Kukkien kasvattaminen muistuttaa monessa suhteessa lasten kasvattamista. Sopivat olot ja kasvurauha. Ihmisten ja kasvien taimet kasvavat itsekin ilman isompaa kasvattamista.
Yksilöitä voi yrittää ohjata haluttuun suuntaan jos siltä tuntuu, ja joskus ne poikkeavat ihan itse totutusta uomasta, ovat oman tiensä kulkijoita.
Kuvassa maanpeittokasvi suikeroalpi. Siitä on yksi haara lähtenyt hauskasti nousemaan männyn runkoa ylöspäin.
ompas kivannäköinen vanhahtava kasvi. tuo mieleen äidin vanhan puutarhaan missä kallion kupeessa kasvoi uskomattoman rehevästi kaikkea kanankaalista komeisiin syysleimukukkiin. jälkimmäiset kukkivat aina kun koulu alkoi. muistan niiden tuoksun ekan koulupäivän aamuna ja se vähän rauhotti kun muuten pelkäsin niin kovasti.
ReplyDeleteuseat maanpeittokasvit sopii tosi hyvin tummalle pohjalle, esim. jos on laittanut penkkiin kariketta, tai jos naapurina on kontrastikasveja.. joo mä haluisin kans joskus oman ison puutarhan mutta kun 2x2 metrin läntinkin hoitaminen jäi ihan retuperälle.. O.o kunnioitan ihmisiä ketkä jaksavat hoitaa puutarhaa zeniläisellä hartaudella. mä istun mieluummin tietokoneella vaikka päivät ja yöt läpeensä O.o
Suikeroalpi on kaunis kasvi!
ReplyDeleteKasvatus on tosiaan melko sama prosessi: kyllä kasvi tai ihmistaimi osaa kasvaa, kunhan sille tarjoaa lämpöä, ravintoa ja tilaa sekä juuri hänelle/sille otollisen ympäristön. Moni kasvi on hyvä sopeutumaankin. Eikä rikkakasveja ole - on vain väärässä paikassa kasvavia kasveja.
Suuikeroalpi on söpö luotettava kasvi. Sitä voi jakaa ystävilleenkin.
ReplyDeleteOmassa pikkuisessa ruusutarhassani on Europeana puska ruvennut kilpailemaan vieressä kasvavan runkoruusun kanssa. Kasvattaa pitkiä roitamia (versoja) vaan eikä kuki lainkaan.
Kaverukset pitää varmaan erottaa toisistaan eri penkkeihin. Liika kilpaileminen voi käydä hengen päälle ruusuillakin.
T: Kaija