Sunday, October 09, 2011

Kateudesta



Luin erinomaisen artikkelin kateudesta. (Käsi kädessä - lehti, 6/2008) Se oli otsikoitu Kateus ei kauas kanna.

"Kateus on kielteinen tunne toisen onnistumisesta. Se voi olla vihaa, alemmuutta, kykenemättömyyttä tai syyllisyyttä."

"Itsensä arvostaminen vähentää kateutta."

"Kateuden voi kääntää voimavaraksi."

"Yksi tavallisimmista keinoista selviytyä kateudesta ja lievittää siitä aiheutuvia omia mitättömyyden tunteita on kieltää tai mitätöidä kohteensa arvo."

Nämä rivit saivat hiukseni nousemaan pystyyn:

"Tyypillistä on myös että kateellinen ihminen toimii juuri päinvastoin kuin todellisuudessa tuntee. Tällöin hän korvaa aggressiivisuuden tunteet ystävällisyydellä ja saattaa ilmaista kateutta kohteliaisuutena, ylistyksenä ja ihailuna."

Millä tiedämme ketkä ihmiset elämässämme kannustavat meitä oikeasti ja ketkä teeskentelevät...? Saammeko sisäisiä varoituksia siitä että kaikki ei ole kunnossa ja voimme niiden ansiosta kyseenalaistaa tiettyjen henkilöiden aitoutta? Työnnämmekö varoitukset taka-alalle vai otammeko ne vakavasti? Olemmeko sinisilmäisiä loppuun asti vai paisuttelemmeko pienetkin epäilykset isoiksi? Erotammeko oikeat kehut imartelusta? Monet narsistit hallitsevat imartelun taidon ja pyrkivät sen avulla omiin tarkoitusperiinsä.

Todella pisti miettimään kun tuon luin...

14 comments:

  1. Tääpää suodattaa nykyään aika hyvin kaikki artikkelit joita kulloinkin lukee.
    Ei oo sellasta juttua eteen tullu, jonka kaikki lauseet ja "opit" olis voinu täysin allekirjoittaa.
    Peräänkuulutan mahottoman isolla megafoonilla Tervettä maalaisjärkeä!
    Sitä, joka tuntuu kuolleen sukupuuttoon tahi johonki...

    ReplyDelete
  2. Arjaanneli: Olisin tosi kiinnostunut saamaan tarkemman ohjeen siitä miten voi tietää kuka on sisäisesti kateellinen vaikka ulkonaisesti esiintyy kehuvana ja kannustavana. Siis miten käyttäisit maalaisjärkeä tällaisessa tapauksessa? Tai miten olet käyttänyt?

    ReplyDelete
  3. Susia lampaiden vaatteissa liikkuu joukossamme valitettavan paljon ja niiden tunnistamiseen menee vuosia. Surullista.

    ReplyDelete
  4. yks on sellainen tapa että katsoo millainen se henkilö on muuten kuin "ihaillessaan", ottaa huomioon elekielen ja tiedostamattomat liikkeet ja ilmeet. kateus saattaa näyttäytyä tavallaan ennen kuin kateellinen joutuu tilanteeseen jossa käyttäytyy ystävällisesti ja ero käytöksessä paljastaa tekopyhyyden.

    kateus on pelkoa. ihminen tai eläin joka pelkää käyttäytyy hyökkäävästi. aggressiivinen ystävällisyys on loistava ase ja sillä voi saada aikaan paljon vahinkoa.

    ReplyDelete
  5. Lepis: Susi lampaiden vaatteissa. Osuva sanonta - vanha sanonta... eli tämäkin ihmisen piirre taitaa juontaa juurensa ammottavista ajoista... Sitä suuremmalla syyllä etsikäämme keinoja siirtää lampaannahka syrjään ja paljastaa kurjat juonet :)

    ReplyDelete
  6. ILL: Juuri tuolla tavalla olen joskus tullut kekanneeksi mikä mättää ! Olen alkanut tehdä havaintoja ristiriidoista henkilön puheessa ja käytöksessä ja lopulta tajunnut että kyse on tekopyhyydestä.

    Mutta on niitä jotka vetävät roolia ja pitävät naamiota elämän teatterissa niin taitavasti että se yltää itsepetokseen asti.

