MISSÄ SIILI PIILEE?

Pihassa näkyi lyllertävää liikettä - äkkiä kamera käteen, mutta otus keksikin piileskellä aidan tukikepin taakana. Käärme sinne kätkeytyisi, jos itsensä pystysuoraan asentoon tärkkäisi, mutta ystävämme siili on pikkuisen pönäkämpää mallistoa - Mehän näemme sen! 

Hipsuttelin lähemmäs ja zoomailin kuonopuolelta. Siili jäi liikkumattomaksi joten käväisin kuvaamassa paria muuta kohdetta. Palattuani se oli häipynyt jäljettömiin. Kurkistelin syreenien alle ja tuoksuvatukoitten lomaan. Ei siilin piikkiäkään enää. 

Kannattaa laukaista kamera heti. Kohta ei ole tilaisuutta. Vikkelä veijari. 

Mistähän ihmiset ovat alunperin saaneet käsityksen että siilille pitää antaa maitoa? Sitä laajalle levinnyttä käsitystä kumotaan aina silloin tällöin lehdissä.

BODYBUILDING

Kehoa voi rakentaa parillakin tavalla. Yksi tapa on punttisalilla, laitteissa hikoillen. 

Painonnostoakin voi harrastaa salilla.

Ystäväni Juha Kuhan naapuri, 90-vuotias täti-ihminen sanoi menevänsä salille. Ihmettelimme, kunnes kävi ilmi että Jehovantodistajien valtakunnansalille.

Jumppasalilla voi jumpitella.

Vielä siitä painonnostosta. Jotkut harrastavat sitä veitsin ja haarukoin. Paino nousee sen mukaan mitä niillä suuhunsa nostelee.

Bodybuilding oli Frankensteinin harrastus. Taisi harrastaa hartaasti.

LAISKUUS ON LAHJA

Aku Ankka riippumatossa - tuttu näky sarjakuvan ystäville. Ajatukseni ohjautuivat vanhaan sanontaan "Laiskuus on lahja".

Mitähän se tarkkaan ottaen pitää sisällään? Onko se moittiva lausahdus? Ivallinen heitto? Vai sisältyykö siihen elämänviisautta levon tarpeellisuudesta, stressittömän olemassaolon puolesta puhumista tai sanomaa mielenrauhasta?

Onko tietoa, tai edes luuloa?

APINOIDEN IHMISOIKEUDET

Ajatuksia jäi vaivaamaan ohimennen lehdestä lukemani artikkeli ihmisapinoiden ihmisoikeuksista Espanjassa. Nyt en vaan tiedä vaivaako minua se mitä olen oikeasti lukenut vai se mitä luulen lukeneeni. Viestinnän vastaanottaminen on oletuksia pullollaan joten todennäköisesti täydennän eilen vilkuilemani tekstin muistissani omalla mielikuvituksella ja oletuksilla.

Tällainen vaikutelma jäi: Ihmisapinoille halutaan Espanjassa oikeuksia ja parempia oloja eläintarhoihin. Pyritään saamaan aikaan lait jotka suojelevat apsuja joutumasta kidutetuiksi ja eläinkokeisiin. Papit (tai joku pappi?) vastustavat sillä perusteella että ihminen on korkeampiarvoinen kuin mikään eläin. 

Siis mitä? Eikö korkeamman olennon kuuluisi suojella muita? 

Kuuluvatko ihmisoikeudet vain ihmisille? Eikö eläimille kuulu vastaavanlaiset, niille sopivat oikeudet?

Ja vielä kutsuu itseään papiksi, p-kele!

Kuten sanottu, muistini saattaa olla hivenen värittynyt ja käsityskyky venähtänyt. Joka tapauksessa julistan että toivon ihmisapinoiden saavan ihmisoikeuksia ja apinaoikeuksia.

KESÄBLOGI

Obeesia yllätti kesäblogipalkinnolla! Nyt pitäisi nimetä ja linkittää 5 kesäblogia. Minäpä nimeän Kascb... Kabs... 

Oliver Kaiman 

Tekosyyn

Muumit ja muut

Lapiolla hiekkaa

VIRHEET ON IHAN JEES

Virheiden myöntäminen ei murenna ihmisen itsetuntoa. Päinvastoin, se on merkki terveestä itsetunnosta. 

Virheistä sitäpaitsi oppii. Ne ovat hyvä asia. Vai erehdynkö?

PERHE ON KUIN YRITYS

Perhettä voisi verrata firmaan jota pomo pyörittää.  Äiti johtaa lapsia kuin henkilöstöä, hoitaa työjaon, pitää huolta alaisten tuottavuudesta ja tyytyväisyydestä. Hän on hallituksen puheenjohtaja, puoliso on toimitusjohtaja - tai päinvastoin. 

Hyvän johtajan parhaat työkalut ovat korvat, sanotaan. Pätee pitkälle.

