Temperamentti merkitsee ihmisen synnynnäisiä taipumuksia reagoida asioihin. Se ei liity älykkyyteen eikä persoonallisuuteen. Ihminen saattaa olla temperamentiltaan esimerkiksi tasainen, räiskyvä, impulsiivinen, helposti mukautuva. Temperamentti ilmaantuu jo hyvin varhain, ja on suhteellisen pysyvä koko elämän ajan. Jokaisella yksilöllä on oma profiilinsa, tietynlaiset omat piirteet, joiden yhdistelmä antaa suuntaa sille miten helppoa tai vaikeaa on tulla toimeen koulussa, työssä, perheessä, sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden kanssa.
Mikään temperamenttien yhdistelmä ihmisessä ei sinänsä ole hyvä tai huono. Helppoudet ja vaikeudet riippuvat ajasta, paikasta, ympäristöstä, tilanteista. Joissakin kulttuureissa ujous haittaa, toisissa sitä pidetään hyväksyttävänä. Koulussa sinnikkyyttä arvostetaan, impulsiivisuutta välttämättä ei. Jotkut lapset lähestyvät uutta oppia halukkaasti, toiset haluavat ensin katsoa sivusta. Kumpienkin pitäisi saada toimia oman temperamenttinsa mukaan. Ei ryhdytä moittimaan jompaakumpaa tyyliä. Toivon mukaan opettajalla on koulutusta tunnistaa temperamenttipiirteitä.
Olisipa hienoa jos lasten vanhemmat tietäisivät että temperamentti on synnynnäinen ja miten siihen tulee suhtautua. Hyvä olisi jos meistä jokainen tuntisi itseään ja omaa temperamenttiaan ja osaisi sitä säädellä ja käyttää hyödykseen.
Jotkut temperamenttitutkijat mainitsevat mielialan synnynnäisenä temperamenttipiirteenä. Yhden teorian mukaan synnymme jo valmiiksi hyvän- tai huonotuulisina.
Tuossa kirjassa on valtavasti sulateltavaa, eikä temperamentti ole mitenkään yksinkertainen eikä yksiselitteinen asia. Sen sanon että en ole aikoihin lukenut noin kiinnostavaa tekstiä. Omat sekalaiset tiedot ja ajatukset sekoittuvat ja järjestyvät uuteen uskoon. Edelleenkin sekalaiseen järjestykseen.
.
Liisa Keltikangas-Järvinen on nähdäkseni pitänyt esillä ihmisen synnynnäistä yksilöllisyyttä ja tuonut sillä tavoin tervetullutta järkeä tasapäistämiseen pyrkivään koulujärjestelmään. Toki kasvatuksen päämääränä on sitten opettaa meitä ihmisiä sosiaaliseen elämään, muutenhan tämä maailma olisi täynnä suuria persoonallisuuksia, jotka vaatisivat suuren tilan itselleen eivätkä soisi tilaa toisille.
ReplyDeleteLuullakseni ei voi sanoa, etteikö asia liittyisi persoonallisuuteen, päinvastoin: temperamentti on persoonallisuuden perustaa. Jos esimerkiksi yrittää väenväkisin vääntää vilkkaasta ihmisisestä flegmaattista, saattavat seuraukset persoonallisuuden kehitykselle olla ymmärtääkseni melkoiset.
Tosi tärkeä juttu on tuo temperamentti ymmärtää osana ihmisen olemusta. Olemme jo oppineet, että on sivistymätöntä ja väärin suhtautua ihmisiin erilailla ulkoisten erojen perusteella. Miksi kuitenkin arvostelemme tai arvostellaan ihmisen henkistä muotoa, joka sekin sisältää paljon myötäsyntyistä.
ReplyDeleteUjous ja vähäpuheisuus on meillä ikäänkuin henkistä rumuutta, jota moni on valmis arvostelemaan vaikkei koskaan menisi sanomaan ulkomuodosta, että ei saa olla niin ruma...
Monilapsiseen perheeseemme mahtuu myös monenlaisia tempperamentteja, joten asiaa on tullut pohdittua.
Kirsi
ReplyDeleteKaksitahoinen juttu tuo tasapäistäminen. Koulussa on pakko saada ryhmä toimimaan, joten tietynlainen tasaaminen on välttämätöntä. Toisaalta taas yksilöt on otettava huomioon. Rutinoituneella opettajalla on keinoja.
Niin, huonosti tuli sanottua että temperamentti "ei liity" älykkyyteen ja persoonallisuuteen. Tarkoitin tietenkin että ne eivät ole sama asia, vaan temperamentti kehittyy noiden rinnalla. Ilman muuta ne vaikuttavat toisiinsa ja siihen millainen ihmisestä tulee kokonaisuutena.
Moni opettaja on yrittänyt vääntää vilkkaista flegmattisia tms. kuten niin värikkäästi ilmaiset. Kammottavaa. Minusta on myös erityisen törppöä että ujoja yritetään "karaista" ja pakottaa "reippaammiksi".
Inkivääri
Hyvin puhuttu. Ujoista on monilla mielipide, tai käsitys. Teilaavia mielipiteitä kuulee silloin tällöin piirteistä jotka ovat teilaajalle itselleen vieraita. Sellaistakin mielipidettä huomaa että tyttöjen pitäisi mieluummin olla ujoja, mutta pojat eivät saisi olla arkoja tai ujoja tai herkkiä...
Minä hyväksyn kyllä kaikenlaiset temperamentit, mutta miestyyppini on aina ollut sellainen vähäpuheinen - kuten meidän faija ja minun mieheni :)
Minä olen lukenut jonkun toisen Liisan kirjan temperamentista. Se oli mielenkiintoista luettavaa. Siinä mainittiin myös lapsen temperamentin huomioiminen kasvatuksessa ja kohtelussa. Lyhykäisesti voisi sanoa, että samanlainen kohtelu ei välttämättä ole tasa-arvoista riippuen juurikin lapsen temperamentista.
ReplyDeleteMinulla on mainitsemasi kirja :) Olen samaa mieltä tuosta kohtelusta.
ReplyDeleteLissun kirja Hyvä itsetunto on myös erinomainen lukukokemus. Suosittelen lämpimästi.
ja älykkäät lapset kyllästyvät aika äkkiä, jo alakoulus
ReplyDeleteViisas opettaja kokeilee antaa älykkäille vaativampia lisätehtäviä.
ReplyDeleteteoriassa, joo
ReplyDeleteNooh, nooh - minähän sanoin että "kokeilee". Onnistuu tai ei :)
ReplyDeleteOlen itse usein opettanut koostumukseltaan vaihtelevia ryhmiä ja joutunut vaivaamaan päätäni sillä miten parhaiten saa kaikki mukaan. Kyllä siihen keinoja löytyy. Opiskelijat keksivät itse lisää.
Rita, olen kohdannut opettajia, jotka eivät anna lisätehtäviä lahjakkaalle nopeasti oppivalle lapselle, koska tämän pitää "oppia olemana hiljaa tunnilla" ja "oppia odottamaan" ja "oppia sosiaalisia taitoja, eikä edetä muihin verrattuna". Kuulostaa keskiajalta, mutta ei, ihan viime vuosilta. Eipä ole viisautta kaikkien päässä. Liian usein villit lapset leimataan ilkeiksi häiriköiksi. Tuo temperamentti- kirja pitäisi jokaisen lasten kanssa työskentelevän lukea.Nyt annetaan numeroitakin temperamentin perusteella.
ReplyDeleteMinäkin olen lukenut tuon Lissun Temperamentin. Hyvä kirja. Tähän koulumenestys-kirjaan en ole vielä tutustunut.
ReplyDeleteLuonteenpiirteet ovat siitä kiehtovia, että melkein mikä tahansa piirre voi esiintyä negatiivisena tai positiivisena. Ei voi sanoa yksioikoisesti, että mikään niistä sinänsä olisi pelkästään negatiivinen, paitsi, no kylläkin pahantahtoisuus, jos sitä luonteenpiirteeksi voi sanoa(?).
Esimerkiksi päättäväisyys voi eri tilanteissa olla hyvä tai huono luonteenpiirre, samoin herkkyys. Vanhempina ja kasvattajina voimme pyrkiä vaikuttamaan siihen, käyttääkö lapsi temperamenttiaan negatiivisella vai positiivisella tavalla.
Genoveeva, On opettajia jotka vievät lapsilta oppimisen ilon ja saavat heidät luulemaan että he ovat epäonnistuneita, vaikka he ilmentävät luonnollista olemustaan. "Viisas opettaja" jonka mainitsin, on mielessäni ideaali mittapuu tai standardi, josta on paljon poikkeamia. Olen samaa mieltä kanssasi siitä että kaikkien opejen pitäisi lukea temperamenteista.
ReplyDeleteSahrami, kyllä, kovasti ovat suhteellisia ja tilannekohtaisia monet ominaisuudet, ja kyllä, kasvatuksella voi vaikuttaa, mutta sen sanon, että TAVATTOMAN monimutkainen on ihminen. Temperamentti, luonne ja persoona toisiinsa vaikuttamassa, ja iso tukku muita juttuja :)