    ReplyDelete
  7. Minulle tuli mieleen myös se, että kateutensa kohdetta ylistävä ihminen saattaa myös yrittää voittaa oman kateutensa tuomalla korostetusti (ja nimenomaan korostetun positiivisesti) esiin kadehdittavan asian toisessa ihmisessä. Sama ilmiö kuin uskontoon vastikään kääntyneillä, jotka eivät oikeastaan usko kauhean vahvasti mutta saarnaavat sitäkin vahvemmin vakuuttaakseen lähinnä itsensä.

    Tai sitten olen vain sinisilmäinen :D

    ReplyDelete
  8. Seija: Kiinnostava ilmiö jota en olisi osannut ajatella !!!

    ReplyDelete
  9. Peikko ei usko koskaan mitään. Ei edes tätä väitettä. Eikä edellistäkään tokaisua. Nih.

    ReplyDelete
  10. Peikon epäusko alkaa tarttua. Iskee ajatus onko peikkoja olemassa :D

    ReplyDelete
  11. Susi lampaan vaatteissa oli minustakin hyvin kuvattu. Niitä on vaikea tunnistaa, mutta itse uskon niihin susilampaisiinkin niin kauan kunnes ei olekaan syytä luottaa.

    Siinä voi saada puukkoa selkään, mutta onneksi kaikki eivät ole lainavaatteissa. :)

    ReplyDelete
  12. Elegia: Minulla sama taipumus - uskon susilampaisiin hyvin pitkälle. En helposti tule ajatelleeksi että lieneekö lammas vai susi?

    Äsken juuri puhuin puhelimessa erään vanhan ystäväni kanssa joka oikein huudahti kesken kaiken että voi hurja miten kirjoitukseni kolahti. Hän oli tänään käynyt lukemassa blogiani ja totesi että meni aikanaan avioliittoon suden kanssa jolla oli tosi tehokkaat lammasnahat päällä; muka raitis, muka ei tupakoinut, muka kunnollinen... Bää bää... Siinähän sitten oltiin vaikeassa liitossa vuosikaudet.

    ReplyDelete
  13. Kyllä sen aika hyvin huomaa kun joku on kateellinen ja esittää ystävällistä ja ihannoivaa. Usein sanavalinnat tällaisen ihmisen kehuessa muita ovat todella maireita, jopa epätodellisen hienostelevia, mutta totuus paistaa läpi sitten ihan muista jutuista.
    Tuskin kellään on niin paljon voimavaroja ja nerokkuutta, että kykenee esittämään ystävällisyyttä ja tällaista antaumustaan joka tilanteessa, jos sisimmässään tuntee muuta. Ja kuka edes viitsisi panostaa niin paljon kuitenkin loppujenlopuksi varsin mitättömään asiaan kuin kateuden peittämiseen?

    Itselläni on eräs tuttava, jonka kanssa harrastamme kuvaamataitoa, ja on erittäin mielenkiintoista analysoida hänen kaksinaista käytöstään. Välillä hän ylistää töitäni maasta taivaaseen, mutta toisinaan hän vain yrittää osoittaa lähestulkoon kaikissa elämänalueissa, miten huono olen häneen verrattuna.
    Ei siinä voi oikein vahingossakaan uskoa toiseen.

    Hyvä postaus. Sain omiakin ajatuksia selkeimmiksi :D

    ReplyDelete
  14. Yksinäinen susi (suden vaatteissa:) :Kuvaat eri hyvin noita tyyppejä joista valhe paistaa läpi. Tänään juuri erään ystäväni kanssa puhelimessa muistelimme työkaveria joka juonitteli aina kauheasti ja jonka kateus oli silminnähtävää ja läpinäkyvää. Suorastaan säälittävää.

    Mutta sitten toinen juttu ovat luonnehäiriöiset jotka saattavat sumuttaa pomojaan vuosikausia ja päästä imartelemalla suosioon, narsistit jotka houkuttelevat puolison koukkuun ja lemmenloukkuun... Äärettömän taitavasti. Kuin ammattinäyttelijät elämän teatterissa.

    Hyvin sanottu tuo mitä lopuksi kerroit - Minullekin käy usein niin että jotain luettuani omat ajatukset selkiytyvät :)

    ReplyDelete