Sain kirjatilauksen yhteydessä lahjaksi korttipakan, josta tänä aamuna nostin kolmannen kortin. Siinä lukee:
RIIDAT EIVÄT KESTÄISI KAUAN, JOS VAIN TOINEN OSAPUOLI OLISI VÄÄRÄSSÄ.
Pitkänsitkeät erimielisyydet ihmisten välillä jäävät usein pattitilanteeseen siitä syystä että tärkeimmäksi tarpeeksi nousee olla oikeassa ja todistaa että toinen oli väärässä. Siinähän sitten kiista pysyy ja pitkittyy.
Näyttää siltä että kaikkein vaikein taito ihmiselle on myöntää olevansa väärässä. Solmun aukeamiseen ei useinkaan tarvita muuta kuin että me hellitämme oikeassa olemisen vaatimuksestamme.
Jos minä saan tahtoni perille ja toinen myöntää että olin oikeassa, mitä sitten? MInä voitin ja hän hävisi? En tahdo että läheiseni häviävät. Samallahan heille on häviöksi se että ovat minun kavereitani.
Kuka on väärässä ja kuka on oikeassa... Ei sen tarvitse olla niin kovin olennaista.
.
Aivan, me keskeneräiset ei osata antaa periksi vaan väitetään loppuun saakka. Kun joskus oppisi..
ReplyDeleteHei Savisuti
ReplyDeleteSutaisemalla homma suttaantuu :D
Loppuun asti väittämisessä on se harmillinen sivuvaikutus että kiistalle ei tule loppua. Sopu voi loppua.
Mutta voi tuo olla toisinkin. Älkäämme ryhtykö siitä väittelemään!
Siitähän tuossa Tehyn ja muidenkin lakoissa oikeastaan on kyse, jos sopua ei synny. Kumpikaan osapuoli ei halua antaa periksi ja näin kiista jatkuu. :(
ReplyDeleteTarjuska
ReplyDeleteSe on kyllä ahdistavaa. Huonostikin siinä vielä voi käydä. Kunpa saisivat jonkin kaikkia tyydyttävän ratkaisun aikaan!
Bussikuskien lakot ovat myös harmillisia kun yleisö kärsii, vaikka eivät niin pelottavia kuin hoitoalan. Yritin muistella ovatko poliisit koskaan lakkoilleet... En kyllä muista.
Miks pitää olla sama mielipide? Ei kenenkään tartte olla "vääräs"
ReplyDeleteNäkökulmia on tavattomasti joka asiaan. Sehän on vaan hienoa että kaikki saavat tuoda oman näkemyksensä mukaan. Väärä ja oikea ovat jotenkin niin turhia ulottuvuuksia tavallisessa kanssakäymisessä ja keskustelussa.
ReplyDeleteNiinpä. Näkökulmakysymys. Onko paha susi väärässä kun tappaa kiltin pupun? Olisiko paha susi väärässä vai oikeassa jos antaisi pikku sudenpoikien kuolla nälkään kun ei tapa kilttiä pupua?
ReplyDeleteOikeassaolemisen "tarpeen" lisäksi on semmoista kummallista takertumista omiin premisseihin - mikä on oikein, mikä väärin, mikä hyvää ja mikä pahaa yms. Osaispa vielä kyseenalaistaa niitä!
Alia
ReplyDeleteKyseenalaistaminen on verraton keino testata itseään ja omaa arvomaailmaansa jatkuvasti. Toinen on mielestäni se että punnitsee omia ajatuksiaan muiden mielipiteisiin verraten. Kun on mielessä sekä omat että muiden näkökulmat, ei niin kovin helposti juutu vain yhteen jääräpäiseen "totuuteen" :)
Hän oli aina oikeassa ja kertoi sen kaikille tuttavilleen ja näidenkin ystäville. Oikeassa oleminen oli oikeastaan helppoa, pelkkä valintakysymys. Hän oli todellinen tietäja ja oikeiden sanojen sanoja. Hänen sanaansa luotettiin, sen perusteella tehtiin syvällekäyviä ratkaisuja. Ja seuraajilla oli hyvä olla, luja luottamus jaettuun tietoon.
ReplyDeleteOlenpa usein havainnut että ihmiset kuuntelevat kovin mielellään varmoja puhujia, ja tuntevat olonsa turvalliseksi kun juttu on (puhujan mielestä) varmaksi niin tai näin. Alkavat tulla levottomiksi ja tyytymättömiksi kun sanotaan että muitakin näkökohtia on eikä asia ole yksiselitteinen.
ReplyDeletetja, riippuu kuulijoista
ReplyDelete