Terapeutin vastaanotto.
Arkiterapeutti Kops käyttää ohjaavan terapian menetelmää. Jos asiakas alkaa hänen mielestään kulkea väärään suuntaan, hän napauttaa kepillä päähän herätyskopautuksen.
- "Minulla ei ole ollut kunnollista isän mallia. Oma isäni oli alkoholisti jonka kanssa teini-ikäisenä ryyppäsin. Siksi en ole osannut olla isä omille pojilleni"
- KOPS! Opettele! Mikä helkutin tekosyy tuo on invadilisoitua?
- "Yhyy, äiti aina tolkutti minulle että minusta ei tule mitään. Ei minusta sitten ole mitään tullutkaan."
- KOPS! Tokene jo! Sinulla on neljä lasta, kaupallinen koulutus ja hyvä työpaikka. Lopeta ruikutus ja ala olla iloisempi äiti lapsillesi!
- "Ekan luokan opettaja nolasi minut luokan edessä. Sen jälkeen en ole kunnioittanut yhtäkään opettajaa. Piruuttani koulukiusaan kaikkia maikkoja vielä nyt yläasteellakin."
- KOPS! KOPS! RAKS... Oho. Keppi katkesi.
Syyttely ei vie ketään eteenpäin. Päinvastoin se saa ihmisen junnaamaan paikallaan, katkeroitumaan, sokeutumaan elämän mahdollisuuksille, hapattamaan ilmapiirin ympärillään. Ongelmien syitä on aihetta pohtia, mutta ei syyttelyssä saa rypeä. Pitää elää omaa elämää eikä antautua menneisyyden panttivangiksi. Meillä kaikilla on pahoja kokemuksia takanamme. Ellei niitä jätä sinne, vaan pitää ne aina läsnä, painolastia karttuu aina vaan lisää. Märehtimällä ja synkistelemällä ne kasvavat hirveisiin mittasuhteisiin eikä hyviä kokemuksia enää mahdu sekaan.
Kops osallistuu ylläolevalla tekstillä PAKINAPERJANTAIHIN
.
Hyvä tarina, lyhyt, opettava, ytimekäs.
ReplyDeleteKiitos palautteesta, jossa erityisesti arvostan sanaa "opettava".
ReplyDeleteTunnustan olevani samaa mieltä Ritan kanssa tuosta syyttelystä.
ReplyDeleteNalle Puh kuuli kerran sanottavan "Mitä on helppo, miten onkin jo vaikeampaa." Tämä oli Puhin mielestä hienosti sanottu.
Tiedän että neuvojia on paljon (peikostakin on mukava jakaa neuvojaan), mutta neuvojat eivät yleensä koskaan pääse tuohon "miten" vaiheeseen. Luulen, että jos joku tietää asioiden olevan jotenkin huonisti (mitä) mutta ei tiedä miten niitä voi muuttaa, niin sea aiheuttaa turhautumista ja syyllisyyden tunteita.
Siksi jokaisen neuvojan pitäiskin aina kertoa miten se mitä tehdään. Eikö ollutkin hyvä neuvo?
"Ongelmien syitä on aihetta pohtia mutta syyttelyssä ei saa rypeä."
ReplyDeleteViisas lause, hyvä kirjoitus.
Monelle asialle yksilön kehityksessä on syynsä, pahoilla teoilla on seurauksensa. Silti vastuu omista teoistaan on jokaisella yksilöllä itsellään.
ReplyDeleteIsopeikko
ReplyDeleteJos herätyskopaus toimii, on otettu ratkaiseva askel. Herätetty on motivoitu muuttamaan ajatteluaan, käytöstään, toimintaansa, ottamaan vastaan neuvoja, miettimään itse sitä miten aikoo jatkossa jutut junailla. Arkiterapeutti Kops on käytettävissä, mutta valmisneuvoja ei satele. Muuttuminen on hetkellinen tapahtuma, ja muuttuminen on pitkä prosessi.
Heh, saanen huomauttaa että kirjoituksen aihe oli Syyttely, ei Syyttelystä irti ja jatkotoimenpiteet, mutta muuten olen kanssasi samaa mieltä siitä että pikaneuvoja ja pikaanalyysejä satelee, mutta harvalla on tarjota tarkemmat ohjeet.
MK
Kiitos. Rypeminen ja märehtiminen pahentavat ongelmat joskus moninkertaisiksi. Syyttely ja synkistely pahenee sillä menetelmällä. Ongelmia kannattaa katsella avoimen rohkeasti joka puolelta, pistää ne mikroskoopin alle ja toisaalta ottaa niihin etäisyyttä.
Allyalias
Syitä ja seurauksia on aina hyvä pohtia. Viisaat vanhemmat opettavat elämänlakeja lapsille. Sikäli kun niitä itse tajuavat. Viisaat vanhemmat opettavat vastuunottamistakin lapsilleen. Karmeaa nähdä vastuuntunnottomia, muita syytteleviä nuoria ja vanhoja aikuisia. Lapsessa se vielä jotenkuten menee, ja voidaan pistää lapsellisuuden tai kakaramaisuuden tiliin, ja sitten alkaa lasta opettaa ja ohjata. Vaan minkäs teet kun yksilö on aikuiseksi päässyt ja syyttelemällä kommunikoi?
