Aku Ankka riippumatossa - tuttu näky sarjakuvan ystäville. Ajatukseni ohjautuivat vanhaan sanontaan "Laiskuus on lahja".
Mitähän se tarkkaan ottaen pitää sisällään? Onko se moittiva lausahdus? Ivallinen heitto? Vai sisältyykö siihen elämänviisautta levon tarpeellisuudesta, stressittömän olemassaolon puolesta puhumista tai sanomaa mielenrauhasta?
Onko tietoa, tai edes luuloa?
Laiskuudella olen päässyt pitkälle töissäkin, kun en viitsi samaa asiaa tehdä kahta kertaa, niin olen parannellut jag yksinkertaistanut monta asiaa ja säästänyt suuret rahat firmalle.
ReplyDeleteLasten pienenä ollessa osasin ottaa nokkaunet koska vain ja missä vain (et siinä samalla vielä töissä ja yliopistolla ehkä ei kuulu tähän)
Sanonnan alkuperästä ei minulla mitään käsitystä, mutta jos itse sanoisin noin tarkoittaisin sillä jonkinlaista huolettomuutta,eli tuohon mielenrauhan suuntaan ajatukseni ohjautuisivat.
ReplyDeleteHuolista huolimatta huoleton :)
Minä taas olen miettinyt sitä, kun esimerkiksi minua ja nyttemmin sukulaistyttöäni (joka näyttää olevan näköiskappaleeni :)) on sanottu laiskoiksi. Ihmettelen! Mikä tällaisen vaikutelman tekee?
ReplyDeleteSukulaistytölläni oli kevättodistuksessa pari kasia, yksi kymppi ja loput pelkkiä ysejä. Tyttö harrastaa musiikkia ja karatea säännöllisesti, siivoaa huoneensa, ratsastaa, tapaa ystäviään yms. Ja minullakin on riitttävä lista ulkoisia saavutuksia, joiden ei pitäisi viitata erityiseen laiskuuteen....?
Voisikohan olla niin, että me elämme omaan tahtiimme, johon kuuluvat myös lepo- ja kesantovaiheet ja sitten kun aika on tehdä taas jotakin, se vain tulee tehtyä siinä sivussa missä muukin elämänmeno?
Tai sitten ajoittainenkin toimettomuus vain pistää silmään kulttuurissamme niin, että se koetaan usein kielteisenä, yksilöllisenä piirteenä?
t. m
Mummuni kuulemma käytti sanontaa muodossa "laiskuus on hyvä lahja, kun sen osaa oikein käyttää". Olen ymmärtänyt, että hän käytti sanontaa, kun lapsensa keksivät tai yrittivät keksiä tavan selviytyä hommistaan hiukan helpommalla kuin mitä olisi tarkoitus. En oikeastaan tiedä, oliko äänensävy ihaileva vai myrkyllinen...ehkä se riippui kulloisestakin lopputuloksesta.
ReplyDeletePeikko kertoo ehdan ja aidon totuuden tuosta sanonnasta.
ReplyDeleteLaiskuuden lahjan voi saada vaikka häälahjaksi. Jos toinen ottaa hoitaakseen kodin ja pyykit ja siivouksen ja ostokset ja kaikki niin että toiselle ei jää mitään hommia, niin silloin se toinen voi vaan laiskotella ja käyttää saamaansa laiskuuden lahjaa hyväkseen.
Näin se on. Näin se menee.
Laiskotti niin että tein vain pienen postauksen ja pyysin yleisöä kirjoittamaan lisää - kylläpä tulikin kiinnostavat kommentit!
ReplyDeleteVastaisin jokaiseen ellen olisi niin laiska. - Juu, on tämä lahjakkuutta :D
Laiskuutta ja saamattomuutta ei sais sekoittaa..
ReplyDeleteAika harvoin Rita jää sanattomaksi. Nytkin ihan vaan laiskuuttaan.
ReplyDeleteJoskus jättäydyn tarkoituksella sanattomaksi. Se on toisinaan tarpeen, esim. ihmissuhteissa :)
ReplyDeletetja, turhaa hienostelua, mieliskelyä, arkuutta ja konfliktien välttämistä.
ReplyDeleteVoi vaikeneminen noistakin johtua, ja usein johtuukin.
ReplyDeleteMinä ajattelin tätä: Jos ihmissuhteissa alkaa toisen kanssa raivoisasti väitellä ja VOITTAA väittelyn, silloin se toinen ihminen HÄVIÄÄ. En halua voitonriemua itselleni ja tappion tuntemuksia läheisilleni. Siksi olen toisinaan hiljaa. Voittaminen ei ole minulle mikään päämäärä.
En tuota voittamista ymmärrä.
ReplyDeleteVäitteleminen? Voihan keskustella, vaikka eri mieltä.
Olen samaa mieltä: Kyllä voi keskustella, vaikka on eri mieltä, jopa käydä erittäin hyvää keskustelua - mutta ei aina, eikä kaikkien kanssa.
ReplyDeleteJos kohtaan huonon keskustelukumppanin, jään mieluummin vastauksen velkaa kuin lähden mukaan typeryyteen.
Sitä ei aina etukäteen tiedä, mutta käytäntö opettaa.
Laiskuutta hyvänä asiana pitäville: http://www.facebook.com/pages/Laiskuus/349398002506
ReplyDelete