Sunday, June 29, 2008

SAMAT PÄÄNSÄRYT SUKUPOLVESTA TOISEEN



Yhden tutun äidin kanssa juttelin kuulumisia. Hän harmittelee ja ihmettelee teini-ikäistä poikaansa joka ei tee muuta kuin istuu tietokoneella yöhön asti, nukkuu puolelle päivin, juo limua ja syö sipsejä, eikä tee mitään kotitöitä. Ei mene ulkoilemaan vaikka miten käskisi. Outo juttu. En ole moisesta kuullut, vaikka kasvatusalalla olen. Hah hah.

Miksi kautta maailman samat kuviot, vaikka ihmiskunnalla on tieto siitä millainen kasvatus tuottaa tuloksia ja millainen ei? Miksi kasvatetaan tunteella eikä järjellä? Miksi ei hyödynnetä ikiaikaista viisautta ja kirjoihin kerättyä tietoa ja kokemusta sekä tukimustuloksia?

Tunne suinkaan tarkoita että ei saisi rakkaudella kasvattaa. Ehdoton rakkaus on paras mahdollinen lähtökohta oman lapsen ohjaamiseen ja aikuiseksi saattamiseen. Vääriä tunteita ovat syyllisyyden ja muiden itsekkäiden tunteiden pohjalta kasvattaminen tai se että halutaan olla suosittuja ja pidettyjä lasten silmissä. Molemmat tyypillisiä esimerkiksi avioerojen yhteydessä. Tuhoisia tunteita ovat myös omissa ikävissä menneisyyden muistoissa rypeminen.

Kasvatuksen tarkoitus on pikkuhiljaa valmistaa lapsi oikeaan maailmaan. Jos ei vielä teini-ikäisenä ole saanut tilaisuutta tuntea iloa hyvintehdystä työstä ja kuulumisesta perheyhteisöön sen sijaan että on kuin vieraana omassa kodissaan, silloin on päässyt käymään niin että nuorelle on tehty karhunpalvelus mahdollistamalla moinen velttoilu. Jos tuottavaan ja tyydyttävään elämään ei ole lapsesta asti ohjattu ja opetettu, ja siihen sitten myöhemmässä vaiheessa havahtuu, onpa siinä urakka. Mutta se on vanhempien tehtävä. Turha siitä nuorisoa on syytellä.

17 comments:

  1. Syyllinen pitää kuitenkin olla, eikös?

    ReplyDelete
  2. Anonymous9:58 am

    Miksi kasvatetaan tunteella eikä järjellä?

    Eihän se siitä kiinni ole, jälkipolvi tekee kuin vanhemmat.
    Ulos pyöräilemään, uimaan, lehvaan, retkelle niiden kanssa.

    ReplyDelete
  3. Isopeikko: Olen jyrkästi eri mieltä. Kaikenlainen syytteleminen hidastaa vuorovaikutusta ja asioitten etenemistä. Jos sen sijaan rohkeasti katsotaan missä mentiin vikaan voidaan lähteä tilannetta parantamaan ja korjaamaan.

    Hannele: Kyllä se vaan on siitä kiinni, jos esimerkiksi oman syyllisyyden tunteen takia sallitaan lapsille kaikki. passataan ja ostellaan tavaroita. Siinä on otettava järki käteen, ja lopetettava oma syyllisyyden tunteen paikkailu.

    Tuo oman esimerkin antaminen lapsille on hyvää kasvatusta aina silloin kun se esimerkki on hyvä. Liikunta on hyvä esimerkki. Siinä on nimenomaan terve järki mukana. Ryyppääminen lasten kanssa on huono esimerkki heille, toisen ääripään mainitakseni.

    ReplyDelete
  4. Olen samaa mieltä kanssaisi Rita tuosta eri mieltä olemisesta :) Kun lukee tekstisi huolimattomasti, tai tarkoitushakuisesti, voi sen kahdesta viimeisestä virkkeestä vääntää tuon mihin viittasin. Vaan ethän sitä niin ajatellut, tiedän sen, mutta peikot kiusaavat aina toisia. Tiesitkö sitä?

