Saturday, August 28, 2010

Seuransa voi valita



Erään entisen ystäväni kanssa toistui tällainen seremonia: Hän aloitti jutun sanomalla esimerkiksi "Ei olla tavattu pitkään aikaan. Tässä on ehtinyt tapahtua vaikka mitä!" Sitten kun minä kysyin "Ai mitä kaikkea?" hän veti naamalleen torjuvan närkästyneen ilmeen kuin olisin ollut utelemassa jotain ja tokaisi epäystävällisesti "no kaikenlaista".

Toinen esimerkki. Hän sanoi: "Kiersimme lomalla Eurooppaa." En tiedä paljonko tuohon on mahdollisia repliikkejä mutta ilmeisesti valitsin väärän kun kysyin "Kenen kanssa olit?" Taas näytti naaman perusteella reaktio olevan että minä utelin häiritsevästi. Miksi hän ei vaan voinut sanoa että oli reissussa siskonsa kanssa? (MIkä sitten myöhemmin kävi ilmi.)

Minulle tulee tuollaisesta sellainen tunne että minut huijattiin keskusteluun ja sitten tahallisesti näpäytettiin. Todennäköisintä varmaan on että tuossa oli kyseessä poikkeuksellisen estynyt henkilö. En halua sellaisen näpäytettäväksi asettua. Eikä minua siihen kukaan pakota.

Joskus on yksinkertaisinta ja terveellisintä poistua paikalta, jättää asia sikseen, siirtyä mukavampaan seuraan. Seuraansa ei ihan aina voi valita, mutta useimmiten onneksi voi.

6 comments:

  1. Mulla oli tuollainen "ystävä". Aina vihjaili tehneensä jotain jännää ja kun kysyin, että mitä, niin tuli närkästynyt tokaisu, että ei siitä sen enempää tai jotain ihmeellistä kiertelyä ja kaartelua. Ilmeisesti tarkoituksena oli esittää hienoa ja jännittävää, mutta kuitenkin sen verran parempaa kuin minä, ettei yksityiskohdista vaivauduttu keskustelemaan.

    Minusta tuo oli lapsellista ja sairasta! Kehotinkin lopulta "ystävääni" menemään psykiatrille enkä enää osoittanut kiinnostusta hänen muka niin jännittävään elämäänsä. Luonnehäiriöt ovat sitten mielenkiintoisia...

    ReplyDelete
  2. Aivan. Tunnistin kuvauksestasi ihmistyypin, jonka koen erityisen hankalaksi. Kuka nyt vartavasten haluaisi asettua saamaan pieniä sähköiskuja aina "väärin" valittuaan, kun on ensin siihen johdateltu? :(

    ReplyDelete
  3. Kiitos Helena ja kiitos Kivi. Tuntuu hyvältä saada vertaistukea.

    Luulisin että tuo hankalaksi kokemamme ihmistyyppi kokee meidät hankaliksi aidosti, tarkoitan että en usko hänen teeskentelevän, vaan reaktio on oikea. Joillakin persoonallisuushäiriöisillä on joidenkin asiantuntijoiden mukaan geeni joka vääristää muiden neutraalit sanomiset pahansuoviksi tai muuten heitä vastaan suunnatuiksi.

    ReplyDelete
  4. Ihan just kuin minulle tapahtunut... Minun pitäisi tietää kaikki asiat ja kun en jaksa kyliltä ja toreilta asioita kysellä, niin minua pidetään vähän tyhmänä!!

    Pitäisihän minun jo silmien asennosta tietää... :-(

    ReplyDelete
  5. Hassuja ihmisiä, niitä riittää =)

    ReplyDelete
  6. Kiitti kommentoimisesta, Pami ja Hanne :)

    ReplyDelete