Töppäsinkö töppösissä?

Ostin viime kesän alennusmyynneistä kahdet samanlaiset mutta eriväriset lenkkarit. Pari kuukautta olen tyytyväisenä tallustellut noilla vaaleilla, ja eilen ajattelin ottaa käyttöön nuo mustatkin. Tuntuivat puristavan hiukan. "Outoa, peräti outoa", ajattelin, ja muistin yhtä kesää Italiassa kun ystäväni Marjan kanssa menin kenkäkauppaan ja hänelle myytiin kumpaankin jalkaan erinumeroinen sandaali. Hetken käveltyään hän istahti suihkulähteen reunalle tutkimaan kenkien numeroita ja totesi virheen. Palasimme tuolloin liikkeeseen, hän lievästi ontuen, ja saimme asian korjatuksi.

Vaikka miten päin noita omia töppösiäni ryhdyn tutkimaan, en pääse ketään hutkimaan, ne kun ovat ihan samanlaiset tiedoiltaan, samaa merkkiä, kokoa 37... Ja silti nuo vaaleat ovat isommat. Pohjien mittaus sen paljastaa. Luulen että ehkä mahdollisesti pärjään vaihtamalla sukat ohuempiin. Pitää kokeilla.

Oli se loistava alennusmyynti: Osta kahdet kengät niin saat kolmannen parin ilmaiseksi. Juu. Tarinassa on varmasti opetus. En vaan ole varma mikä.

Tukka voi olla pääasia

Oprah Show'ssa vieraili kuuluisia kampaajia, tai sanoisinko hiustaitelilijoita, sellaisia jotka ovat muotoilleet ja värjänneet kuuluisuuksien hiuksia.

Tukka ei olekaan mikään pikkuasia, ettei olisi suorastaan PÄÄASIA ulkonäössämme.

Siisti luottamusta herättävä ulkonäkö on tuiki tärkeä liikemaailmassa. Se voi olla jopa ratkaisevan tärkeä oikeudessa kun syytetty haluaa antaa hyvän kuvan itsestään valamiehistölle.

Palatakseni Oprah Show'hun... Hiustaiteilijat istuivat talk show hostessin kanssa lavalla, ja yleisöstä nousi aina vuorollaan seisomaan joku joka oli saanut uuden stailin itselleen.

Tukka muuttaa ihmisen olemusta valtavasti. Uusi väri ja kiiltotuote (josta en ollut koskaan kuullut) sai aikaan onnellisuuden ja aurinkoisuuden vaikutelman. Tämä ihmisten ulkopuolella, mutta monet saivat uusiutumisestaan myös sisäistä hehkua, tyytyväisyyttä, uutta energiaa ja itsevarmuutta.

Vaikuttavimpana mieleeni jäi mies joka oli aluksi kuin raamatullisilta ajoilta tummine hiuksineen, partoineen ja viiksineen. Karvoitusta sojotti kasvojen kehyksenä joka ilmansuuntaan. Kun mies käveli lavalle katsoin muodonmuutosta suu auki. Yleisöä näytettiin, ja Oprahia - meistä monella oli kirjaimellisesti suu auki. Parta ja viikset olivat poissa, hiukset lyhyet, tämä oli aivan eri mies. "Tätä olen jo kauan toivonut", sanoi miehen äiti joka istui yleisön joukossa.

Hiustaiteilijat kertoilivat mielipiteitään. Yksi oli että naisia vanhentaa jos hiukset kammataan taaksepäin ja jätetään otsa paljaaksi. Entinen pitkäaikainen kampaajani yritti aina suositella minulle että luopuisin hiustupsuista jotka haluan pitää otsallani ja kammattaisiin tukkani taaksepäin. Oli todella rasittavaa sanoa hänelle 5 kertaa vuodessa noin 15 vuoden ajan että kiitos en halua. Toinen tyrkytys oli että laitetaanko sinulle rullat. Siis miksi??? Minulla on jo valmiiksi luonnontaipuisa letti.

Toinen mielipide amerikkalaisessa show'ssa oli kumota mielipide jonka mukaan yli 40-vuotiaitten naisten muka kuuluu luopua pitkästä tukasta. Mistä ihmeestä näitä yleisiä mielipiteitä syntyy? Ja miksi niistä pidetään kiinni? Miksi muka yli 40-vuotiailla naisilla kuuluu olla lyhyet hiukset? Onkohan meilläkin tästä eu-standardit?

