Olipa kiinnostavaa nähdä TV:ssä juttua amerikkalaisesta koulupojasta joka perusti kiroilemattomien klubin ja muutenkin nosti käytöstavat kunniaan. Pisti vähän isäänsäkin kuriin:) Poika on muun muassa kirjoittanut kirjan jossa on kirosanojen tilalle ehdotuksia korvaavista sanoista. Ei tarvitse kiroilua ihan tykkänään seinään lopettaa.
Televisiokeskustelun toinen koulupoika puolusti sananvapauttaan. Hän kiroili koulutunneillakin. Outoa sinänsä että koululla olisi oikeus erottaa kiroilevat koululaiset mutta hänen annettiin kiroilla.
Pidin tänään läksykerhotunnin 7-luokkalaisille maahanmuuttajanuorille. Kukaan ei kironnut kertaakaan, eikä ole aikaisemminkaan kiroillut. Suomen kielen taito on edennyt niin pitkälle että jo sijamuotoja opetellaan.
Mielenkiintoista...
ReplyDeletekaikkea syntyy ja löytyy ajassamme...
Itse saatan kiroilla vahingossa, jos joku aivan tärkeä menee ykskaks rikki tai mua sattuu fyysisesti, hetkellisesti kovasti..
Jos kirosanoja korvataan toisilla, niin miten se paranee? Eihän sanat sinänsä ole pahoja vaan se tapa miten niitä käytetään, vai ovatko? Voi piip, etten mä paremmin sano.
ReplyDeleteJoskus kyllä kiroileminen helpottaa oloa, harkiten käytettynä tosipaikassa tietysti. Esimerkiksi perjantai ja kaakeli!
ReplyDeleteKiroilu ei ole toki sukupuolesta eikä koulutuksesta riippuvaista.
ReplyDeleteItsekin kiroilen ihan liikaa. Joskus voimasana on paikallaan, mutta minulta tulee niitä ihan liian helposti. Korvaavia sanoja on vaikea keksiä, kun kaikki muut tuntuvat lällyiltä.
ReplyDeletePS. Postasin juuri Bahai-uskosta! Havaitsin yhteyden vapaamuurarien legendoihin. Bahai vaikuttaa todella jumalaiselta uskolta.