Thursday, August 14, 2008

SELKÄRANGATON TULEVAISUUS?



Ei nyt ihan otsikolla "tämä nykyajan nuoriso", mutta...  

Koulut alkoivat kesäloman jälkeen. Mitä lapset ja nuoret tekivät lomalla?  

Tällaista kuulin monelta taholta:

a) lapsia harmittaa palata kouluun

b) viettivät loman nukkuen puolille päivin, istuen tietokonepelien ääressä, löhöten telkkarin parissa

Mitä jos kesäloma olisi pitempi? Mitä jos koulua ei olisi ollenkaan?   

Teistä ei tiedä mutta minulla nousee tukka pystyyn jo ajatuksesta että jälkikasvun sallitaan pikkuhiljaa vaipua epäterveelliseen, velttoon, tylsistyneeseen moodiin. Ei se ole heille mikään palvelus. Päinvastoin! 

Lapsissako tulevaisuuden toivo? Millainen toivo on ryhdittömässä selkärangattomassa puhdittomassa otuksessa jota sisätiloissa liikkumattomuuteen kasvatetaan? Johan semmoinen valuu lattialle aamutossustaan jos siinä sattuu olemaan reikä. 

Jos on kesällä uinut, retkeillyt, pyöräillyt, juossut metsässä, viettänyt aikaa ulkona, taas jaksaa kouluakin käydä ja olla innostunut.


6 comments:

  1. Anonymous7:39 pm

    Meillä on aina uitu, retkeilty, pyöräilty, juostu ja tehty töitäkin (pojat purjehdusopettajina lapsille, mukavaa kesähommaa :)

    ReplyDelete
  2. Sen uskon! Teillä on terve meininki :)

    ReplyDelete
  3. Anonymous8:18 pm

    Parasta, että lapsemme jatkaneet vielä kotoa muuton jälkeen. Eilenkin tytär vei minut uimahalliin...

    ReplyDelete
  4. Rutiineilla on hyvä jatkumisennuste. Se kannattaa kasvatuksessa muistaa ja elämässä yleensäkin.

    ReplyDelete
  5. Anonymous5:51 pm

    Joo. Onneksi kesä on ohi. Ihmettelen kyllä, miten jotkut vanhemmat antavat lasten istua tv:n/tietokoneen ääressä kokonaisen päivän. Meillä on kuitenkin tiukat tuntirajat ja vähiten ulkoileva joutuu ulkoilemaan, ennen tietokoneelle menoa. Hänen ykkösharrastus sisällä on kyllä lukeminen eikä onneksi koneen tuijottaminen. Riittää kun tässä huushollissa on yksi koneella roikkuja. (Tai sitten pitäisi ostaa lisää koneita.)

    ReplyDelete
  6. Teme: Ellei rajoja aseteta meistä monet istuvat itsensä lyttyyn tietokoneen ääressä, se on varma. Olen ällistyneenä katsellut/kuunnellut muutamaa tuttua sivusta kun eivät tunnu lainkaan saavat lapsiaan pois tietsikan äärestä. Se ihmetys kirvoitti minusta blogitekstiä.

    ReplyDelete