POSITIIVAREITTEN SIVUILLA on tänään kysymys:
KUINKA TULLA TOIMEEN
SUPER-NEGATIIVARIN KANSSA?
Katja kirjoittaa: ”Kuinka pysyä itse täysjärkisenä ja hyvän huomaavana, jos ympärillä häärää Super-Negatiivinen yksilö? On hän sitten kumppani, työkaveri tai ystävä … joka löytää kaikista asioista vain huonot puolet. Puhetyyli on lisäksi ivallinen, ikävä ja ainakin minulle kuluttava ja raskas.
Antakaa ihmeessä vinkkejä ja neuvoja kuinka elää sopusoinnussa negatiivarin kanssa polttamatta itseään loppuun?
::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::::
Kävin vastaamassa siihen näin:
Yhdellä työpaikallani oli huonotuulinen ihminen joka puuskahteli kaikesta, ja eräänä päivänä rouva johtaja poltti yllättäen päreensä, kimmastui kertakaikkiaan. Siihen purkaukseen tuhahtelu ja muu huono käytös loppuivat, pienen pelästyksen jälkeen. Kyllä se on esimies joka saa pistetyksi pisteen sille että joku ottaa tyylikseen olla vihainen. Mieluummin asiallisesti, mutta kunhan saa tyylin loppumaan. Tuossa työpaikassani kaikki olivat olleet harmissaan kiukkupussin käytöksestä, joka pilasi ilmapiiriä.
Luulen että käytännön työelämässä esimies karttaa tuota tehtäväänsä viimeiseen asti, vaikka hänen asiansa on huolehtia siitä että kaikki huolehtivat työpaikan hyvästä ilmapiiristä.
.
Pikku puutarhamatkalla istuin 80-vuotiaan mummun kaverina bussissa ja huone jaettiin, hän sitä pahinta odotti koko ajan. Meillä oli hyvät säät, kahtena päivänä ei satanut, mutta hän roikkui bussin ikkunassa koko ajan sadepilviä hakien.
ReplyDeleteKotipysäkille tullen hän vieläkin kyttäili ikkunasta ja odotteli sadepilviä. Sanoin, että hyvä sää on ollut ja nuohan ovat poutapilviä, johon täti toiveikkaana: "Mutta nehän olisi VOINEET olla sedepilviä!"
Tosi juttu. Ystävättäreni on myös tuollainen, aina varautunut ja odottaa sitä pahinta :)
Hih, hyvä kuvaus, Hannele ! Tunnistan tyypin. Ei paljon naurata jos sellaisen kanssa joutuu aikaa viettämään. Siinä alkaa omakin into laantua.
ReplyDeleteKyllä siinä täytyy oma perusta vahvassa kunnossa olla että jaksaa voivottelua kuunnella.
ReplyDeleteKyse on tietysti sisäisen virityksen ilmenemisestä ja siis pohjimmiltaan huonosta olosta. Sopivilla kysymyksillä voisi kenties paranemisprosessia alkuun auttaa?
-gs
Hei GS
ReplyDeleteUsein kieltäydyn kuuntelemasta voivottelua, en niinsanotusti ota kuuleviin korviinikaan :)
Tietyissä tapauksissa olen pyrkinyt johdattelemaan toista pois negatiivisuudesta, mutta ihan huvikseni en sellaista välttämättä lähde urakoimaan. Yksi syy aktiiviseen aivopesuun on jos kyseessä on joku oma kurssilaiseni ja ryhdyn poistamaan hänen tieltään kaikki opiskelun ja oppimisen esteet. Kielteisyys on niitä raskaimpia esteitä opin tiellä.
Sanos muuta. Meilläkin yksi kiukkuilee kuin pikkulapsi, vaikka minusta moinen käytös kuuluu korkeintaan johonkin primääriryhmään. Tai olisi ymmärrettävämpää siellä. Kaverilla tosin ei ole perhettä.
ReplyDeleteKielteisyys esteenä oppimiseen - mutta onhan myös asenne "osaan kaiken", eikä silloinkaan oppiminen aina suju.
ReplyDeleteGenoveeva
ReplyDeleteKiukkuilua ihmettelen aina, varsinkin aikuisissa. Ihan tarpeetonta kun asioista voi muutenkin puhua. Jos lapsi on opetettu ja oppinut neuvottelemaan, keskustelemaan jne, ei hänenkään tarvitse rähjätä. Jos luontainen temperamentti on kärttyisä tai riitaisa, kannattaisi treenata käytöstä parempaan suuntaan.
Hannele
Olen täysin samaa mieltä, ja muutenkin olen keskitien kannattaja vähän kaikessa :) Useassa kirjoituksessani olen tuonut julki että esimerkiksi kasvatuksessa molemmat ääripäät ovat pahasta; ankara ja kaiken salliva.
kaiken salliva tai suorstaan välinpitämätön on kaikkein pahinta.
ReplyDeleteKiukuttelu on sitä, että puhutaan asiasta sellaisen kanssa, josta ei oikeasti ole mitään apua.
ReplyDeleteKoin tämän itsekin jonkin aikaa sitten.
Jos taas pääsee kontaktiin, josta on apua, ei enää ehdi kiukutella. Jos haluaa asiansa autettua, pitää olla ennen kaikkea selkeä ja täsmällinen.
Uskon, että kiukuttelu ja marina ovat vain avuttomuuden ilmauksia.