Tuesday, July 01, 2008

OHJEITA KYLLÄ OLISI



Suunnilleen samanlaiset yleispätevät ohjeet lastenkasvatukseen ovat luettavissa varsinaisten kasvatusoppaitten lisäksi naistenlehdistä, uskonnollisista julkaisuista, psykan kirjoista, sanomalehdistä. Ohjeet ja neuvot ovat syntyneet tutkimustuloksista, kokemuksesta, tiedosta. Luulisi että otettaisiin asiaksi paneutua niihin kun vanhemmuus tulee ajankohtaiseksi. Kuinkahan moni niin tekee, ja kuinkahan moni viittaa niille kintaalla, jopa kommentoi pilkallisesti?

Lapsensa voi kasvattaa vain kerran. Uusintakierros ei ole mahdollinen. 

Näitä tarvitaan:

Rakkautta, rutiineja, rajoja, turvallisuutta, vanhemman auktoriteettia, isän ja äidin yhtenäistä linjaa, johdonmukaisuutta, viisautta, yhdessäoloa, keskustelua, vuorovaikutusta, lapsen kulloisenkin iän ja kehityksen ja persoonan huomioon ottamista, vanhempien omaa tasapainoisuutta. 

Kasvatusalan kirjallisuudesta ja ihan tavallisista kansantajuisista oppaista voi saada ideoita siitä miten jokainen voi toteuttaa omissa puitteissaan parasta mahdollista perhe-elämää ja välttää yleiset erehdykset. Mikä on että ihmiset eivät ole innostuneempia hankkimaan runsaasti tietoa maailman tärkeimmästä tehtävästä eli vanhemmuudesta. Jo sitä ennen olisi tuloksellista ja palkitsevaa opetella ihmissuhteita, ihmistuntemusta, itsetuntemusta, viestintää. Silloin tällöin kuulee väitettä: "Ei noita asioita kirjoista opita." Siihen vastaan että "ei ainakaan tuolla asenteella". 

Monipuolisin oppi löytyy käytännön ja teorian, lukemisen ja kokemisen, asiantuntijoiden neuvojen ja omien havaintojen ja kokeilujen yhteisvaikutuksesta, unohtamatta sitä periaatetta että kasvattaminen ei ole mitään yksisuuntaista toimintaa. Onnistuakseen siinä tulee olla yhteistyön, vuorovaikutuksen, ohjaamisen ja jatkuvan seurannan periaate. Se on alati käynnissä oleva prosessi. Joillekin se sujuu kuin luonnostaan ja he nauttivat siitä. Toiset kokevat haitaksi ja hidasteeksi "oikealle työlleen" tai "oikealle elämälleen". Mikä kaikki voi olla oikeampaa ja tärkeämpää kuin lasten kasvattaminen? - Ehkä se että hoitaa oman henkisen hyvinvointinsa kuntoon.


9 comments:

  1. Niin, kuopustakaan en koskaan kieltänyt kiipeilemästä, en tuoleissa enkä leikkipaikassa, vaipatkin sillä vielä, 18 kk... voi että, autoin häntä vain. Nyt aika korkeilla kallioilla...

    Vapaata kasvatusta?

    ReplyDelete
  2. Ja miehen kanssa ei koskaan olla samaa mieltä :)

    ReplyDelete
  3. (Kokemista ja kokeiluja, vähän tuloksesta blogissani)

    ReplyDelete
  4. Uusintakierros on myös aina mahdollinen.

    ReplyDelete
  5. Uusintakierros ei ole mahdollinen. 18-vuotiasta nuorta ei enää saa vauvaksi ja kasvatusta aloitettua uudelleen.

    ReplyDelete
  6. Hannele5:28 pm

    Rita, olet väärässä...
    Oikeessa elämässä on mahdollisuus uusintakierrokseen.

    ReplyDelete
  7. No kerropa millä palautat aikuisen vauvaksi ja aloitat saman aikuiseksi saattamasi ihmisen kasvattamisen uudelleen alusta? - En tunne ketään joka olisi osannut ajan kääntää takaisin alkuun. Mistään muusta uusintakierroksesta minun tekstissäni ei puhuttu,

    ReplyDelete
  8. Elämäni rakkain ja vaikein tehtävä se on ollut - kirjojakin lukenut ja alaa hiukan opiskellut - silti tuntuu, että arkitilanteissa mennään selkäytimellä ja rakkaudella.

    Kaikki lasten elämän onnistumiset ja onnellisuudet ovat heidän omaa ansiotaan - vikaan menneistä asioista syytän enemmän itseäni:)

    Tällä hetkellä kaikki perheessä hyvin, mutta koskaan ei tiedä - olen huomannut, että aikuistuvien lasten elämään alkavat yhä enemmän vaikuttaa muutkin asiat kuin perhe...

    ReplyDelete
  9. Hei Inkivääri: Selkäydin, takaraivo ja rakkaus :D

    Vikaan menneistä asioita ei ihan välttämättä tarvitse ketään syyttää. Virheistä voi oppia ja niitä voi käyttää hyväkseen henkisessä kasvussa. Joistakin virheistä voi melkeinpä iloita!

    ReplyDelete