Sunday, August 10, 2008

"SOITAN SITTEN SINULLE"



Elefantti ei unohda, sanovat. Joskus olisi parempi unohtaa.

Olen muistellut muistamattomia ihmisiä elämässäni, sellaisia joilla on tapana lupailla kaikenlaista ja sitten autuaasti unohtaa koko asia. Ikävää sille osapuolelle joka ei unohda. Minä muistan lupaukset, omani ja muitten. Ne rekisteröityvät muistin käsittelemättömien asioiden listaan. 

Ihmettelen ihmistä joka on ottanut tavakseen anteliaalta kuulostavan, mutta katteettoman lupauksen: "Aion tilata tarjouksesta irtolisäkkeitä / hiussolkia.." (tai muuta sellaista). "Soitan sitten sinullekin, niin saat samalla valita jotain itsellesi." 

Sama kaava toistuu vuodesta toiseen. Tottakai lopulta käsitän että soittoa ei koskaan kuulu. 

Mikä siinä on että tuo ihmistyyppi ei havahdu huomaamaan naruttavansa muita?  

Ehkä olen hölmö mutta minusta ihmisen kuuluu pitää lupauksensa, tai vaihtoehtoisesti olla lupailematta, kun tietää että ei pidä lupauksiaan.

Kuvassa äitini maalaama posliiniesine.


11 comments:

  1. Hiano norsukannu. Päässyt oikein froteepyyhkeen päälle istumaan. Toimii ilmeisesti maito- tai mehukannunna, sikäli kun kykenee kokoa päättelemään niin ei se mikään kermanekka ole. On kyllä aika käyttämättömän näköinen.

    Suomalainen kulttuuri on aika puritaaninen noiden lupausten suhteen. Ajatellaan että lupaukset on aina pidettävä. Eikös tämä ole yksi nitä asioita, joiden takia meidän sinisilmäisyydelle nauretaan muissa kulttuureissa? On kulttuureita, joissa ajatellaan ihan toisin, tosin me nyt satumme elämään täällä karussa pohjolassa. Pitäisikös täälläkin olla maan tavalla? Vai kansainvälistyä?

    ReplyDelete
  2. Ihmettelen ihmistä joka on ottanut tavakseen anteliaalta kuulostavan, mutta katteettoman lupauksen.

    Periaatteessa antelias, muttei käytännössä. Jäin hieman pohtimaan tuota Isopeikon suomalaisen kulttuurin puritaanisuudesta...

    Voi pitää paikkansa, että suomalainen kulttuuri ottaa lupaukset kirjaimellisesti. Jossain toisessa kulttuurissa olennaista ei kenties ole kirjaimellisuus vaan yhteys/jakaminen tms. Eli olennaisuus on siinä tunteessa jonka tuo lupaustenjakotilaisuus antaa.

    Itse en kuitenkaan koskaan sano edes, että soitellaan, jos en aio kello kolme seuraavana tiistaina soittaa. Olen siis suomalaisen kulttuurin läpäisemä :)

    ReplyDelete
  3. Isopeikko: Kermanekan kokoinen on valtavalta näyttävä norsukannuni :)

    Hyvä vertailukohta lupailun pohtimiseen, suomalaisuus ja ulkomaalaisuus. Lieneekö stereotypia? Myytti? Onko vain suomalainen, ja joka suomalainen sinisilmäinen?

    Eipä silti, muistan yhden italialaisen italianopettajani aikanaan selittäneen että sisiliassa on kunnia-asia päästä petkuttamaan (tms.)

    Olematon: Miettimistä tuli sinunkin kommentistasi. Paljon harjoitetaan tuollaista mainitsemasi kaltaista "soitellaan" - tyyppistä heittoa jota ei ole tarkoitettukaan kirjaimelliseksi mutta sitä en usko koskaan kokeneeni ongelmalliseksi. Kaipa siksi että en jää sitä soittoa odottelemaan.

    ReplyDelete
  4. Kannua ihastelen minäkin, oikein soma. Samalla tunnustan omaavani norsunmuistin. Niin tehdään, kun sanotaan tai ei sanota ollenkaan.

    Suomessa tosiaan on tapana pääsääntöisesti pysyä siinä, mitä on sovittu. Kaikissa kulttuureissa asia ei ole näin. Jenkit sanovat esim. että soitan sinulle, mutta se ei välttämättä tarkoita mitään. Jos taas Suomessa sanotaan, että soitan sinulle, niin yleisesti ottaen se tarkoittaa sitä, että se soitto tulee. Ja jos ei tule, niin on oikeus loukkaantua.

    Itse en oikein ymmärrä, miksi suomalaisten tulisi muuttaa omaa kulttuuriaan sen takia, että jossain muualla toimitaan toisin. Emmehän mekään odota, että muut alkaisivat toimia toisin. Onko kansainvälisyyttä siis se, että MATKITAAN toisten kulttuuria?