    ReplyDelete
  5. Anonymous9:13 pm

    Ryyppäämisestä en tiedä mitään

    ReplyDelete
  6. Olen samaa mieltä, mutta jotta emme ihan syyllistäisi kaikkia vanhempia, niin tulee muistaa että lapsella on oma persoonallisuus ja vaikka kuinka kasvattaisi kaikkien oppien mukaisesti, niin ei silti ole mitään takeita siitä, ettei lapsesta varttuessaan tulisi "veltto sipsinpuputtaja".

    ReplyDelete
  7. Anonymous8:36 am

    Hei vaan Kops taas pitkästä aikaa! Ilokseni huomasin, että sinulla on täällä tällainen oikein iloisen värinen ja riemastuttava blogi taas kasassa. Tulen toistekin vierailemaan. Ja tästä asiasta olen muuten kanssasi aivan täysin samaa mieltä. :D

    Terkuin Unenvarjo/Heidi/Titta

    ReplyDelete
  8. Isopeikko; Minä en kovin helposti kiusaannu vaikka kiusattaisiinkin. Se täytyy sanoa että on välillä väsyttävää kun ihmiset kommentoivat sitä mitä olettavat tekstissä lukevan ja kirjoitettu juttu menee hukkaan. Välillä ei tiedä mistä päästä lähtisi vastaamaan. Välillä taas kommentti on kuitenkin hyvä joten hällä väliä :)

    Hannele: Lapsesi joutuvat sen siis ihan omin päin opettelemaan, hah hah :D

    Elegia: Takeita ei ole, mutta jos jälkikäteen tietää että ei tehnyt parastaan eikä vaivautunut kasvatuksen eteen, sitten minun puolestani saa vaikka syyllistyäkin, heh heh. Vaikka vanhemmat olisivat millaisia ketkuja lapsesta voi silti tulla kunnollinen. Mainittakoon se vielä tuon velton sipsinpuputtajan vastapainoksi :D Verraton ilmaus.

    Heidi-Titta! Onpa hauska nähdä!!! Tulen vierailemaan kun ehdin :)

    ReplyDelete
  9. Anonymous5:23 pm

    Tulehan toki vierailulle! Ei siellä vielä paljon mitään ole ja aihepiirikin on vaihtunut tässä vuosien varrella. :D Mutta ole tervetullut ja kommentoidakin saa. :)

    ReplyDelete
  10. Anonymous8:08 pm

    Minä en melkeen koskaan sanonut "ei",
    vain yllyttänyt ja innottanut.

    ReplyDelete
  11. Anonymous8:12 pm

    (en tarkoita tuota ryyppäämistä)

    ReplyDelete
  12. Anonymous10:21 am

    (jos haluat nähdä tuloksen yllytyksistäni, näet blogissani)

    ReplyDelete
  13. Anonymous10:23 am

    Kuopustakaan en koskaan kieltänyt kiipeilemästä, en tuoleissa enkä leikkipaikassa, vaipatkin sillä vielä, 18 kk... voi että, autoin häntä vain. Nyt aika korkeilla kallioilla...

    Vapaata kasvatusta?

    ReplyDelete
  14. Hannele: Mukana oleminen, kannustaminen ja myönteisyys kuulostavat hyviltä.

    Se niin sanottu vapaa kasvatus, jota oma toimintasi ei varmastikaan ole ollut, on tuhoisaa, se koostuu siitä että lapselle ei aseteta mitään rajoja esimerkiksi huonolle käytökselle, lapsen annetaan valvoa niin myöhään kuin haluaa jne jne. Se on tutkimusten mukaan huonompi juttu kuin hiukan liian ankara kasvatus.

    ReplyDelete
  15. Anonymous9:29 am

    olen huomannut saman nykyajan nuorissa!! tietokoneet kiinnostaa paljon eikä ulkoilla riittävästi!!!en tiedä miten saisi nuoriin hieman lisää ulkoilu meininkiä!!

    kivaa kun pistäydyit kylässä ja tervetuloa uudestaan!!

    ReplyDelete
  16. Kiitos, Auringonkukka, saatanpa tullakin kun nyt on vapaa-aikaa :) Loma alkoi eilen...

    Jotkut ovat onnistuneet rajoittamaan perheen tietokoneenkäyttö-oikeudet. Vain tietty määrä sallittua aikaa viikossa. Ellei sääntöjä ole, tai niistä ei pidetä kiinni, vaikea yrittää kuria saada aikaan myöhemmin.

    ReplyDelete