Kuunlija kasvaa omaksi itsekseen ja hyväksi yksilöksi aika vaatimattomissa oloissa. Kasvualusta, lämpöä, vähän valoa ja vettä.
Katsoin TV:stä pari osaa mainiota dokumenttia, Miten minusta tuli minä? Ensimmäisessä osassa tutkittiin mikä osuus perimällä ja ympäristöllä oli kohdehenkilön seksuaalisuuteen. Hän oli gay mies. Toisessa osassa tarkasteltiin huippujuoksijaa. Ohjelmaa on vielä tulossa kolmas osa ensi tiistaina. En tiedä vielä mitä siinä pohditaan.
Juoksijan tarinassa minua kiinnosti suuresti se miten hänen ajatusmaailmansa auttoi pääsemään suorituksiin. Koeoloissa joissa hänelle näytettiin hirveitä kuvia ja joissa hänet altistettiin kivulle ja stressille, hänen aivonsa toimivat eri tavoin kuin ihmisillä keskimäärin. Hän kertoi tietoisestikin siirtävänsä ajatuksensa huonoista tiedoista siihen miten hyvin asiat ovat hänen elämässään, ja hänen aivonsa olivat virittyneet sellaiseen toimintaan.
Pystyin samastumaan tuohon hyvin. Olen kehittänyt taitoani kääntää vastoinkäymiset voitoksi, olemaan murehtimatta asioita joihin en pääse vaikuttamaan, pyrkimään eteenpäin, olemaan paras mahdollinen minä.
Lukuisat tutkimukset osoittavat että ihmisen menestys ja onnellisuus elämässä on sidoksissa hänen kykyynsä suoriutua vastoinkäymisistä ja pettymyksistä. Jäämmekö niitä märehtimään ja murehtimaan vai käytämmekö ne kasvuun?
Katsoin itsekin nuo dokumentit.
ReplyDeleteMuakin kiinnosti tuossa juoksijassa hänen kykynsä kääntää vastoinkäymiset. Hän pystyi kokoamaan itsensä ja juoksemaan voittoon.
Jossakin on sanottu, että tällainen kyky olisi vahvasti perinnöllistä. Haluaisin oppia olemaan murehtimatta asioista, joille en mitään voi. Ja kääntämään asiat parhain päin. Mulla vaan riippuu myös aika paljon päivästä, kuinka vahva henkisesti olen.
YVIOON: Ensi tiistain osassa on kuuluisa viulunsoittaja. Tarkistin äsken ohjelmasta.
ReplyDeleteSaatat olla oikeassa. Minäkin olen lukenut että optimismi tai pessimismi olisivat tutkimusten mukaan synnynnäisiä. Hyvät uutiset ovat että optimismia pystyy oppimaan ja harjoittelemaan ja sillä keinolla parantamaan valtavasti elämänlaatuaan.
Siis pessimisti pystyy halutessaan joko lieventämään tai vahventamaan pessimismiään. Motivaatio lienee ratkaiseva tekijä.
Optimisti pystyy vahvistamaan ja lisäämään omaa myönteisyyttään, ja varmaankin myös sitä vähentämään jos jostain syystä niin päättää tehdä.
Ympäristö voi vaikuttaa kannustavasti tai lannistavasti. Silloin on mielestäni itse päätettävä kenen seuraan hakeutua, ketä välttää, kulkeako omaa tietään, alistua ohjattavaksi tms.
Omassa elämässä olen repäissyt useamman kerran itseni irti ihmisistä jotka vaikuttavat minuun lannistavasti ja pyrkivät määräilemään tai väheksymään. Elämä on aina helpottunut ja parantunut huomattavasti! Joskus "vanhaan aikaan" yritin kestää, etsiä vikaa itsestäni jne jne. Olo tuli aina kurjemmaksi. Paras ratkaisu on ollut päästä irti negatiivisista haitallisista tahoista.
Joskus on mahdotonta olla murehtimatta, mutta kyllä sekin voitoksi kääntyy jos kamppailee itsensä siitä suosta ylös ja kiinnittää ajatuksensa ja toimintansa muualle.
Tämä on vähän aiheen vierestä. Itse näin hiukan tuosta gay-miehen dokumentin lopusta. Itse koin aika hurjaksi sen, että halu selittää biologialla omaa piirrettä oli noin kova. Sinänsä se on juuri tätä meidän ajallemme ominaista geeni-pornoa.
