Happamia?
Ihmisiä kun olemme meillä on kaikilla kokemusta tästä ilmiöstä: Porukkaa istuu pöydän ääressä työmaaruokalassa, tai seisoskelee pihassa vitsailemassa ja nauramassa. Kaikilla on ihan kauhean hauskaa ja ilo on ylimmillään, kunnes...
se yksi tulee naama vääränä ja hapattaa koko ilmapiirin olemuksellaan tai jollain huonotuulisella tokaisulla.
Olen vahvasti sitä mieltä että kestän tuon jutun tyyneydellä. Kunhan en koskaan ole itse se hapankorppu ilonpilaaja.
.
nii, joittenkin on vaikea kestää toisten hupaisuus ja hyvä vointi.
ReplyDeleteJotkut oikein suuttuvat kun muilla on hauskaa. Sääliksi käy semmoisia :(
ReplyDeletenäistä on tullut mieleen: ettei aina voi kaikilla olla hyvä mieli, ja pitäisi myöskin sallia se heille eikä yrittää käännyttää.
ReplyDeletet: perusnegatiivinen
Voi että, mä tunnen kaks jotka on just tommosia tunnelman pilaajia. Karseita riivinrautoja. Ne kärsii siitä ite ihan tavattomasti. Toinen kerran itkikin, kun oltiin kahden, että miks hän on tämmönen eikä osaa. Ja surkeinta on, että ne oikeesti pilaa hyvänkin fiiliksen ihan vaan tulemalla joukkoon. On paha mieli niiden puolesta, paha mieli omasta puolesta kun en osaa auttaa, ja syyllisyyttäkin, kun en oikein koskaan oikeastaan tahdo että ne ilmaantus paikalle.
ReplyDeleteTarkoitatkos, Rita, sitä vanhaa sananlaskua: "Ilo pintaan vaikka syrän märkänis"?
ReplyDeleteVai sitä, että ihmisen pitää teeskennellä jotain, jota hän ei ole, tai vain kieltää pahan mielensä?
Tai että pysykööt muut poissa meidän iloisten seurasta?
Onkos tämä esimerkki negatiivarin suhtautumisesta?
Luulen, siis en tiedä, että meistä jokainen on välillä negatiivari, toiset useammin kuin toiset. Toiset luonnostaan ja toiset tilanteen ohjaamina. Joskus on vaikea olla positiivari, vaikka silloin kun oma maailmankuva ja itsen merkitykset ovat kaatuneet. Me reagoimme niin eri tavoin erilaisiin ärsykkeisiin.
Luuletko, että on mahdollista, että joku yltiöpositiivariwannabe voisi pitää itseään niin paljon muita parempana, että muut kaikki näyttäisivät negatiivareilta?
Kun sanot jotakuta ilonpilaajaksi, etkö silloin ikään kuin asetu tämän yläpuolelle? "Minä en ainakaan ole tuollainen" -asenteella?
Viinirypäleet ovat kyllä hyviä :)
Hei,
ReplyDeleteMuuten, olen joskus kokeillut itsekin olla juuri se örkki, jonka mielipiteet ei voisi muita siis enempää kiinnostaa (EVVK).
Mutta kas, kun tämän olen itsessäni hyväksynyt, niin muutkin ovat näyttäneet ihan reloilta vastaavissa tilanteissa.
Onkohan se perusjuttu siinä hyväksynnässä sitten kuitenkin?
P.S. Näen vähän joka päivä tyyppejä, joita x*tuttaa ihan kaikki, jota joutuvat esim. yhden (open) takia tekemään. Salaisuuden avain näyttää useimmmiten olevan kuitenkin siinä, että myönteinen huomio muuttaa nämä hapakkeet omiksi ihaniksi itsekseen.?
Elämä itsessään on aika vaikeaa...Usko saattaa mennä...
En tiedä, saitko selvää tästä ajatustenvirrasta, mutta olen itse jotenkin tottunut poimimaan olennaisen oppilaitteni vuorovaikutuksesta.
