Muunkinlaisia elokuvia on kuin kovaäänisiä, vauhdikkaita erityistehosteleffoja, joissa ammutaan ja aiheutetaan veristä joukkotuhoa ja joiden jäljiltä stuntmanit viettävät pari kuukautta sairaalahoidossa.
Näimme eilen lumoavan elokuvan, yksinkertaisen tarinan, joka toi esiin kysymyksen elämän tarkoituksesta, sitä kuitenkaan kysymättä. Näytelmään HEAVEN CAN WAIT pohjautuvassa mustavalkoisessa filmissä, onnettomuudessa erehdyksessä kuolleelle Joelle etsitään uusi maanpäällinen ruumis. Vanhaan ei enää voi palata, koska se poltettiin. Tarinan edetessä Joe tapaa elämänsä naisen, vaihtaa nahkojaan pariin otteeseen, mutta säilyttää yhteyden naiseen.
En halua kertoa juonta. Kerron vain ytimen, siten kuin sen itse tajusin. Ruumis on vain kuori, aitoa on se mitä on sisässämme. Elokuvan sankari piti erittäin tärkeänä päästä hyväkuntoiseen maalliseen majaan koska hän oli sisimmässään maailmanmestariksi aikova nyrkkeilijä, mutta hän käsitti että henki ja sielu on sitä paljon suurempi asia, ja rakkaus liittyi siihen.
Erinomaista dialogia, huumoria, hiven romantiikkaa, yksinkertaisen viehättävää alkeellista trikkikuvausta, jonka avulla henget liikkuvat fyysisten esteiden läpi.
Ovatko nykyelokuvat kadottaneet sielunsa? Onko kaikki vaan tekniikkaa, tehostetta, meikkiä, meteliä...? Mieluummin etsisin henkeä.
.
On mahtavan paljon hyviä nykyelokuvia;
ReplyDeleteSå som i himmelen av Pollak Kay
Niin kuin taivaassa.
ReplyDeleteOlen niin lopen kyllästynyt noihin iänikuisiin ja tyhjänpäiväisiin CSI/FBI/Poliisisarjoihin, että en avaa televisiota kuin ani harvoin. Josku olen siinä mielentilassa, että on hyvä tyhjätä aivonsa tuijottelemalla typeränä eteensä. Silloin on hyvä mietiskellä omia aatoksiaan. Seuraavana päivänä ei tarvitse vaivata päätänsä mitä televisiosta tuli.
ReplyDeleteHyvän elokuvan muistaa vielä vuosien päästäkin.
Terv. Pikkuliina
Hannele
ReplyDeleteToivoisin enemmän niitä, ja vähemmän väkivaltaa. Väkivallalla on tutkitusti haittavaikutusta ihmisiin.
Pikkuliina
Parhaat ohjelmathan voi nähdä tuijottamalla tyhjään TV-ruutuun ja koostamalla omasta päästä kauneutta, viisautta, komediaa ja muuta rakentavaa :)
Totta että hyvän elokuvan muistaa vielä vuosienkin päästä! (Ikävä kyllä niin muistaa pahankin. Miksi ikinä menin katsomaan Manaajan??)
voi että, väkivaltaista leffaa en ole nähnyt pitkiin aikoihin.
ReplyDeleteKatso tuo Pollakin filmi Niin kuin taivaassa.