ReplyDeleteItse vierastan ajattelua, että kaikki selittyy biologialla eikä yhteiskunta ja ympäristö vaikuta meihin muka ollenkaan. Lempilauseekseni onkin muodostunut "x on täysin sosiaalisesti konstruktoitunut". Tähänkin jotkut tutkijat uskovat ihan tosissaan ja tämän sanominen ääneen herättää aina keskustelua :D
ANNI: Jos olisit nähnyt ohjelman alusta tietäisit mitä gay-miehemme tarkoitti.
ReplyDeleteHän selitti että hänellä oli äärettömän kova halu löytää selitys joka tekisi tyhjäksi ainaisen lässytyksen siitä että oli esimerkiksi hänen äitinsä tekosia että hänestä tuli "poikkeava". Siksi hänellä oli niin palava halu saada mikä tahansa tieto joka kertoisi että hän on gay joko geneettisesti tai sikiöaikana tapahtuneiden hormonaalisten juttujen takia, eli siis että hän on syntynyt sellaiseksi.
Näkemissäni kahdessa jaksossa ei todellakaan otettu sitä kantaa että kaikki selittyisi biologialla, tai että kaikki selittyisi kasvatuksella. Melkomoisen monipuolisesti tutkittiin mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä. Lääketiteteellisiä ja psykologisia tutkimuksia. Aivotutkimuksia. Perhetaustoja jne.
Tutkimukset toivat yllätyksiäkin. Kunpa olisi niin paljon tilaa kovalevyllä että olisin voinut säästää nuo erinomaiset ohjelmat toista katselukertaa varten!
Väärinkäsitykset voidaan kokea monella tavalla.
ReplyDeleteANTTI: En ole varma mihin viittaat kiinnostavalla lausahduksellasi, mutta olen kyllä samaa mieltä.
ReplyDeleteSelitätkö ajatustasi lisää? Tahtoisin tietää miten tuon tarkoitit.
Idealistina ja ikuisena optimistina tunnustan, että pyrin aina näkemään ikävissä ja pieleen menneissä asioissa jotakin hyvää, vaikka pikkuriikkisenkin verran.
ReplyDeleteMinusta on lohduttavaa todeta, että loppujen lopuksi tässähän oli tämä tai tuo hyvin, paremmmin tai emme olisi huomanneetkaan tuota ilman koko epäonnista tapahtumaa.
Uskon, että sekä minulle että muille asianosaisille tulee parempi mieli ja hymy "murheen" keskelle
ARLEENA: Taidammepa olla sukulaissieluja :)
ReplyDeleteKäytän tuota epäonnistumisen hyödyntämiskikkaa jatkuvasti hyväkseni opetustyossä.
Murheen keskellä sitä asennetta vasta tarvitaankin!
Vähän ihmetyttää tuo syiden peräänkuuluttaminen!
ReplyDeleteMiksi pitäisi tietää miksi? Sitä on mitä on, eikä siittä ole ketään syyttäminen. Tai tarkoitan nyt tässätapauksessa homoja. Eihän se ole edelleenkään vika ihmisessä vaan ominaisuus.
Jos sitä nyt haluaa muutenvaan kiinnostuksesta tutkia, niin mikäs siinä, mutta onko sillä mitään erityisempää merkitystä.
Ennemminkin pitäisi miettiä miksi me emme voi olla kaikki ihan omia itsiämme?
Tuosta saa sen kuvan, että ko.ihminen tuntee jotain huonommuutta ollessaan homo. Sehän taas viittaa siihen, ettei hän ole tyytyväinen itseensä sellaisenaan.
En nähnyt ohjelmaa, joten tää on vaan mutu-juttua.
ARJAANNELI: Minun mielestäni se ei ollut noin päin että gay mies (en muista nimeä) ei ollut itseensä tyytyväinen. Hän vaikutti päin vastoin olevan aika kivasti sinut itsensä kanssa ja hänen sukunsa hyväksyi hänet. Kiinnostus homoseksuaalisuudedn alkuperään ei ollut vääristä motiiveista, vaan aidosta kiinnostuksesta lähtöisin, ja toisaalta siitä että hänelle esitettiin aina teorioita siitä missä kasvatus oli oletettavasti "mennyt pieleen" tms.
ReplyDeleteSeuraavassa jaksossa huippujuoksijalla oli suuri kiinnostus saada tietää oliko hänen kykynsä synnynnäistä vai hänen oman kovan treenaamisensa tulosta. Ei siinäkään ollut minun nähdäkseni kyse mistään asiattomista motiiveista :)
Katsopa ensi tiistain jakso jossa viulustin kanssa pohditaan hänen menestystään. (TV 1)