Ihmisen viesti ihmiselle on minusta aniakin tärkeintä. Sen mukaan menen.
Oli ystävä aina iloinen,
ReplyDeletemoitti toisia,
jos hapannaamoja olivat.
Koittivat ajat raskaat,
ilot loppuivat,
hapannaamana itse hän kulki
ja ymmärrystä kaipasi kovin.
Kaikesta huolimatta
hänen rinnallaan
tuomitsematta kuljin.
Hyvää marraskuuta
t.riitta
No mehän ei olla ilonpilaajia, vai mitä. Iloa syksyyn.
ReplyDeleteSaako yrittää käännyttää pessimistejä ja muita perusnegatiivisia? - Hyvä kysymys.
ReplyDeleteKoska ohjaan ihmisiä ammatikseni, vastaan omalta kohdaltani, että se on jopa työtäni. Olen saanut erittäin hyviä tuloksia, ja se on parantanut sekä henkilön itsensä elämää, että hänen vaikutuspiirissään olevien muiden ihmisen elämää.
Negatiivinen valittaja opintoryhmässä vie koko ryhmän energiaa ja suorituskykyä. Opettaja ei saa sellaista sallia.
Ammatillisuuteen ei kuulu mitään "minä olen parempi kuin nuo" -asennetta.
Muutenkaan en menisi leuhkimaan sillä että olen positiivinen. Olen hyvätuulisuuden saanut syntymälahjaksi, ja positiivivuutta lisää opetellut elämässä. Sitä on mahdollista oppia jos haluaa.
On ollut psykologeja ja terapeutteja jotka ovat menestyksekkäästi sitä opettaneet potilailleen. Esimerkiksi Seligman, joka hämmmästyttävää kylläkin, Optimistin käsikirjassa mainitsi että ei ole itse synnynnäinen optimisti. Hän on sen taidon opetellut.
Kiitos kommenteistanne Hannele, Ill, Alia, Isopeikko, M, Riitta, Genoveeva. Ne ovat erittäin hyviä ja monipuolisia! Jopa yksi runokommentti saatiin. Opetusruno :)
Niin, vielä siitä että pitäisikö teeskennellä hyväntuulista...
ReplyDeleteKäytöstä voi muuttaa. Ei siihen ole mitään estettä. Positiivisuudella pääsee pidemmälle kuin negatiivisuudella.
Hyvää huomenta! :)
ReplyDeleteHyväntuulisuutta ei tarvitse teeskennellä, jos mieli on murheessa, mutta kohtelias on aihetta olla, ja ainakin voi yrittää hymyntynkää.
Olen myös kohdannut ihmisen, joka teeskenteli pahantuulisuutta, ja sehän vasta tapaus oli.
Kohtaamisissa on aina mahdollisuus tehdä valintaa mielialansa kanssa, varsinkin, jos on kyse lyhyestä hetkestä. On kyse lähimmäisten kunnioittamisesta.
Mukavaa päivää t.riitta
Huomenta itsellesikin :)
ReplyDeleteMinulla oli juuri yksityisoppilas ja sain monta uutta ajatusta tunnin aikana. Koska hän on positiivinen, minun oloni on vapautunut. En joudu vetämään tai työntämään häntä. Energiani on vapaa luomaan ja keksimään. Tämän sanoin hänellekin.
Olen pari kertaa teeskennellyt negatiivisuutta ihmisiin jotka olivat aina halveksivia ja negatiivisia. Kumpikin heistä meni aivan pois tolaltaan kun muutin käytöstäni samanlaiseksi kuin heidän käytöksensä :D Toinen piti minulle läksytyksen malliin "Kuuntele nyt itseäsi, hyvänen aika sentään". Totesin että minä vaan kokeilin puhua samalla tavalla kuin sinä :)
Käytöstään voi muuttaa. Tulokset ovat sitten mitä ovat, hyviä tai huonoja. Ei tiedä ennen kuin kokeilee.