Isopeikko
ReplyDelete"jokaisen neuvojan pitäiskin aina kertoa miten se mitä tehdään. Eikö ollutkin hyvä neuvo?"
Ei välttämättä. Voidaan myös ajatella että ihmisen pitäisi itse saada keksiä "miten", kun ongelma on havaittu ja otettu pöydälle.
Mukavaa, että jäit pohtimaan noita sanoja. Koitin ujuttaa hieman ironiaa sinne sekaan tuon "Eikö ollutkin hyvä neuvo?" kysymyksen muodossa. Taisitpa sen havaita.
ReplyDeleteUskosi ihmisen ajatteluun on vahva. Ajatteletko että kaikki ymmärtävät asiat yhtälailla kuin sinä? Meitä on niin kovin, kovin moneksi.
En huomannut ironiaa. Luulin lähinnä leikkimielisyydeksi :) Ystävälliseksi joka tapauksessa.
ReplyDelete"Ajatteletko että kaikki ymmärtävät asiat yhtälailla kuin sinä?"
En tiedä mitä tarkoitat sanalla "yhtälailla" ? Tarkoitatko "samalla tavalla"? Viittaatko määrään, laatuun, mihin?
Vastaukseni on joka tapauksessa ei: Ei, en ajattele niin. Eikä se ole toiveeni, ei myöskään tavoitteeni, oli sitten kyseessä kieltenopetustyö tai ohjaava terapia.
PIkkuisen hassu kysymys meikämantalle, joka saa työssään ihan koko ajan havaita että meistä jokaisen ajattelumaailma on erilainen. Ja se saakin olla.
Toimintatapani työssäni on OHJAAVA. Yksi tärkeä ulottuvuus on VUOROVAIKUTUS.
Kyllä, uskoni ihmisen ajatteluun on vahva!
Yläasteen oppilaille, jotka syyttelevät toisiaan "En minä", sanon, et ota itse vastuu omista teoistasi.
ReplyDeleteHannele
ReplyDeleteEhdottomasti hyvä neuvo - kohdistettuna oikeaan henkilöön :) Erään entisen tuttavani vakiosyytös lapselleen oli "Mitäs ensin itse teit?" kun tämä tuli itkien tai muuten suuttuneena leikeistä kotiin. Siis perusoletus oli että oma lapsi oli aloittanut riidan.
tuollaista
ReplyDeleteHeh. Mun entinen siippa valitti entiselle kälylle miten niillä oli vaikeat vanhemmat ja siks nyt nelikymppisenä on elämä niin vaikeaa. Käly totes, että sulla on ollut pari kymmentä vuotta aikaa korjata niiden virheet, miks et ole korjannut.
ReplyDeleteAlia
ReplyDeleteTiedätkö, ihmiselle kovin tyypillinen ilmiö on toistaa samoja virheitä jotka heidän vanhempansa ovat tehneet, vaikka niistä koko ajan valittavat! Sille voisi melkein nauraa ellei se olisi niin masentavaa :)
"Äiti aina tiuski minulle, buhuhuu"
(No joo, minkäs hemmetin takia tiuskit omalle lapsellesi vaikka tiedät miten pahalta se tuntui?)
äitini ei tiuskinut
ReplyDeleteEtkä sinäkään sitten omillesi? Onko äidin ansiota vai etkö ole tiuskivaa tyyppiä?
ReplyDeleteMInulla on jotenkin sellainen tunne että itsekunnioitukseni kärsisi jos alkaisin tiuskia ihmisille. Niin, no puhumattakaan sitten siitä että asiakkaat kaikkoaisivat :D
Joskus syytös on tarpeellinen pahaa tekoa vastaan, se herättää omatunnon. Yleensä syytökset ovat turhia, tuovat vain pahaa mieltä ja lannistavat.
ReplyDeleteHei Hansu :)
ReplyDeleteAsiallinen syytös tai tilille vaatiminen voikin olla hyvä asia. Syyttely on mielestäni jotain muuta. Mielessäni oli juttua kirjoittaessani että syyttely on jotain hyvin epätervettä ja asiatonta. Ihmisillä on varmaan sanalle erilaisia tulkintoja.
Olet oikeassa. Teoista pitää vastata. Syytös saa ihmisen yleensä automaattisesti puolustuskannalle ja torjuvaksi. Siitä syystä muu ratkaisu kuin suora syytös voi tuottaa paremman tuloksen. Arka asia kannattaa ottaa varovasti tai mutkan kautta puheeksi.
ehkä äidistä, ja 2007 puhellaan enemmän nuorten kanssa kuin tiuskitaan, kuunnellaan ja opitaan, molemmin puolin.
ReplyDeleteKyllä äidillä on suuri merkitys ja vaikutus lapsiin, ja koko kodin henkeen. Noihin ihmissuhdeasioihin taitaa naisella olla usein enemmän eväitä kuin miehellä. Viisas vaimo opettaa miehelleenkin kodissa tarvittavia sosiaalisia taitoja. Kommunikaation ylläpitäminen hyödyttää kaikkia.
ReplyDelete