    Olisimmeko kansainvälisempiä, jos omaksuisimme afrikkalaisen aikakäsityksen ts. tapahtuu kun tapahtuu, jos tapahtuu. Vai millä perusteella sitä toisen kulttuurin (niin ja minkä kulttuurin? Mistä kulttuurista pitäisi mitkäkin maneerit omaksua?) ainesta pitäisi lisätä suomalaiseen kulttuuriin voidaksemme ”kehua” olevamme kansainvälisiä?

    ReplyDelete
  5. Rita, linkitin sinut eilen blogiini koskien vähän samaa asiaa kuin tuoss kommentissani kirjoitan. Mainitsin sinut, koska idea tuli täältä sinun blogistasi. Unohdin eilen mainita siitä. Nuo blogilistan linkityslistat eivät ilmeisesti toimi tällä hetkellä.

    ReplyDelete
  6. Elegia: Kiitos kommentista ja linkityksestä! Luin heti aamulla kiinnostavat pohdiskelusi kansainvälisyydestä ja muusta. Sinun tekstisi johdatti minut pitkällisiin mietiskelyihin... ties vaikka saisin jotain kirjoitetuksikin :)

    Mitä on kansainvälisyys? Mitä on kulttuuri? Miten ne liittyvät meistä jokaisen minä-kuvaan? Mikä rooli itsetunnolla on tässä? Valitsenko itsenäisesti vai menenkö joukon mukana? Mikä tekee minusta sen mikä tällä hetkellä olen / uskon olevani?

    ReplyDelete
  7. Hyviä aiheita pohdittavaksi, Rita! Kulttuurin voi määritellä aika monella tavalla.

    Itse käytän kulttuurin määrittelyssä Geert Hofsteden ehdotusta:

    ”Kulttuuri on mielen kollektiivinen ohjelmointi, joka erottaa tietyn ryhmän tai luokan jäsenet toisten ryhmien jäsenistä.”

    Hofstede erottelee vielä korkeakulttuurin ja kulttuurin laajemmassa merkityksessä, mutta en käy sitä tässä käsittelemään. Tästä saisi ihan oman postauksen aikaiseksi.

    ReplyDelete
  8. Minäkin voisin käyttää tuota määritelmää - jos ymmärtäisin sen :D

    Ei vaan mutta se on oikeasti tosi hyvä määritelmä. Siinä ei ole muuta "vikaa" kuin se että koko jengi ei ole siihen perehtynyt ja yhdellä sun toisella on oma käsityksensä kulttuurista...

    Sanalla kulttuuri on useampi käyttö kuin yksi. Olen huomannut että monelle se merkitsee ainoastaan konserteissa käymistä ja hienostelua ja sanalla saattaa olla heille huono kaiku.

    Tuosta syystä on vaikea saada kunnon keskustelua aikaan ja myönnän että en siitä syystä usein jaksa lähteä kommenttilaatikkoihin, vaikka luen postauksen ja alan mietiskellä aihetta omissa aivosoluissa.

    ReplyDelete
  9. Anonymous10:09 pm

    Minä ajattelen, että se kansainvälistyminen on enemmänkin sellaista muiden kulttuurien suvaitsemista ja ymmärtämistäkin, mutta ehkä eniten kuitenkin kykyä elää rinnan "toisenlaisten" kanssa. Jopa hedelmällisessä vuorovaikutuksessa.

    Tuli mieleen tuosta lupausten pitämättömyydestä se, että minä se kyllä kuulun myös näihin lupailijoihin tunnelman vuoksi. ;-) Nyt huomasin samalla saaneeni eräältä toiselta lupauksen soittaa minulle, mutta eipä ole mitään kuulunut. En kuitenkaan pane sitä yhtään pahakseni, koska jotenkin en vain itsekään ole 'sellaisella tuulella', että juuri nyt huvittaisi jutskailla lupaajan kanssa, vaikka olemmekin oikein yhyvissä väleissä. Osaan jotenin elää fiilisten mukaan? Hauskinta on se, että lupaus yleensä kyllä täyttyy sitten, kun minullekin se sopii! - Tuolla aiemmassa kommentissa mainittiin kulttuurin määritelmäksi kollektiivinen ohjelmointi - se herättää minussa paljon ajatuksia, mutta niihin menisi varmasti laatikko poikineen, joten taidan jatkaa niiden kehittelyä näiden reunojen ulkopuolella. :)

    m

    ReplyDelete
  10. Onnellisilla ihmisillä on vähän huono muisti
    ja ovat likinäköisiä..

    ReplyDelete
  11. Haluan tarkentaa, että olen tuossa lainannut kulttuurin määritelmän hyvin suppeasti. Tuo määritelmä pitäisi "avata", jotta sen rajaus tulisi selkeästi esille. En viitsinyt minäkään täällä ryhtyä sitä sen enempää käsittelemään. Sitä varten tosiaan voisi kirjoittaa ihan oman kirjoituksensa ;)

    ReplyDelete