Pikkujoulutulipalot

Muistakaamme pikkujoulujen aikaan. Tulipalot on huomattavasti helpompi ennaltaehkäistä kuin sammuttaa.

Myös: Älkää menkö vuoteeseen jos se palaa.

Arjessa ja työssä - mitä?

Arkiterapeutin nimimerkkini takana on idea että pohdin elämää ja ihmisyyttä arkisesti, en juhlallisesti, tavallisesti, en hakien selityksiä käyttäytymisellemme kaukaa, salatuista syövereistä tai sairauksista. "Arki" tarkoittaa minulle tässä yhteydessä tavallista, normaalia, ei erikoista. Erikoisen rajat ovat tietenkin venyvät. "Mikään inhimillinen ei ole minulle vierasta", lausui joku - muistaakseni - filosofi (?)

Sana "arki" putkahti mediaan muutama vuosi sitten eikä ole poistunut. Jotkut tarkoittavat sanalla samaa kuin esimerkiksi elämä tai arkinen rutiininomainen puurtaminen, eivät arkea pyhän vastakohtana. Muutenhan ilmaus "koulun arjessa" tuntuisi kovin oudolta. Koulua käydään nimenomaan arkipäivinä.

Juuri kun olin saanut tuon kuntoon omissa ajatuksissani, kuulin miesäänen sanovan TV:n ohi kulkiessani: ... blaa blaa... arjessa ja työssä...

Siis mitä?

Onko paikalla tulkkia?

Lasten oikeudet

Lasten oikeuksien päivänä, tänä vuonna ja aina - muistakaamme pitää huolta lasten oikeuksista. Täältä voi katsoa videon.

Kouluampujat ja terroristit

USA:ssa on ehtinyt kouluampumistapauksia kertyä uskomattomat määrät. Oliko se 1996 kun ne alkoivat? Johonkin vuoteen mennessä niitä oli 73, nyt varmaan jo enemmän.

Päällimmäinen kysymys kai aina miksi?

Seuraava kysymys on mistä voimme arvata, tunnistaa, ennakoida...?

Miten voimme suojautua ja suojella muita?

Yhdysvalloissa on erityisiä profiloijia jotka tutkivat tapauksia, etsivät niistä yhteisiä piirteitä ja yrittävät päästä perille motiiveista ja taustoista. En tiedä onko Suomessa mutta olisi kyllä järkevää.

Mitä eroa muuten on kouluampujilla ja terroristeilla? Ovat kouluampujat terroristeja?

Yksi minkä käsittääkseni voimme ennakoida on se että kouluterrori-iskun jälkeen alkaa tulla (vale)uhkauksia 15 - 16 - vuotiailta pojilta nettiin tai kännyköihin.

Ennakointi on mahtava ase uhkaa vastaan. Millä voitaisiin arvata ennakolta milloin isku tapahtuu? Millä osattaisiin lukea ihmisten ajatukset?

Neljäs joulupostaus

Joulumieltä, mistäs sitä sais? No ainakin Tiimarin ja HelsinkiMission korttikampanjasta, joka on suunniteltu lievittämään yksinäisten vanhusten joulunajan alakuloa. - Ei mutta onpa masentavasti sanottu! Korjaan: Suunniteltu tuomaan iloa yksinäisten vanhusten jouluun.

Lue tarkemmin täältä.

Kiitos blogissani käyneille viehättävistä viesteistä, kivoista kommenteista.

(Kuvan possu on ystäväni Mirkun ompelema. Porsaksen naaman malli on sikasarjakuvasta, jota piirsin 1990-luvulla.)

Kolmas joulupostaus

Jouluun kuuluu jotain käsintehtyä kuten virkatut patalaput.

(Kuvan patalaput ovat äitini tekemät.)

Läksykerhotoiminta

Olen nyt pitänyt maahanmuuttajille läksykerhoa seitsemän kertaa Suomen Punaisen Ristin vapaaehtoisena. Heidän projektikoordinaattorinsa Elina Leinonen tuli tutustumaan kerhoomme viime perjantaina. Hänen kuvansa sekä juttua LäksyHelppiprojektista löytyy tästä linkistä. Lisää kerhoja ollaan perustamassa. Tervetuloa mukaan vapaaehtoisiksi, Punaisen Ristin jäsenet!

Kieps, kops ja hups

Ohhoh, kieps, kops ja hups. Kops pyöri edestakaisin työtuolissaan ja onnettomuushan siitä riehumisesta oli seurauksena. Auts. Parasta vähän rauhoittua. Minkäs teet kun puuhaa ja elämäniloa riittää?

Lieneekö tämä niitä "itku pitkästä ilosta" - tapauksia joista kasvatusperinteemmekin meitä varoittelee?

Eräs tuttavani kertoi että hänen talossaan valitettiin jostain naapurista kuuluvasta yöllisestä metelistä ja kun asiaa tarkemmin tutkittiin kävi ilmi että arkkitehti se ja se teki töitä yötä myöten ja rullasi pyörivällä tuolillaan lattian poikki piirustuspöydän ja toisen pöydän väliä. Priiiit - pruut - priit - pruut....

Emme tule aina ajatelleeksi seurauksia. Hih, minua nuo jutut hymyilyttävät. En pudonnut pahasti tuolilta. Keikahdin vain hiukkasen.

