupas-eipäs-väittelyyn. :P

    suurin osa niistä jotka itse ovat kasvattajia eli heillä on lapsia ja heillä on tietty malli jonka mukaan he kasvattavat, ja he uskovat siihen itse, ei halua luopua omista käsityksistään ja uskomuksistaan, jo senkään takia että monet luulevat itseään kaikkivaltiaiksi vain siksi että ovat onnistuneet saattamaan lapsen maailmaan. :/ ikävä kyllä olen joutunut törmäämään sellaisiin tapauksiin usein. jos mainitseekin jonkin vaihtoehtoisen kasvatustavan niin niiltä palaa päre heti.

    itse pysyn yleensä erossa sellaisista keskusteluista joissa on pieninkään riski että se muuttuisi tappeluksi. ei siksi että pelkäisin tappelua, mutta tunnen itseni ja tiedän miten käyttäytyisin sellaisessa tilanteessa, eikä se suinkaan ole rakentavaa. :P

    mulla oli lapsena ja nuorena 101-prosenttinen itsekuri joka petti vain jos pää tilttasi. se tilttasi ehkä 4-5 kertaa 18 vuoden aikana. nykyään olen kävelevä ruutitynnyri. pyrin olemaan reagoimatta suurimpaan osaan siitä mitä kohtaan päivittäin mutta aina se ei onnistu, ja mikä tahansa voi saada käämit palamaan alle sekunnissa.

    en nyt halua sanoa että kohdallani suuret sosiaaliset ongelmat johtuvat etupäässä siitä että kiltiksi kasvatus meni täysin överiksi, mutta jokin vaikutus sillä on ollut mm. siihen etten pysty ilmaisemaan tunteitani normaalisti.

    whatever. nyt ajatus katkes. sekin miksi tänne ylipäätään halusin kommentoida. voi poistaa jos on off-topic tms. O-o

    ReplyDelete
  10. Ill: Off-topic ei minua häiritse lainkaan :) Jos tuo nyt sellaista edes oli. Ihan on kiinnostavaa asiaa taas.

    Luen paljon kasvatuksesta ja ihmistieteistä yleensäkin. Mielelläni kirjoittaisin tännekin, mutta usein jätän kirjoittamatta...

    Kasvatuksesta on vaikea saada sellaista keskustelua aikaan missä joku ei närkästy, tai ala uhota tai muuten punottaa :) Kauhulla joskus katselen netissä vierestä kommenttiketjuja joissa ISOT KIRJAIMET ja vahvat sanat alkavat lentää... Ei tulisi mieleenkään mennä mukaan :)

    Tiedän täsmälleen mitä tarkoitat noilla "kaikkivaltiailla". Heti kun joku mainitsee sanan "kasvatus" nämä heittävät halveksivan "pyh" tai "hmph" ja kohta kuullaan naispuhujaa :D Voi niissä miehiäkin olla mutta yhtäkään ei just tule mieleen.

    Kiltiksi kasvattaminen: Siitä olen lukenut - ja todeksi havainnut joissakin yksilöissä - että se saa ihmisen patomaan sisäänsä vihaisuutta, joka sitten saattaa purkautua tiuskaisuina tai räjähdyksinä. Jos olet kävelevä ruutitynnyri, ja se johtuu mainitusta asiasta, kannattaisikohan opetella ilmaisemaan tunteita? Itseopiskeluoppaitakin on nykyään vaikka mistä aiheesta, miksei sitten tuostakin? Semmoinen olisikin jännä lukea!

    ReplyDelete