Maa on sekä pallo että pannukakku. Pysymme pinnalla silloinkin kun pyörimme, mutta saatamme välillä kaatua. Se on elämää.
Tuesday, January 12, 2010
Millä nousta öykkärin alta?
Tottakai niiden joilla on uhkaileva öykkäri niskan päällä pitäisi ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhdistäytyä mutta millä ihmeellä sen taakan alta pystyy itse nousemaan?
Juuri luin, että monet jäävät huonoon suhteeseen lasten takia, kun pelko siitä, että lapset joutuisivat esim. väkivaltaiselle isälle (tai äidlle) joka toinen viikonloppu on liian suuri. Ja narsisti pystyy helposti uskottelemaan ulkopuolisille mitä tahansa ja esiintymään hyväntekijänä.
On joskus vaikea paneutua kiusattujen osaan... itsestä tuntisi, että jos joku minuun kävisi kiinni, kerrankin, en jäisi siihen suhteeseen.. on niin hemmetin helppo sanoa....
Kiitos Rita kun pidät tätä aihetta esillä blogissasi. Mielenkiinnolla olen lukenut kommentteja. Jos sieltä löytäisin vastausta mitä pitäisi tehdä jos puolisona on narsisti tai muuten vain väkivaltainen öykkäri.
Kaikki lienevät sitä mieltä taakan alta on päästävä pois. Mutta miten ja milloin niin että ei vaaranna omaa ja läheisten turvallisuutta ja henkeä? Se on se suuri kysymys johon odotetaan vastausta ja toimia ihmiseltä joka on jo eristetty totaalisen yksinäiseksi, maahan lyöty ja sisin toivottomuuden tuskaa huutava.
Miten saataisiin sellainen verkosto koottua, että voitaisiin sulkea turvaan hädässä ja toivottomuudessa oleva ihminen?
Ulkopuolista apua tietenkin tarvitaan, mutta kukaan ei sitä anna, ellei itse osaa pyytää. Nimimerkillä kokemusta on.
Viimeksi kun on ollut hiukan hikiset paikat, niin lähdin keskellä yötä lapsen kanssa ajelulle. Soitin sitten hätäkeskukseen, koska niin on neuvottu tekemään. Apua sieltä ei kuitenkaan sen enempää tullut kuin ehdotus, että josko sitten jonkun sukulaisen tai ystävän luokse voisi mennä. Kiva herätellä toisia kahden kolmen maissa yöllä. Mutta kun turvakodeissa ei ollut tilaa.
Mitäs sekin kertoo. Naiset on todella turvattomia, jos turvakoditkin on täynnä. Ja pitäisi olla hyvä tukiverkko olemassa, mutta jos todella elää perhehelvetissä, niin ei sellaistakaan luultavasti ole enää oikein jäljellä. Mutta siis ulkopuolisten avun lisäksi hyvä toimintasuunnitelma on eduksi.
Löysin joskus kauan sitten oikein sivukaupalla tietoa tahoista joihin ottaa yhteyttä ja kuinka valmistella "pakoa" etukäteen jne, mutta nyt niitä ei löydy nettiavaruudesta vaikka kuinka olen yrittänyt hakea. Mutta Naisten Linjalta ainakin löytyy kovinkin paljon asiallista ja arvokasta tietoa: https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten+voimme+auttaa/ Kannattaa käydä tutustumassa.
Juuri luin, että monet jäävät huonoon suhteeseen lasten takia, kun pelko siitä, että lapset joutuisivat esim. väkivaltaiselle isälle (tai äidlle) joka toinen viikonloppu on liian suuri. Ja narsisti pystyy helposti uskottelemaan ulkopuolisille mitä tahansa ja esiintymään hyväntekijänä.
ReplyDeleteANNIE: Joo, noita tapauksia on täynnä viimeksi lukemani narsukirja, asianajajan kirjoittama!
ReplyDeleteIhastuin blogiisi, kun täällä ensimmäisen kerran vierailin. Nuo kuvat ovat ihania ja piristäviä! Tekstisi käsittelevät hienosti arjen asioita jne.
ReplyDeleteBlogisi on kertakaikkiaan kotoinen paikka. Täällä viihtyy. :-)
On joskus vaikea paneutua kiusattujen osaan...
ReplyDeleteitsestä tuntisi, että jos joku minuun kävisi kiinni, kerrankin, en jäisi siihen suhteeseen..
on niin hemmetin helppo sanoa....
Kiitos Rita kun pidät tätä aihetta esillä blogissasi. Mielenkiinnolla olen lukenut kommentteja. Jos sieltä löytäisin vastausta mitä pitäisi tehdä jos puolisona on narsisti tai muuten vain väkivaltainen öykkäri.
ReplyDeleteKaikki lienevät sitä mieltä taakan alta on päästävä pois. Mutta miten ja milloin niin että ei vaaranna omaa ja läheisten turvallisuutta ja henkeä? Se on se suuri kysymys johon odotetaan vastausta ja toimia ihmiseltä joka on jo eristetty totaalisen yksinäiseksi, maahan lyöty ja sisin toivottomuuden tuskaa huutava.
Miten saataisiin sellainen verkosto koottua, että voitaisiin sulkea turvaan hädässä ja toivottomuudessa oleva ihminen?
Paljon puhetta mutta vähän villoja!
T: Kaija
Ulkopuolista apua tietenkin tarvitaan, mutta kukaan ei sitä anna, ellei itse osaa pyytää. Nimimerkillä kokemusta on.
ReplyDeleteViimeksi kun on ollut hiukan hikiset paikat, niin lähdin keskellä yötä lapsen kanssa ajelulle. Soitin sitten hätäkeskukseen, koska niin on neuvottu tekemään. Apua sieltä ei kuitenkaan sen enempää tullut kuin ehdotus, että josko sitten jonkun sukulaisen tai ystävän luokse voisi mennä. Kiva herätellä toisia kahden kolmen maissa yöllä. Mutta kun turvakodeissa ei ollut tilaa.
Mitäs sekin kertoo. Naiset on todella turvattomia, jos turvakoditkin on täynnä. Ja pitäisi olla hyvä tukiverkko olemassa, mutta jos todella elää perhehelvetissä, niin ei sellaistakaan luultavasti ole enää oikein jäljellä. Mutta siis ulkopuolisten avun lisäksi hyvä toimintasuunnitelma on eduksi.
Löysin joskus kauan sitten oikein sivukaupalla tietoa tahoista joihin ottaa yhteyttä ja kuinka valmistella "pakoa" etukäteen jne, mutta nyt niitä ei löydy nettiavaruudesta vaikka kuinka olen yrittänyt hakea. Mutta Naisten Linjalta ainakin löytyy kovinkin paljon asiallista ja arvokasta tietoa:
https://www.naistenlinja.fi/fi/julkinen/miten+voimme+auttaa/
Kannattaa käydä tutustumassa.