Minua häiritsi joillekin naisille leikattu otsatukka joka ylettyi silmiin asti ja johon liittyi se että hiukset olivat päälaelta liian litteät. Siitä syntyi häiritsevä riippuva koiramainen vaikutelma. Opaskoirakampaus, asiakas talutetaan ovelle leikkaamisen jälkeen.

Kauneudenhoitoalalla kieliä opettaessani muistan lukeneeni pari asiaa hiuksista; 1) Hiukset ovat näkyvin osa kauneuttamme ja 2) Hiukset eivät koskaan saa olla litteinä päälakea vasten, koska se look ei sovi kenellekään. Olen taipuvainen uskomaan nuo lausunnot.

Nuo asiantuntijakampaajat neuvoivat kaikkia värjäämään tai värjäyttämään hiuksensa. Outo ajatus. Yksi vinkki itse värjäämiseen oli että uudelleen värjättäessä käsitellään ainoastaan juuret ja jätetään aikaisemmin värjätyt osat koskematta. Sillä säästetään hiuksia.

Minulle tuli innostus kokeilla kiiltotuotetta. (A glaze) Korkeintaan kerran kuussa, sanoivat. Myös aion ostaa öljyhoidon.

Lopuksi: Muistakaamme että kauhuleffat nostattavat hiuksia.

Palvelusväki

Pionit ja peonit. Peonit, nehän ovat semmoisia renkien tapaisia Meksikon suunnalla.

Palvelusväki, sisäköt, autonkuljettajat, puutarhurit, keittiöhenkilökunta... Katsottiin yksi jakso Derrickiä. Siinä oli upea ylellinen talo, jossa asui muutama sukupolvi. Palvelusväkeä luonnollisesti myös. Kaaria, portaikkoja, erkkeri-ikkunoita, kauniita yksityiskohtia.

Keittiö kuitenkin oudon karu. Kun sitä ääneen ihmettelin katselukumppanilleni alias miehelleni, hän siihen replikoimaan että kaipa ajattelutapa on se että kyllä se palveljoille kelpaa. Eihän herrasväki keittiötä itse käytä.

Tulipa taas miettimistä. Onko viisasta väheksyä palvelusväkeä tai alaisiaan? Eikö heistä kannattaisi pitää huolta?

Kasvatusta ja kasvua

Kuunlija kasvaa omaksi itsekseen ja hyväksi yksilöksi aika vaatimattomissa oloissa. Kasvualusta, lämpöä, vähän valoa ja vettä.

Katsoin TV:stä pari osaa mainiota dokumenttia, Miten minusta tuli minä? Ensimmäisessä osassa tutkittiin mikä osuus perimällä ja ympäristöllä oli kohdehenkilön seksuaalisuuteen. Hän oli gay mies. Toisessa osassa tarkasteltiin huippujuoksijaa. Ohjelmaa on vielä tulossa kolmas osa ensi tiistaina. En tiedä vielä mitä siinä pohditaan.

Juoksijan tarinassa minua kiinnosti suuresti se miten hänen ajatusmaailmansa auttoi pääsemään suorituksiin. Koeoloissa joissa hänelle näytettiin hirveitä kuvia ja joissa hänet altistettiin kivulle ja stressille, hänen aivonsa toimivat eri tavoin kuin ihmisillä keskimäärin. Hän kertoi tietoisestikin siirtävänsä ajatuksensa huonoista tiedoista siihen miten hyvin asiat ovat hänen elämässään, ja hänen aivonsa olivat virittyneet sellaiseen toimintaan.

Pystyin samastumaan tuohon hyvin. Olen kehittänyt taitoani kääntää vastoinkäymiset voitoksi, olemaan murehtimatta asioita joihin en pääse vaikuttamaan, pyrkimään eteenpäin, olemaan paras mahdollinen minä.

Lukuisat tutkimukset osoittavat että ihmisen menestys ja onnellisuus elämässä on sidoksissa hänen kykyynsä suoriutua vastoinkäymisistä ja pettymyksistä. Jäämmekö niitä märehtimään ja murehtimaan vai käytämmekö ne kasvuun?

Blogi Ajan virrassa

Ylellistä olla lomalla!

Kävin lueskelemassa blogipostauksia ja kirjoittelin kommentteja tutumpien ja tuntemattomampien kirjoittajien blogeihin.

Blogistan on pullollaan mitä sisällökkäämpiä ja miellyttävimpiä verkkopäiväkirjoja, lahjakkaita tekstintekijöitä ja briljantteja kuvaajia.

