Saturday, March 12, 2011

Väläys pimeässä



Käsissäni on ansiokas, kerrassaan mainio lasten- ja nuortenkirja. Lukekaa ihmeessä. Kirja avartaa näkevän ihmisen maailmaa viedessään meidät käymään sokean maailmassa. Tai lukekaa nyt ensi hätään ainakin mitä blogiin Lastenkirjahylly on kirjasta kirjoitettu. Löysin mainitun blogin juuri Seija Vilénin kirjailijablogin kautta.

Lasten ja nuorten luettavaksi saisi olla pinoittain tarinoita erilaisuudesta. Suvaitsevaisuutta lisäävää kirjallisuutta ja elokuvia. Henkilöhahmoja joiden avulla pääsee ajattelemaan toisen ihmisen ajatuksia, kuvittelemaan toisen ihmisen kokemuksia, eläytymään toisen tunteisiin.

Havainnollisesti, viehättävästi kirjailija Maijaliisa Dieckmann vie lukijan Louis Braillen mukana 1800-luvun Pariisiin ja suomalaisen Leon kanssa nykyajan koululuokalle. Inhimillinen ote. Ei millään muotoa nyyhkytarina, jos sellaista pelkäätte.

Ystäväni Päivi toimi sokean pojan koulunkäyntiavustajana monet vuodet. Taidanpa lahjoittaa kirjan hänelle kun olen itse lukenut. Uskon että hän pitää siitä. Älkää kertoko etukäteen jotta yllätys ei mene pilalle. Kävijälaskurini mukaan hän ei ole viime aikoina käynyt täällä lukemassa. En useinkaan ehdi tarkastella kävijöitä mutta viime aikoina olen katsellut kiinnostuneena keitä täällä käy. Jaa, mutta eksyn asiasta. Minun piti vielä laittaa tähän näyte tai pari luettavaksi. Tämä hiukan sen jälkeen kun Louis sokeutui 3-vuotiaana (s. 37):

"Pian Louis jo uskaltaa keppinsä kanssa pihasta tielle. Hänelle tapahtuu niin kuin sokeille aina. Hänen muut aistinsa voimistuvat ja vahvistuvat. Hän aistii ihollaan ihmisten ja esineitten läheisyyden. Hänen kätensä tuntevat kodin paikat ja tavarat, ja hänen sormen-päittensä tuntoaisti on kohta aivan ylivoimainen."

"Louis'in kuulo on niin tarkka, että hän kuuulee tykkien jylinän ja lähestyvien sotajoukkojen marssin, kun muut eivät kuule mitään."

Kirjan takakannesta sormenpääni osuivat kohoutumiin. Ne osoittautuivat pistekirjoitukseksi. Mitä siinä mahtaa lukea? Jännittää. Ahaa! Oivalsin. Teoksen nim: Väläys pimeässä.

5 comments:

  1. Hiljaisuudessa sana,
    pimeässä valo,
    kuolemassa elämä:
    huikea kuin haukan lento
    taivaan autiudessa.

    -Éan luomistaru

    Toivoa ja urheutta, sitä tämä maailma vaatii. Kopsin kirjoitusta lukiessa Ötöpesässä tuli mieleen Ursula Le Guinin "Maameren velho". Sekin kun kertoo voimasta, kärsivällisyydestä ja viisaudesta.

    Tämä matoinen maailma tarvitsee toivoa ja rohkeutta. On mykistävää katsoa, miten Japanin tyynenrohkea kansa taistelee jopa synkimmän epätoivon hetkinä. Periksi ei pidä antaa.

    ReplyDelete
  2. Ötöpesän jengi: Kops ihan mykistyy komean puheenne lukiessaan. Kunnioituksesta maailmankaikkeutta, luontoa ja kaikkea suuruutta kohtaan, sekä Ötöpesän lukeneisuutta kohtaan.

    Voima, kärsivällisyys, viisaus, toivo, rohkeus. Kyllä. Niita tarvitaan. Niitä löytyy, joskus odottamattomilta tahoilta.

    Japani. Niinpä. Sekin mykistää.

    ReplyDelete
  3. Pimeässä voi näkyä salamoitakin :)

    ReplyDelete
  4. Peikko: Olen nähnyt :) Eivätkä ne valossa erottuisikaan.

    ReplyDelete
  5. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete