Selasin yhtä lastenkasvatusopasta ja tulin kohtaan missä puhutaan perustarpeista. Yksi lapsen perustarve on tulla nähdyksi ja kuulluksi, tulla hyväksytyksi. Hänen tunteensa on hyväksyttävä. Jos tuo tarve jää täyttymättä lapsi ei ole onnellinen ja tyytyväinen.
Eikö tuo itse asiassa päde lähes meihin kaikkiin?
Ajattele jos lapsesi, puolisosi, työtoverisi tai joku läheisesti onkin jatkuvasti tyytymätön siksi että et kuuntele häntä, vaan mitätöit, vähättelet, sanot vastaan tai et lainkaan vastaa? "Emmä jaksa." "Emmä viitsi." "Taasko sä iniset?"
Tai mitä jos oma tyytymättömyytesi lapsuudessa johtui tuosta? Tai edellisessä avioliitossasi?
Voi että on - tai olisi ollut - yksinkertaista korjata jos se tuosta on kiinni!
Tässä taitaakin olla kiteytettynä oma lapsuuden vaikeuteni.
ReplyDeletet. m
Heh, join the club :)
ReplyDeleteKaikkien ihmisten tarve.
ReplyDeleteNähdyksi ja kuulluksi tulleet aikuiset näkevät toiset.
Jos ovat ns. normaaleja. Näin on.
ReplyDeletenähdyksi ja kuulluksi tulleet ihmiset ovat normaaleja
ReplyDeleteEntä narsisistit?
ReplyDelete