Näin lapsia neuvotaan ruokapöydässä ja kyläillessä: "Kaikkea pitää maistaa. Ruokaa tulee kunnioittaa. Pitää olla kiitollinen kaikesta mitä saa. Mistään ei saa sanoa yök, tämä on pahaa. Koskaan ei saa haukkua toisten vaatteita. On rumaa moittia."
Miten sitten kuitenkin on niin paljon aikuisia jotka töräyttelevät ihmisten seurassa kriittisiä negatiivisia epäkunnioittavia lausuntoja: "Kato ny minkälainen kaljamaha. Kyllä on mautonta leipää. Kukahan tuokin luulee olevansa? Hirveä kampaus. Kaikenmaailman idiootteja liikenteessä..."
Miten heidät on kasvatettu?
Ovatko he niitä jotka ohjeistavat jälkikasvuaan hyvin mutta eivät itse noudata hyviä käytöstapoja?
"Tee niinkuin minä sanon, älä niinkuin minä teen."
Yök kun kamalat käytöstavat.
Ehkä olen välillä sortunut itsekin tuollaiseen,haukkumalla jotain mauttomaksi. Lapsena piti tosiaankin syödä kaikki,vaikka silakkalaatikko oli yök,ja kesäkeitto yök yök. Kiltisti kuitenkin nielin...
ReplyDeleteJouduin piiskan seurana syömään maksalaatikkoa..Yök yök..
ReplyDeleteeipä enää tartte!!!
Muusta olen samaa mieltä, mutta kaikkea ei pidä maistaa. Jos joku päiväkotitäti pakottaa lapseni maistamaan kesäkeittoa, niin pakotan sen tädin nielemään omaa inhokkiruokaansa.
ReplyDeleteEn minä ainakaan vaadi lapsiani olemaan enkeleitä, kun en itsekään ole - kukaan ei ole. Mutta muita kohtaan ei tietenkään pidä käyttäytyä loukkaavasti - elleivät he nyt varta vasten kerjää sitä.
Minua kyllä hiukka ällistyttävät ihmiset, jotka opettavat toista, mitä itse ovat.
ReplyDeleteToisaalta sanotaan, että harva on niin idealistinen, että elää itse niin kuin opettaa.
Jos lapsuuteeni palaan, niin hohhoijjakkaa!
Hyvin kasvatettu, iso tuli :)
ReplyDeleteAla-asteella opettaja pakotti syömään munuaisia. Jo silloin sisäinen kasvissyöjäni vastusti kympillä, mutta ei auttanut. Nielaisin munuaisen kokonaisena ja join maitoa päälle... Se oli onneksi ainoa kerta, kun niitä jouduin syömään. Yhä edelleen muistan jälkimaun, joka nousi suuhuni pitkään sen jälkeen.
ReplyDeleteKoska olin pienessä kyläkoulussa, meillä oli oma keittäjä. 70-80 -luvulla syötiin paljon lihapohjaista ruokaa, ainakin minun koulussani. Moitteetonta käytöstä vaativa opettaja halusi keittäjältä aina soppaluun, jota sitten söi siinä meidän edessämme... ; )
Kaikkea ei tarvitse maistaa. Usein jo lapsilla sisäinen suojelija varoittaa siten, että ruoka-aine, joka ei lapselle sovi, on se, joka ei vedä puoleensa. Oli kyse sitten vaikka mansikoista.
Vanhanaikaisessa kasvatuksessa oli hyvät ja huonot puolensa. Hyvä puoli oli se, että opittiin sanomaan kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Opittiin teitittelemään tarvittaessa ja pitämään ovea auki.
Täydellisyyttä en minäkään lapsiltani vaadi. Yritän parhaani mukaan opettaa hyvää käytöstä. Aikuisten maailmassa ihmettelen joskus sitä, että jos aikuinen on esimerkkinä lapselle, niin silloin esimies on esimerkkinä alaisilleen. Joskus siten tässä asetelmassa tulee vastaan tilanteita, jossa miettii, miten joku voi vaatia toiselta sitä, mitä ei itsekään hallitse.
En usko, että meidän täytyy kaikkien olla etikettiesimerkkejä, mutta voimme yrittää pitää kiinni ystävällisestä suhtautumisesta toisiimme. Itsekseen voi marmattaa ja niin tekee varmasti jokainen. Olemmehan ihmisiä, yhtä kaikki.
Kesäkeitto voidaan valmistaa joko hyvin tai se voidaan valmistaa todella kamalan makuisesti.
ReplyDeleteKun kesäkeitto valmistetaan hyvin, siinä valmistetaan liemi ja vihannekset erikseen. Ensin valmistetaan maitopohjainen kastike hiljaisella tulella. Sen jälkeen vihannekset höyrytetään niin, että ne eivät kypsy vaan jäävät al denteksi. Tämän jälkeen liemi ja vihannekset yhdistetään.
Lopputulos on aivan uskomattoman herkullinen - ja terveellinen, sillä vitamiinit eivät tuhoudu höyrytettäessä, kun taas kypsyttämisessä ne tuhoutuvat.
Mutta perinteinen suomalainen kesäkeitto, missä kaikki pannaan yhteen kattilaan ja keitetään - yökhyi, mikä kamala maku ja mitä hirvittävää vihannesten haaskaamista!
Pakottamisesta seuraa ruokahäiriöt.
ReplyDelete