Toinen joulupostaus

Jouluun voi liittää tuhansia kauniita ja ihania mielikuvia ja muistoja. Miksi joistakin ihmisistä irtoaa kuin nappia painamalla ainoastaan ne huonot vakiot heti kun joulusta tulee puhe?

Kaupallisuus, hässäkkä ja krääsä.

Entä rakkaus, lämpö, valot, värit, tuoksut, tunnelma, lasten ilo...?

Eka joulupostaus

Joulu tulee, piilottakaa possut.

Joulu tulee, korkatkaa kossut.

Kaikki eivät pidä joulusta. (Ne jotka teurastetaan.)

Jotkut pelkäävät joulua. (Juopppojen perheet.)

Nyt kun taas alkaa se jokavuotinen kaupallisen joulun kauhistelu, ehdotan kysyttäväksi kaikilta päivittelijöiltä ja valittelijoilta:

Miten SINÄ henkilökohtaisesti pidät huolta siitä että joulun (mielestäsi) OIKEA sanoma ja tarkoitus toteutuu?

- Osallistutko hyväntekeväisyyteen?

- Luotko ei-kaupallisen, tunnelmallisen joulun läheisillesi?

- Keksitkö ja toteutatko halpoja (tai ilmaisia) lahja ja kortti-ideoita?

- Oletko opetellut levittämään joulumieltä?

- Otatko tuttujen kanssa puheeksi millä voitaisiin viettää mahdollisimman aito ja lämmin joulu...

... vai valitatko vaan happamana ja pilaat kaikkien muiden joulun??? Ole itse juhlimatta joulua ellei kiinnosta.

Minusta joulu on tärkeä. Aion taas hankkia lahjoja lapsiystävilleni ja Pelastusarmeijan kautta vähävaraisille lapsiperheille sekä muistaa kaukana asuvia sukulaisia kortilla tai joulukirjeellä, jne und so weiter. Joulu on otollinen vuodenaika hyväntekemiseen. Joulun taikaa voi kokea vai jouluna.

PS Tosi paljon kiitoksia kommenteista!

Suosittelen Kaaosteoriaa

Jos tykkäätte lukea lapsista ja perhe-elämästä ettekä ole vielä tutustuneet blogiin nimeltä Kaaosteoriaa käykääpä vilkaisemassa. Onko sen nimi enne vaikeuksista? Blogirullani ei näytä sen päivityksiä. Mitähän sille voisi tehdä? Sama ongelma on Bamiellan blogin kanssa. Sen nimi on Niin se menee... vai oliko se Näinhän se on...? Muistaisin tarkemmin jos näkisin se listallani. Hyvä blogi josta pidän joka tapauksessa.

Osaatteko neuvoa?

Jaa, mutta järkeilläänpä asiaa hiukan: Terapeutti neuvoo itseään ja toteaa että jo ongelmista PUHUMINEN auttaa. Kun on ulkoistanut ongelman sisästään, ikään kuin vapauttanut sen, siinä vapautuu itsekin. Ongelma on kutistunut pieneksi, helposti ratkaistavaksi. Noo - tiedä häntä uskonko omia höpötyksiäni vai en, mutta käväisinpä kuitenkin tässä välissä poistamassa Kaaosteorian rullastani ja pistämässä sen sinne uudelleen. Samalla pistin sinne Bamiellan blogin.

Toivotaan parasta! Jospa blogit pullahtavat ilmoille kun niiden pitäjät seuraavan kerran pistävät postauksen nettiin.

Suomiko numero yksi? Really?

Vaikka lähden kotoa mihin ilmansuuntaan tahansa päivittäisillä kävelyilläni kohtaan kauniita, suorastaan elähdyttäviä näkyjä. Siksi saankin lenkeistä lisäenergiaa töihin ja muuhun elämään.

Pitääkö nuo näkymät erikseen osata nähdä? Onko kauneuden näkeminen luontaista? Pitäisikö joillekin opettaa erikseen?

Siksi kyselen kun tuon tuostakin törmään tyyppeihin jotka eivät näe kaunista vaan rumaa, ympärillään, elämässään, kanssaihmisissä, itsessään.

Kuulin lontoolaisesta tutkimuksesta jonka mukaan Suomi tuli ykköseksi kun vertailtiin 104 maata. Tutkimus otti huomioon taloudellisen vaurauden, kansalaisten onnellisuuden, terveyden ja vapauden. Olin ihmeissäni, lähinnä siksi että en itseni lisäksi tunne monia muita jotka ylistävät elämäänsä.

Kun otan puheeksi miten hyvin asiat ovat niin usein saan lähimmäiseltä kuulla mikä kaikki kuitenkin on pielessä. Onneksi en omalta puolisolta! Kodin ilmapiiri vaikuttaa koko olemiseen ja elämiseen.

Jos olisikin niin että kerrotaan epäkohdat ja esitetään parannusehdotuksia tai luetellaan mitä itse ollaan tehty tai suunniteltu olojen ja asioiden parantamiseksi. Sepä ylittäisi verrattomasti tavanomaisen suunpieksännän. Suosittelen!

Siinä on minun parannusehdotukseni ilmapiirin parantamiseksi. Huomattakoon että meistä jokainen voi vaikuttaa oman ympäristönsä ilmapiiriin myönteisesti tai kielteisesti. Ja henkinen ilmapiiri on se joka auttaa tai vaikeuttaa toimiamme, ajattelutyötämme, suunnitelmiamme.