Ystävien kanssa kahvipöydässä jutskasin. Negatiivisten ihmisten hapattava tai jähmettävä vaikutus tuli puheeksi.
Yksi meistä muisti 17-vuotiaana tyttönä joutuneensa muutamaa vuotta vanhemman ilottoman hapannaamaisen nuoren naisen seuraksi. He lähtivät tansseihin ja illasta muodostui mälsä.
Muistelin yhtä omaa entistä tanssikaveriani, joka jo heti treffatessamme alkoi povata illan epäonnistuvan: "Olisikohan pitänyt jäädä kotiin, jospa lähtisinkin seuraavalla junalla takaisin?" Minä siinä kauhuissani miettimään että voi sentään kun tulin koko tämän matkan ja laittauduin jne bla bla... Myöhemmin kävi ilmi että se oli vain ystävättäreni tyyli puhua. Ehkä hän jotenkin rauhoitti itseään petaamalla mahdollisen epäonnistumisen valmiiksi, tiedä häntä.
Ei hän mitenkään hapannaamainen ollut, päinvastoin. Kiva ihminen. Silti sai minua jähmetetyksi tuolla ajattelutavallaan. Tanssipaikan ovesta kun päästiin sisään, juttu jatkui: "Naulakot ovat ihan tyhjät, ei täällä ole ketään, tuleekohan tänne ketään, olisi pitänyt jäädä kotiin, lähtisinkö seuraavalla junalla takaisin...?"
"Hakeeko meitä kukaan tanssimaan, joudummeko istumaan pöydässä...?" jne.
Kun minä olin tanssinut tarpeeksi ja lähdin tyytyväisenä kotiin, hän jäi sinne vielä. Ties vaikka hänelläkin olisi ollut hauska ilta loppujen lopuksi, vaikka ei sitä puheesta huomannut.
.
Näinhän se menee... Kun vielä muistaisi että asenteet ovat itse asiassa todellisuuteen vaikuttavia _tekoja_, joilla siis on vaikutusta, seurausta... Negatiivinen viritys heijastuu takaisin, positiivinen viritys heijastuu takaisin... Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, tiesi vanha kansa kauan sitten.
ReplyDelete-gs
Ehdottomasti.
ReplyDeletePoikkeuksena mainittakoon vanhaan "niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan" - sanontaan että joskus kaiku muuttaakin viestin inhimillisessä viestinnässä.
Kaikuu... kaikuu... aikuu...uuu, kuuluu metsästä.
"Kiva nähdä teitä" ... (Mitä siinä taas piruillaan?) - mulkaisu voi tulla kaiuksi työpaikan kahviossa :D
Menin joskus yksin tanssimaan, jos hyvä kaveri puuttui :)
ReplyDeleteHannele
ReplyDeleteMinä jouduin kerran menemään yksin kun kaveri peruutti viime hetkillä. Kyllä se siinä hoitui kun vaan menin pienestä arkailusta huolimatta. Olisi ollut tyhmää jäädä kotiin kun jo olin asennoitunut menemään ja laittautunut.
kerran, minä useesti - ja hauskaa oli!
ReplyDelete