Pidän perheen vertaamisesta yritykseen. Kunhan pitää mielessä että se ei sitä varsinaisesti ole. Hommaa voi lähteä innoissaan vetämään väärään suuntaan ja sitten ollaankin armeijassa. Sotilaitten ei tarvitse ajatella; se hoidetaan heidän puolestaan. Firmassa ja perheessä on terveellistä että kaikilla on aivot ja kaikki saavat ilmaista mielipiteensä ja vähän osallistua päätöksentekoonkin. 

BRILJANTTI VIRVATULI

Minulle ojensi briljantin Virvatuli. Ilahduin sekä siitä että hänen lapsiläheisen bloginsa löytämisestä, jonka sivuseinälle Kops on päässyt linkitettynä. Lämmin kiitos. Blogi on Sateenkaaren tässä päässä.

Nyt pitäisi ojentaa jalokivi 7 blogille, mutta en juuri nyt ennätä linkittää. Toisessa blogissani osallistuin tähän meemiin hiljattain. Ehkäpä linkitän vain sen, näin alkajaisiksi ainakin... Briljantti palkinto kieltenopen blogissa.

VIISASTA VIISASTELUA

"Tiedän vain yhden asian, sen nimittäin, etten suinkaan ole viisas, ja juuri siinä olen teitä viisaampi."     

- Sokrates -

KÄÄNNETÄÄN LEHTI

Puiden ja pensaiden lehdet hajoavat luontoon. Kompostoituvat mullaksi.

Entä aikakauslehdet?

Haluaisin tarvittaessa kääntää lehden.

IHMISSUHTEIDEN KEMIAA JA FYSIIKKAA

Ihmisten välillä voi olla kemiaa ja fysiikkaa, henkilökemiaa, seksuaalinen lataus, sähköä.

Vaihtovirtaako se on kun positiivinen ihminen kohtaa negatiivisen ja tapaamisen jälkeen hänestä on poistunut energiaa ja negatiivinen on saanut lisää?

Alavireisen ihmisen tavattuani tunnen joskus voimieni valuneen pois, ja meganegan kohtaaminen saa aikaan pahimmillaan olon joka on kuin vampyyrin jäljiltä.

Onko masentuneisuus sairaus vai ei? Ainakin siinä on tartunnan vaara. Huono tuuli saattaa tarttua. 

Pahansuopa ihminen jättää jälkeensä epämääräistä pahaa oloa. Pitkäaikainen hengailu sellaisen seurassa pistää sisukset vellomaan.

Tutkimusten mukaan onnellisuus vahvistaa immuniteettia. Parasta siis olla tarpeettomasti altistamatta itseään hapannaamoille. Tarpeen vaatiessa suojapuku päälle ja sekaan vaan. Jos ei tarvetta ole, kiertäkäämme tartunnan vaarat kaukaa. Mennään työpaikalle paloportaita jotta ei tarvitse nähdä sitä sitruunoita imeskellyttä respaa, keksitään veruke kun on aika lähteä sukulaisvierailulle täti Hapankorpun luokse, ehkä niinkin että katsotaan muualle kun kuljetaan peilin ohi. 

Vaikka toisaalta peili on tehokas herätys.

MUUTOS ON ITSESTÄ KIINNI

Kommunikointi ihmisuhteissa kehittyy helposti ja huomaamatta vikasuuntaan ja jämähtää epäterveeksi. Silloin aikuiset ihmiset vaikuttavat keskenkasvuisilta sisaruussuhteissa, parisuhteessa, avioerossa, työpaikalla. Vuorokeskustelu kulkee nälvien tai suorastaan riitaisesti. Voi olla että toinen osapuoli tai kumpikin on jatkuvalla puolustuskannalla tai taisteluasemissa. Se on takuulla hirveän kuluttavaa, mutta siihen ollaan ajauduttu ja siihen ollaan totuttu.

Tilannetta harmiteltaessa todetaan että se toinen aina riitelee, siinä toisessa on vika, aina se on sellainen. Jos mieleen tulee toive tilanteen muuttumisesta, ollaan sitä mieltä että jos se toinen olisi kunnolla sitten minäkin olisin. Ja tilanne pysyy samana tai pahenee kuukausi kuukaudelta, vuosi vuodelta.

Miksi on niin vaikeaa ottaa ohjakset omiin käsiin, ryhdistäytyä ja lopettaa oma tyhmä käytös? Ratkaisu on jokaisen ulottuvilla. Tarvitsee vain tehdä päätös lopettaa oma aasimainen käyttäytyminen ja alkaa luonnollinen, reilu kanssakäyminen.  Ihminen ei näe käytöstään kun tuijottaa muitten virheisiin ja keskittyy niihin. Jokainen on mielestään oikeassa. 

Huonoihin oloihinkin tottuu. Muutos vaatii muka liikaa energiaa. Tyhmästä ylpeydestä kiinnipitäminenkö on muka tärkeää? Eikö hyvä käytös ja reiluus olisi parempi ylpeyden aihe? Se tuo mukanaan paljon hyvää, muun muassa henkistä hyvinvointia itselle ja ympäristölle. Avioerolasten hyvinvointi lisääntyy huomattavasti ja kaikkien jotka ovat joutuneet kurjaa ilmapiiriä sivusta seuraamaan.

