Soittakaa eläintensuojeluyhdistykseen

Soittakaa eläintensuojeluyhdistykseen. Minua pidetään vankina...

Help. Call 911... (I would but I don't remember the number.)

Kohti omavaraisuutta

Ruuan hintojen aina vaan noustessa harkitsemme omavaraisiksi ryhtymistä... tai jos edes jotain kasvattaisimme omassa pihassa. Onnistuuko lähiöiden kasvateilta? Ainakin tulee omenoita taimesta kasvattamastamme kaneliomenapuusta.

Mustaviinimarjapensaamme antaa reilua satoa ekaa kertaa tänä kesänä. Viime kesänä taisi tulla puoli desilitraa marjoja.

Kesäkurpitsaa kehittymässä.

Perunanviljelyäkin kokeilemme. Alempi kuva otettu eilen. Saa nähdä mitä tulee ja tuleeko mitään...

Vihaiset ihmiset

Ajattelen niitä vihaisia ihmisiä joita olen tuntenut, tai katsellut sivusta. Heillä tuntuu olevan yksi yhteinen piirre; maailman pitäisi pyöriä heidän vaatimustensa ja sääntöjensä mukaan. Ellei heidän tahtonsa tapahdu, seuraa raivokohtaus, tai vähintään nyreä murjotus.

Jos tuollainen on perheessä... Niin, ja monellahan on.

Jos joutuu mainitunlaista ihmistä sietämään työpaikallaan... Ja monihan joutuu.

Itse olen onnistunut hankkiutumaan noista eroon, mutta uskokaa että kauheita olen sitä ennen läpikäynyt. Enää en suostuisi. Monet mukautuvat raivopäiden tahtoon koska sillä uskovat välttävänsä riidat ja kohtaukset. Tietyn ajan kuluttua ehkä tajuavat että ei niille loppua tule ennen kuin itse poistuu koko asetelmasta.

Tynnyrillinen apinoita

Banaaninkeltaista.

Se alkoi ehkä viisi viikkoa sitten kun satuin näkemään Italian TV:ssä pätkän (dubattua) hupisarjaa jonka pääosassa esiintyy simpanssi. Pidän apinoista. Ne ovat hauskoja. Tämä yksilö pisti hiustenkuivaajan päälle perheen istuessa aamiaispöytään ja kohta keittiössä satoi muroja. Hah hah.

Tuosta alkaen apinat ovat jossain muodossa alkaneet muistuttaa itsestään päivittän. Äsken kävin yhdessä suosikkiblogissani katsomassa Ötöpesän jengiä. Postauksen perässä luki "Monkey see, monkey do".

Pari päivää sitten Hesarin sarjakuvassa Wagner mainitsi apinat.

Yhtenä päivänä juttelin kirpparimyyjän kanssa. Kirjoista ja televisiosta tuli puhetta. Hän kertoi seuranneensa kiinnostavaa dokumenttia apinoista jotka ovat Intiassa pyhiä ja ovat alkaneet vallata ihmisten koteja.

Englannin kielessä on sanonta "hauskempi kuin tynnyrillinen apinoita" eli "more fun than a barrel of monkeys". Olisikohan kuitenkin niin että yksi tynnyri riittää? Vai korkataanko toinen?

Kesä siis loppui taas juhannuksena?

En lakkaa ihmettelemästä niitä jotka pitävät kiinni väitteestä että kesä loppuu juhannukseen. Olisipa tässä nyt joku noista tyypeistä niin näyttäisin kalenterista miten monta viikkoa ollaan hikoiltu ja kärvennetty kesähelteissä juhannuksen jälkeen. Samalla näyttäisin että heinäkuuta ja elokuuta on vieläkin useita viikkoja ja monia päiviä. Vaikka mitäpä se hyödyttäisi? Kun on valinnaisesti sokea ja kuuro niin ei ulkopuolinen siihen voi vaikuttaa. Eikä se toisaalta minulta ole poissa jos joku väenväkisin viettää kolmeviikkoisen kesän. Ihmettelen vaan.

Oman tiensä kulkijat

Kukkien kasvattaminen muistuttaa monessa suhteessa lasten kasvattamista. Sopivat olot ja kasvurauha. Ihmisten ja kasvien taimet kasvavat itsekin ilman isompaa kasvattamista.

Yksilöitä voi yrittää ohjata haluttuun suuntaan jos siltä tuntuu, ja joskus ne poikkeavat ihan itse totutusta uomasta, ovat oman tiensä kulkijoita.

Kuvassa maanpeittokasvi suikeroalpi. Siitä on yksi haara lähtenyt hauskasti nousemaan männyn runkoa ylöspäin.

Helle pahenee

Lämpötila nousee nousemistaan koska tuulettimien kauppa käy kuumana. Se etu kauppiaspuolella että heillä käy nyt viuhka.

Täydellisyyden taakka

Kilpaileminen, varsinkin itsensä kanssa, voi johtaa toivottuihin tuloksiin ja loistaviin saavutuksiin. Kuitenkin siinä vaiheessa kun alkaa vaatia itseltään täydellisyyttä menettää mielenrauhansa.

Tyynellä mielellä eläminen on mielestäni parasta elämää. En tarkoita sellaista tyyneyttä että en voisi innostua ja ilakoida, vaan sellaista että en murehdi turhia. Mielenrauha ja luottavaisuus vievät kepeästi eteenpäin.

Suoritukset, ihmissuhteet... kaikki voi parantua ja muuttua laadukkaammaksi jos heittää painolastit menemään. Asenne ratkaisee.

Huumori ei aina ole paikallaan

Huumori on tärkeä asia elämässä, olennainen pelastaja ja piristäjä.

Nauru pidentää ikää, sanotaan. Uskon että siinä on suuri totuus.

Mutta ei huumori ihan joka paikkaan ja tilanteeseen sovi.

Tanan hidasta

Kuvat ovat siirtyneet Bloggeriin kamalan hitaasti sen jälkeen kun pääpaikalta tuli ilmoitus että nyt ei mahdu enempää kuvia ellette maksa 5 dollaria. Minä maksoin, mutta niin etanaisesti ilmaantuvat ruudulle että esimerkiksi nyt en enää muista mitä tekstiä aioin tänne kirjata. Mikä oli päivän saarnan aihe? Palailemme myö - hem - min . . .

Tananmoista touhua - etanan, ei s-tanan.

(Kuvassa tarha-alpi. Tosi helppo kasvi. Kukkii pari kolme kuukautta.)

Mikä lyhentää ja pidentää elämää?

Siinä tutkimuksessa on varmastikin perää että television katselu lyhentää elämää. En ole vielä ehtinyt tutustua siihen tarkemmin.

Tuo mainos naurattaa minua joka kerralla kun se vilahtaa esiin mainoksia pikakelatessani. En edes tiedä mitä siinä mainostetaan, mutta kauheasti naurattaa.

Nauru pidentää ikää, joten noilta osin lienen tasapainossa.

Jos viihtyy netissä, jos pitää television katselusta... Ei kai se haittaa ellei se ole koko elämä?