Sieltä luovimmasta ja taitavammasta päästä on viimeisin kasvo tuossa kuvagalleriassani, Maaria, jonka kirjallinen blogi, Ajan virrassa, löytyy rullastani. Hänen kuvabloginsa on Kiivas liekki. Viimeksi olemme käyneet ajatustenvaihtoa aiheesta "kauneus", luettavista hänen blogistaan. Siitä on jo vähän aikaa, mutta isompiin asioihin pystyn kunnolla alkamaan keskittyä näin lomalla... Joko mainitsin että olen LOMALLA, jeee!

Outo juttu

Sanotaan että tämä on miesten maailma. Olen kuullut ja lukenut sen väitteen usein.

Tiesittekö että lapsen maailmaa ja lapsen kehitystä on oikeastaan tutkittu vain runsas sata vuotta? Siihenkö asti oli vain tiedemiehiä eikä lainkaan tiedenaisia? Ja ihanko tosi lasten ajatusmaailma on ennen kiinnostanut vain naisia?

Suomessa kaikki hyvin

Onpa hyvä olla koti-Suomessa. Maailmalla riehuu sikaflunssa. Ihmisoikeuksia poljetaan törkeästi. Syyttömiä teljetään vankiloihin. Rasismi kukoistaa. Enemmistöt sortavat vähemmistöjä. Tsunamit ja hurrikaanit tekevät tuhojaan.

Meillä ei ole mitään tuollaista.

Vai onko?

Ota Armanin pukuja lahjaksi

Tapahtui kaupan parkkipaikalla Helsingin Käpylässä.

Tuttavamies tuli kaupasta ja meni autolleen joka on italialaista merkkiä. Läheisestä autosta veivattiin sivuikkuna alas ja huudeltiin ystävällisiä iloisia italiankielisiä tervehdyksiä: Hei, sinulla on italialainen auto. Puhutko italiaa? Minä olen italialainen, Roberto on nimeni... Tule juttelemaan. 

No tuttavani, joka osaa aika paljon italiaa, meni istumaan Roberton autoon. Italiano kertoi olleensa Suomessa vaatemessuilla ja alkoi vetää laukuista esiin vaatteita. "Lähden takaisin Italiaan iltalennolla mutta on liikaa painolastia. Lahjoitan sinulle nämä. Tässä on Armanin pukuja. Onko vaimo? Tässä vaimolle vaatteita. Lahjoitan nämä teille..."

... "Pikkupoikani odottaa minua takaisi matkalta. Hän haluaisi Play Stationin." (Viulut alkoivat soida taustalla.) "Jos annat minulle 400 euroa voin ostaa sellaisen hänelle."

No tuttavani sanoi ei kiitos, missä vaiheessa italialaisemme suuttui, ja hyvin pahantuuliseksi muuttui. Huusi perään "cattivo" (=ilkimys), kun tuttavani poistui Toyotasta ja suuntasi kulkunsa omaa italomobiiliaan kohti.

Väistämättä tuli mieleen faijani vanha sanonta vastaavissa tapauksissa: "italialaiset on huijareita ja posetiivinsoittajia kaikki tyynni." - Vaikka en lausuntoa tietenkään allekirjoita. Muistui vaan mieleen.

Myös tuli mieleen sanonta: If it seems too good to be true, it usually is.

Viuhtomista ruokakaupan kassalla

On se vaan ihme miten nopeasti ihminen liikkuu kun on sopivasti motivoitunut.

Ekana hellepäivänä jäljessäni ruokakaupan kassalla oli mäyräkoiraa ja röökiaskeja hihnalle sovitteleva, siinä määrin hieltä haiseva miekkonen että meikäläiselle tuli huono olo. 

Olisittepa nähneet mitä vauhtia sain ostokseni reppuun ja pariin apukassiin ennen kuin heppu pääsi kassalta eteenpäin. Kuvitelkaa nopeutettua filmiä ja minulle kaksi käsiparia. Hanskat heiluivat ja loput tavarat nostin sivupöydälle ratkaisevalla hetkellä. (Huh)

Kuvassa syreenipuita. Lilac trees in the picture.

Yhteistyössä on ytyä

Niin hyviä vinkkejä saadaan kommentoijien yhteistyöllä oikeakätisten maailmassa eläville vasenkätisille että taas kerran kumoutuu sanonta "Joukossa tyhmyys tiivistyy". 

Commentators share such good advice for all left-handed people living in a world of right-handed people that I'm reminded of an old saying: "Two heads are better than one."

Yhteistyössä on ytyä.

Vuorovaikutus vyöryy valtavana voimana. 

Joukossa järki ei jumitu.

(Kuvassa sammalleimu)