"Voi ei, taas yksi narsistikirja!", huudahtavat yhdet tahot.
"Hyvä hyvä, yksi narsismikirja lisää! ilahtuvat toiset.
Minä kuulun noihin toisiin. Luen kyseistä opusta. Mielestäni aiheesta ei voi saada liikaa tietoa. On se sen verran monikerroksinen ja monivivahteinen ilmiö. Ennalta ehkäisevä tieto säästää paljolta. Herättävä, silmät aukaiseva tieto voi pelastaa. Oikeitten sanojen valinta narsistin hampaissa oleville läheisille saattaa kukaties lopulta onnistua jos ratkaisevat sanat osuvat silmiin asiateoksesta.
Mahtaako tämä olla kahdeksas vai yhdeksäs narsistikirja minun lukemistossani?
Joillekin se on ensimmäinen.
Täältä pääsee lukemaan hyvin penseän kritiikin, tyyliin "ei mitään uutta", "kaikkihan tämän tietävät" ja "tästä jäi puuttumaan..."
On paljon narsistien lapsia jotka eivät ole vielä lukeneet yhtään narsukirjaa.
Kritiikkikirjoituksista puheenollen tulee mieleen vanha hyveellinen käyttäytymisohje: Ellet voi sanoa mitään hyvää, ole hiljaa. Sitä mukaillen voitaisiin kritiikin antamiseen yrittää soveltaa koulujen arviointiohjeita. Aloitetaan kertomalla mikä oli hyvää. Kielteinen palaute annetaan rakentavasti. Lopuksi vielä ansioita ja hyviä puolia. Niin sanottu voileipämalli. Huonon palautteen ei tule jäädä päällimmäiseksi. Onkohan kriitikoilla yleensä mitään psykologista koulutusta työhönsä?
Narsisti, persoonallisuushäiriöinen tai "mahdoton ihminen", ellei halua käyttää tautiluokitukseen viittaavaa terminologiaa... Olen joutunut niin monen "mahdottoman ihmisen" kanssa tekemisiin että toden teolla iloitsen kirjoista jotka tarjoavat mahdollisuuden punnita ratkaisuja vaikeisiin tilanteisiin ja joiden avulla saa tajun siitä että ei kaikilla ole samanlainen moraali, omatunto, arvot kuin itsellä. Terveellistä myös huomata silloin tällöin että joku ei käsitä meitä vaan tulkitsee sanamme väärin ja pitää meitä vaikeina ihmisinä. Outoa, vaikka me olemme niin helppoja ja yksiselitteisiä, heh.
Lainaus kirjasta, sivulta 36:
"Narsistilla on usein hyvin kielteinen ihmiskuva, mikä tarkoittaa että hän uskoo ihmisen olevan paha, kunnes toisin todistetaan. Kielteisen ihmiskuvan ihminen näkee kaikkialla salaliittoja ja pelkää muita. Myönteisen ihmiskuvan ihminen luottaa muihin ja antaa heille mahdollisuuden. Hän saa usein parhaat ominaisuudet esiin toisista, narsisti taas huonot puolet."
Tuota lukiessa muistin yhtä entistä tuttua. Kaveripiirissä porukalla totesimme että hän toi meidän huonot puolemme esiin. Hetki hänen seurassaan ja päivä oli pilalla sekä tunsimme itsemme huonoiksi ihmisiksi, ehkä jopa käyttäydyimme huonosti, vaikka se ei ollut meille ominaista. Meistä muutamilla oli kokemus siitä miten hän suhteemme alussa imarteli meitä ja sai meidät tuntemaan itsemme arvostetuiksi. Valitettavan usein nuo temppuilijat ovat esimiesasemassa. Niin oli tuokin. Lähdin siitä työpaikasta ovet paukkuen ja johan elämänlaatu parani. Vuosien kuluessa siellä ovet paukkuivat niin että en ihmettelisi vaikka saranoilta olisivat irronneet.
Sivu 39, otsikko Aggressiolla alistettu
Ytimekäs lause jota ryhdyin pohtimaan:
"Narsismissa on kysymys pahan olon siirtämisestä."
