Ei ollenkaan kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ei mikään yllätys.
"Loppukuusta on yhdet kivat kutsut. Haluatko tulla mukaan?", kysyin.
"Pitää katsoa kalenteria. Ilmoitan huomenna meilitse", hän vastasi.
Se oli toissapäivänä. Meiliä ei ole näkynyt. Ihan niinkuin ennenkin.
Ihmiset eivät useinkaan yllätä. He noudattavat samoja kaavoja.
Kun tajuaa heidän toimintatapansa osaa varautua.
Ylläolevaan osasin varautua, eikä sillä ole mitään merkitystä.
Paninpahan vaan merkille omat ennustajanlahjani.
Ihmiset on koneita, joissa on bugi joka saa kuvittelemaan, että ei ole. Klonk.
ReplyDeleteOLIVER: Olipa pelottavan hyvin sanottu. Klonk.
ReplyDeleteTylsää.
ReplyDeleteHANNELE: Niinpä. Mutta eipähän tarvitse odotella turhaan ja pettyä.
ReplyDeleteJoo...jotkut ihmiset unohtavat heti lupauksensa tai eivät pidä niitä mitenkään sitovina. Voi tietysti olla, että hän on liian kiltti, eikä osaa sanoa ei. Tuskailee nyt, miten saisi aikaiseksi meilin, jossa kieltäytyy kutsusta. Sitäpaitsi kutsujahan ei tule, jos liian monta kieltäytyy...mikä on vahinko, koska voisihan sitä joskus yllättää ja lähteä. Izzessäni on liikakiltteyden vikaa, mutta yritän kyllä sanoa "ei" reippaasti, jos siltä tuntuu.
ReplyDeleteCHARLOTTA: Kutsut pidetään joka tapauksessa, eivät ne ole hänestä riippuvaiset. Tarjosin vaan mukaan pääsyä, nou problem. Sinne tulee sikapaljon jengiä. Haluatko mukaan? Pistän sulle meilin.
ReplyDeleteNuo kuvailemasi kaltaiset tyypit jotka eivät osaa sanoa ei, ovat harmittava ihmislaji. Ei pääse suunnitelmissa eteen eikä taakse ja sitten viime hetkillä käy ilmi että eivät ole tulossa. AAARRGH!
Tuollaiseen kierrettyyn kieltoilmaisuun olen minäkin törmännyt. Eihän se tunnu kivalta. Samaan hengenvetoon on kuitenkin tunnustettava, että olen sellaiseen itsekin syyllistynyt yrittäessäni saada itselleni aikalisää hankalaan tilanteeseen. Eihän tilanne siitä miksikään muuttunut ja sen selvittäminen oli jälkeenpäin vielä hankalampaa. Sittemmin olen opetellut ilmaisemaan itseäni selkeämmin, sillä harmittavaan ihmislajiin kuuluminen on itsestäkin tosi harmillista. Suoruus helpottaa elämää, vaikka se välillä hieman kirpaiseekin.
ReplyDeleteKIMMO: Joo, kyllä suoraselkäisyys on suositeltavaa. Ellei se ihmiseltä luonnistu, toivottavasti muut ovat sen verran viisaita että seuraavalla kerralla vahingosta viisastuneina tiukkaavat joko ei tai kyllä - vastauksen. Niin olen joillekin kavereilleni tehnyt. Ei silti että se aina olisi tepsinyt, mutta joskus sentään.
ReplyDeleteItse olen ollut erittäin luotettava jo vuosikaudet. Ei sitä nuorena vielä tajunnut miten kurjaa kutsun esittäjille on jos jätetään ilmoittamatta ja saapumatta tai vitkutetaan vastausta, mutta jossain vaiheessa ihmisen on se itse tajuttava tai saatava taju kalikan kalauksella päähän kun muut kalauttavat :D Eikä olisi pahasta jos tämä lapsille jo kodeissa päähän iskostettaisiin.
Lisättäköön vielä että vastaus oli saapunut meiliini viime yönä. Siinä lukee näin: "En taida päästä tulemaan. Moneltako kutsut alkavat..."
ReplyDeleteEi siis sanonut ei, eikä sanonut kyllä.
(Ne ovat nyyttärit eikä sinne tarvitse ilmoittautua, joten seuraamuksia ei ole kenellekään. Tämä on vain omaa psykologista havainnointiani :)
Pari päivää sitten koin nolon-epämukavan tilanteen tuohon asiaan liittyen: tapasin kadulla jälleen kerran kouluaikaisen ystäväni vuosikymmenten takaa.Noin kerran vuodessa sama näytelmä toistuu: halaan häntä, sovitaan, että tämän loman aikaan tavataan yhteisen ystävämme luona-aivan varmasti!-ois kivaa!Näin ei koskaan tapahdu. Miksi en voi vaan moikata ja mennä ohi. Tunnen itseni tosi ääliöksi joskus.Ehkä ensi vuonna muutan näitä vuorosanoja tässä näytelmässä.
ReplyDeleteIRMELIN: Vuoden kuluttua ollaan kaikki vuotta vanhempia ja kypsempiä :)
ReplyDeleteTuo on kuvaava esimerkki siitä miten automaattisesti toistamme samaa käytöstä. Olen joskus puoliväkisin nyhtänyt itseltäni pois jonkin ei-toivotun tavan. Pitää kasvattaa itseään, heh. Joko lakata lupaamasta, tai sitten toteuttaa lupauksensa. Tai keksiä suunnitelma B.