Eikö meidän pitäisi vaatia itseltämme enemmän kuin typeryyteen laiskistumista? Muutos on omasta itsestä kiinni, ja usein käy niin että jos muuttaa oman käytöksensä, toisen käytös muuttuu sen seurauksena. Hauska hetki nähdä hämmentynyt ilme entisen riitakumppanin kasvoilla kun meikäläinen on yhtäkkiä kiva, rentoutunut ja asiallinen. 

Ei tarvita muuta kuin että väärän ylpeyden sijaan otetaan itsekunnioitus esiin. 

TARVITSEN KUITTAUKSEN

Elämässä on juttuja jotka jäävät ikävästi roikkumaan ja vaivaamaan mieltä. Emme saa rauhaa ennen kuin asia on saatettu päätökseen. Isoja tai näennäisesti ihan mitättömän pieniä juttuja.

Lähetin meilin johon ei koskaan tullut vastausta. Annoin lahjan. Ei kuulunut kiitoskorttia. Kalevi sanoi menevänsä kuistille tupakalle, mutta ei koskaan palannut. Siitä on nyt kolme vuotta. Selma katkaisi suhteen mutta ei kertonut miksi.

Ilman kuittausta homma on auki. Vaivaa mieltä. Epätietoisuus kalvaa. Tarvitsen kuittauksen.

HALUAA TULLA NÄHDYKSI JA KUULLUKSI

Selasin yhtä lastenkasvatusopasta ja tulin kohtaan missä puhutaan perustarpeista. Yksi lapsen perustarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi, tulla hyväksytyksi. Hänen tunteensa on hyväksyttävä. Jos tuo tarve jää täyttymättä lapsi ei ole onnellinen ja tyytyväinen. 

Eikö tuo itse asiassa päde lähes meihin kaikkiin?

 

Ajattele jos lapsesi, puolisosi, työtoverisi tai joku läheisesti onkin jatkuvasti tyytymätön siksi että et kuuntele häntä, vaan mitätöit, vähättelet, sanot vastaan tai et lainkaan vastaa? "Emmä jaksa." "Emmä viitsi." "Taasko sä iniset?"

Tai mitä jos oma tyytymättömyytesi lapsuudessa johtui tuosta? Tai edellisessä avioliitossasi?

Voi että on - tai olisi ollut - yksinkertaista korjata jos se tuosta on kiinni!

OHJEITA KYLLÄ OLISI

Suunnilleen samanlaiset yleispätevät ohjeet lastenkasvatukseen ovat luettavissa varsinaisten kasvatusoppaitten lisäksi naistenlehdistä, uskonnollisista julkaisuista, psykan kirjoista, sanomalehdistä. Ohjeet ja neuvot ovat syntyneet tutkimustuloksista, kokemuksesta, tiedosta. Luulisi että otettaisiin asiaksi paneutua niihin kun vanhemmuus tulee ajankohtaiseksi. Kuinkahan moni niin tekee, ja kuinkahan moni viittaa niille kintaalla, jopa kommentoi pilkallisesti?

Lapsensa voi kasvattaa vain kerran. Uusintakierros ei ole mahdollinen. 

Näitä tarvitaan:

Rakkautta, rutiineja, rajoja, turvallisuutta, vanhemman auktoriteettia, isän ja äidin yhtenäistä linjaa, johdonmukaisuutta, viisautta, yhdessäoloa, keskustelua, vuorovaikutusta, lapsen kulloisenkin iän ja kehityksen ja persoonan huomioon ottamista, vanhempien omaa tasapainoisuutta. 

Kasvatusalan kirjallisuudesta ja ihan tavallisista kansantajuisista oppaista voi saada ideoita siitä miten jokainen voi toteuttaa omissa puitteissaan parasta mahdollista perhe-elämää ja välttää yleiset erehdykset. Mikä on että ihmiset eivät ole innostuneempia hankkimaan runsaasti tietoa maailman tärkeimmästä tehtävästä eli vanhemmuudesta. Jo sitä ennen olisi tuloksellista ja palkitsevaa opetella ihmissuhteita, ihmistuntemusta, itsetuntemusta, viestintää. Silloin tällöin kuulee väitettä: "Ei noita asioita kirjoista opita." Siihen vastaan että "ei ainakaan tuolla asenteella". 

Monipuolisin oppi löytyy käytännön ja teorian, lukemisen ja kokemisen, asiantuntijoiden neuvojen ja omien havaintojen ja kokeilujen yhteisvaikutuksesta, unohtamatta sitä periaatetta että kasvattaminen ei ole mitään yksisuuntaista toimintaa. Onnistuakseen siinä tulee olla yhteistyön, vuorovaikutuksen, ohjaamisen ja jatkuvan seurannan periaate. Se on alati käynnissä oleva prosessi. Joillekin se sujuu kuin luonnostaan ja he nauttivat siitä. Toiset kokevat haitaksi ja hidasteeksi "oikealle työlleen" tai "oikealle elämälleen". Mikä kaikki voi olla oikeampaa ja tärkeämpää kuin lasten kasvattaminen? - Ehkä se että hoitaa oman henkisen hyvinvointinsa kuntoon.